Blood, spit and vomit

Näin viime yönä jotain ihan sairaita painajaisia kuolemasta, vihasta, viiltelystä, pieleen menneistä avaruusseikkailuista ja yksinäisyydestä. Miten yhteen yöhön voi mahtua niin paljon pahaa oloa? En käsitä. En voi syyttää ees tenoxia kun sitä en ottanut illalla (ylläri). Tuntuu et nää unet menee koko ajan pahemmaksi ja pahemmaksi...

Koko päivän ollut ihan ihme ahdistus päällä, ehkä juuri noiden unienkin takia. Tuntuu kuin se jatkuisi vaikka olen jo hereillä. Jotenkin on tosi epätodellinen olo ja vaikeaa hahmottaa mitään selkeästi. Sen verran sain kuitenkin tehtyä että vein papereita sossuun ja kävin kaupassa hakemassa energiajuomaa ja lyijyä kynään. :P

Tekaisin tosiaan tuossa äsken uuden ulkoasunkin blogille, toivottavasti miellyttää silmää. :) Kivan sellainen neutraali, ainakin itse tykkään tosi paljon. <3

Lueskelin taas artikkelia wikipediasta ja totesin että voi hevonvitunperse.

""Ennakko-oireet voivat kestää muutamista päivistä vuosiin, ja niitä voi olla vaikea yhdistää psykoosisairauteen. Ennakko-oireita ovat mm. ahdistuneisuus, levottomuus, ärtyneisyys, vihaisuus, masennus, kyvyttömyys kokea nautintoa, itsetuhoiset ajatukset, mielialan heilahtelut, apaattisuus, keskittymiskyvyttömyys, heikentynyt käsitteellinen ajattelu, ajatuksiin vaipuminen, ruokahaluttomuus, unihäiriöt, pakkoajatukset ja -toiminnot, puheen outous, havaintovääristymät, vetäytyminen sosiaalisista suhteista, koulunkäynnin tai työnteon heikkeneminen. Mahdollisimman varhainen oireiden tunnistaminen ja hoitoon pääsy ovat tärkeitä tavoitteita, sillä ne voivat auttaa välttämään psykoosin puhkeamisen ja siten parantaa ennustetta"

Holy shit.
Meinaan vaan että mulla on ollut jo lyhyitä psykoottisia jaksojakin, ja tuntuu että ne on taas viime aikoina lisääntyneet. Olen koko ajan hermostunut ja obsessoidun asioihin jajajaja.. Voi hevonperse jos tää ei ookaan epvak. persoonallisuushäiriö. D:

Neljä piparia, pari kourallista manteleita ja rusinoita. Toi on mun mittakaavassa ahmimista. Oksensin ne, nyt sattuu kurkkuun aivan helvetisti ja päätäkin jomottaa. Pitäisi kai mennä nukkumaan ennen kuin tää ahdistus pahenee.

En jaksa odottaa sitä torstain lääkärireissua, miksi se ei voi olla jo huomenna perkele. En vaan jaksa. Tuntuu että pää lahoo käsiin ja kaikki on yhtä sekavaa hullunmyllyä. Kaikki tuntuu raskaalta ja vaikealta, jopa normaalille ihmiselle maailman yksinkertaisimmat asiat kuten syöminen ja sängystä ylös nouseminen.

Oon miettinyt tätä paljon ja todennut joidenkin oireiden sopivan itseeni vähän turhankin hyvin. Linkittyy tosin aika paljon syömishäiriööni.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pakko-oireinen_h%C3%A4iri%C3%B6

Lihavoin tekstistä kohdat joiden koen sopivan itseeni.

