Blood, spit and vomit

Eli siirryn nyt toistaiseksi ainakin kirjoittelemaan tähän osoitteeseen:


http://disc0phrenia.blogspot.com

Kiitoksia kaikille lukijoille! Seuratkaa toki uuttakin blogia jos kiinnostaa. :)

Anteeksi H. Anteeksi kun olen niin vitun kahlittu tähän jumalattomaan ikävään.

Pakko saada tää ulos jotenkin.

Oon kaikkea muuta kuin päässyt yli P:stä. Mulla on niin ikävä mun pörröistä lämpöpatteria. Kunpa olisin osannut ilmaista paremmin miten paljon arvostin sitä tukea ja turvaa jonka se mulle antoi. Vihaan tätä kun olen näin saatanan jälkiviisas. Miksi mun pitää olla näin vitun tyhmä.

Kukaan ei ole loppujen lopuksi ollut mulle niin tärkeä kuin P. Tai siis, sillä tavalla tärkeä. Sattuu ajatella että mun valittaminen kuormitti sitä niin paljon. Kunpa voisin kääntää aikaa, kunpa olisin osannut ilmaista itseäni silloin paremmin ja olla kiitollinen siitä mitä minulla oli. Ehkä nyt osaisinkin kun tiedän millaista on elää ilman sitä. Yhtä helvettiä.

Uskoin että P olisi ollut mun satuprinssi. Ehkä olisikin. Mutta ihan oma mokani kun olin niin saatanan ylpeä prinsessa enkä uskaltanut päästää irti sairauksistani, en edes yrittänyt. En osannut ottaa tukea vastaan. Nyt antaisin mitä vain siitä että mulla olisi joku jonka kanssa katsoa piirrettyjä, joku joka tuntisi mut niin täysin.

Tän eron jälkeen olen kuitenkin oppinut aika paljon. Olen suorapuheisempi, rehellisempi itselleni sekä muille, yritän ottaa avun vastaan, yritän rajoittaa viiltelyä, olen pariin kertaan yrittänyt palata normaaliin ruokailurytmiin. Olen tajunnut että minä en ole maailman keskipiste.
Ironista miten vasta eron jälkeen P:stä TULI minun elämäni keskipiste. Hänenhän olisi pitänyt olla sitä jo aikaa sitten. En ajatellut miten paljon satutin häntä satuttamalla itseäni, en osannut ajatella hänen tunteitaan koska olin liian sokea oman tuskani takia.

En enää tiedä mitä ajatella, on vaan niin helvetin toivoton olo.

Näin viime yönä jotain ihan sairaita painajaisia kuolemasta, vihasta, viiltelystä, pieleen menneistä avaruusseikkailuista ja yksinäisyydestä. Miten yhteen yöhön voi mahtua niin paljon pahaa oloa? En käsitä. En voi syyttää ees tenoxia kun sitä en ottanut illalla (ylläri). Tuntuu et nää unet menee koko ajan pahemmaksi ja pahemmaksi...

Koko päivän ollut ihan ihme ahdistus päällä, ehkä juuri noiden unienkin takia. Tuntuu kuin se jatkuisi vaikka olen jo hereillä. Jotenkin on tosi epätodellinen olo ja vaikeaa hahmottaa mitään selkeästi. Sen verran sain kuitenkin tehtyä että vein papereita sossuun ja kävin kaupassa hakemassa energiajuomaa ja lyijyä kynään. :P

Tekaisin tosiaan tuossa äsken uuden ulkoasunkin blogille, toivottavasti miellyttää silmää. :) Kivan sellainen neutraali, ainakin itse tykkään tosi paljon. <3

Lueskelin taas artikkelia wikipediasta ja totesin että voi hevonvitunperse.

""Ennakko-oireet voivat kestää muutamista päivistä vuosiin, ja niitä voi olla vaikea yhdistää psykoosisairauteen. Ennakko-oireita ovat mm. ahdistuneisuus, levottomuus, ärtyneisyys, vihaisuus, masennus, kyvyttömyys kokea nautintoa, itsetuhoiset ajatukset, mielialan heilahtelut, apaattisuus, keskittymiskyvyttömyys, heikentynyt käsitteellinen ajattelu, ajatuksiin vaipuminen, ruokahaluttomuus, unihäiriöt, pakkoajatukset ja -toiminnot, puheen outous, havaintovääristymät, vetäytyminen sosiaalisista suhteista, koulunkäynnin tai työnteon heikkeneminen. Mahdollisimman varhainen oireiden tunnistaminen ja hoitoon pääsy ovat tärkeitä tavoitteita, sillä ne voivat auttaa välttämään psykoosin puhkeamisen ja siten parantaa ennustetta"

Holy shit.
Meinaan vaan että mulla on ollut jo lyhyitä psykoottisia jaksojakin, ja tuntuu että ne on taas viime aikoina lisääntyneet. Olen koko ajan hermostunut ja obsessoidun asioihin jajajaja.. Voi hevonperse jos tää ei ookaan epvak. persoonallisuushäiriö. D:

Neljä piparia, pari kourallista manteleita ja rusinoita. Toi on mun mittakaavassa ahmimista. Oksensin ne, nyt sattuu kurkkuun aivan helvetisti ja päätäkin jomottaa. Pitäisi kai mennä nukkumaan ennen kuin tää ahdistus pahenee.