"Pakkotoiminnot ovat toimintoja, joita potilas suorittaa, yleensä toistuvasti, yrittääkseen torjua pakkomielteensä. Potilas, joka pelkää taudin saamista, peseytyy jatkuvasti ja välttää koskemasta likaisiin esineisiin tai roskiin. Yleensä toiminnot suoritetaan niin tottuneesti, etteivät muut huomaa niitä. Tyypilliset pakkotoiminnot ovat ylenmääräinen peseytyminen ja peseminen, tarkistelu, tavaroiden hamstraaminen, koskettelu, laskeminen ja järjestely sekä muut rituaalinomaiset toiminnot, joiden potilas tuntee helpottavan pakkomiellettä. Pakkotoiminnot voivat olla nähtävissä olevia, kuten vaikkapa peseytyminen, mutta ne voivat olla myös pään sisäisiä rituaaleja, kuten sanojen tai fraasien toistelua tai laskemista.

Suurin osa potilaista tiedostaa, etteivät käytös ja ajatukset ole rationaalisia, mutta tuntevat ne välttämättömiksi saadakseen pelon tunteet pois. Koska potilaat ovat tietoisia irrationaalisuudesta mutta eivät saa pakko-oireitaan pois, pakko-oireista häiriötä pidetään yhtenä turhauttavimmista ahdistuneisuushäiriöistä."

Hamstraan laihojen ihmisten kuvia, päiväkirjoja, partakoneenteriä, mattoveitsiä ja muuta. Pidän niitä eräänlaisina turvaobjekteina, ja minua alkaa ahdistaa jos niitä ei ole lähettyvillä.
Puristelen tauotta läskimakkaroitani, tunnustelen luitani, selaan tietokoneelta kuvia lähes 24/7...
Lasken kaloreita, melko suurpiirteisesti tosin, mutta en osaa olla laskemattakaan.

Tänään on ollut ihan järjettömän hyvä päivä. Saatiin iso kasa hommia hoidettua mutsin kanssa, sain vihdoin uuden läppärin ja glögi oli hyvää.
Päivään on kuulunut (kuten aina) myös läskiahdistusta, itseinhoa ja turhautumusta, mutta huomattavasti vähemmän kuin mitä olisi voinut olla. :)

Nyt vielä ois semmonen operaatio edessä että koitetaan saada aika sille hoitsulle ja lekurille, ja pyydetään josko katsottaisiin tätä mun diagnoosia uudemman kerran. Sen kun saa pois alta niin alkaa asiat taas rullaamaan.

Joulukuussa alkaakin sitten iltalukio ja vaikka mitä.

Tarviin uudet talvikengät...
-vedenpitävät
-mielellään mustat
-tukeva pohja
-lämpimät
-nätit, ei mummomalliset
-sellaiset joissa jaksaa kävellä PITKÄÄN
-niihin pitää mahtua paksu sukka.
-saisivat mielellään kestää pidempään kuin yhden talven... -_-
-...ja olla kevyet, en jaksa raahata mitään tonnin painoisia monoja jalassani.

Pitänee alkaa metsästää kun on taas rahaa

Olen ihan korviani myöten ihastunutrakastunut. En muista milloin olisin viimeksi ollut näin iloinen kuin nyt seurustellessani Hannan kanssa. Jotenkin tuntuu vaan että näin kuului tapahtua ennemmin tai myöhemmin. Eläminen tuntuu taas elämiseltä eikä yksinäisyys niin lohduttomalta. <3 Minun ihana kaunis tyttöni <3<3<3 Purr~

Miinuksena sanottakoon tästä päivästä että olen nukkunut käytännössä koko päivän eli nyt ei väsytä YHTÄÄN ja pitäisi jaksaa huomenna raahautua terapiaan. Onneksi ei kuitenkaan kauhean aikaisin aamulla.
Ja äsken iski ahmimiskohtaus, vedin pussillisen karkkia ihan käsittämättömällä vauhdilla osaamatta hallita itseäni ja oksensin kun tuli niin saatanan paha olo, henkisesti ja fyysisesti. :/ Eli tervetuloa takaisin bulimia.

Mutta siis joo, kaikesta huolimatta mulla on pääosin ihan hyvä ja hilpeä olo nyt. <3