En jaksa odottaa sitä torstain lääkärireissua, miksi se ei voi olla jo huomenna perkele. En vaan jaksa. Tuntuu että pää lahoo käsiin ja kaikki on yhtä sekavaa hullunmyllyä. Kaikki tuntuu raskaalta ja vaikealta, jopa normaalille ihmiselle maailman yksinkertaisimmat asiat kuten syöminen ja sängystä ylös nouseminen.

Oon miettinyt tätä paljon ja todennut joidenkin oireiden sopivan itseeni vähän turhankin hyvin. Linkittyy tosin aika paljon syömishäiriööni.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pakko-oireinen_h%C3%A4iri%C3%B6

Lihavoin tekstistä kohdat joiden koen sopivan itseeni.

"Pakkotoiminnot ovat toimintoja, joita potilas suorittaa, yleensä toistuvasti, yrittääkseen torjua pakkomielteensä. Potilas, joka pelkää taudin saamista, peseytyy jatkuvasti ja välttää koskemasta likaisiin esineisiin tai roskiin. Yleensä toiminnot suoritetaan niin tottuneesti, etteivät muut huomaa niitä. Tyypilliset pakkotoiminnot ovat ylenmääräinen peseytyminen ja peseminen, tarkistelu, tavaroiden hamstraaminen, koskettelu, laskeminen ja järjestely sekä muut rituaalinomaiset toiminnot, joiden potilas tuntee helpottavan pakkomiellettä. Pakkotoiminnot voivat olla nähtävissä olevia, kuten vaikkapa peseytyminen, mutta ne voivat olla myös pään sisäisiä rituaaleja, kuten sanojen tai fraasien toistelua tai laskemista.

Suurin osa potilaista tiedostaa, etteivät käytös ja ajatukset ole rationaalisia, mutta tuntevat ne välttämättömiksi saadakseen pelon tunteet pois. Koska potilaat ovat tietoisia irrationaalisuudesta mutta eivät saa pakko-oireitaan pois, pakko-oireista häiriötä pidetään yhtenä turhauttavimmista ahdistuneisuushäiriöistä."

Hamstraan laihojen ihmisten kuvia, päiväkirjoja, partakoneenteriä, mattoveitsiä ja muuta. Pidän niitä eräänlaisina turvaobjekteina, ja minua alkaa ahdistaa jos niitä ei ole lähettyvillä.
Puristelen tauotta läskimakkaroitani, tunnustelen luitani, selaan tietokoneelta kuvia lähes 24/7...
Lasken kaloreita, melko suurpiirteisesti tosin, mutta en osaa olla laskemattakaan.

Tänään on ollut ihan järjettömän hyvä päivä. Saatiin iso kasa hommia hoidettua mutsin kanssa, sain vihdoin uuden läppärin ja glögi oli hyvää.
Päivään on kuulunut (kuten aina) myös läskiahdistusta, itseinhoa ja turhautumusta, mutta huomattavasti vähemmän kuin mitä olisi voinut olla. :)

Nyt vielä ois semmonen operaatio edessä että koitetaan saada aika sille hoitsulle ja lekurille, ja pyydetään josko katsottaisiin tätä mun diagnoosia uudemman kerran. Sen kun saa pois alta niin alkaa asiat taas rullaamaan.

Joulukuussa alkaakin sitten iltalukio ja vaikka mitä.

Tarviin uudet talvikengät...
-vedenpitävät
-mielellään mustat
-tukeva pohja
-lämpimät
-nätit, ei mummomalliset
-sellaiset joissa jaksaa kävellä PITKÄÄN
-niihin pitää mahtua paksu sukka.
-saisivat mielellään kestää pidempään kuin yhden talven... -_-
-...ja olla kevyet, en jaksa raahata mitään tonnin painoisia monoja jalassani.

Pitänee alkaa metsästää kun on taas rahaa

Olen ihan korviani myöten ihastunutrakastunut. En muista milloin olisin viimeksi ollut näin iloinen kuin nyt seurustellessani Hannan kanssa. Jotenkin tuntuu vaan että näin kuului tapahtua ennemmin tai myöhemmin. Eläminen tuntuu taas elämiseltä eikä yksinäisyys niin lohduttomalta. <3 Minun ihana kaunis tyttöni <3<3<3 Purr~

Miinuksena sanottakoon tästä päivästä että olen nukkunut käytännössä koko päivän eli nyt ei väsytä YHTÄÄN ja pitäisi jaksaa huomenna raahautua terapiaan. Onneksi ei kuitenkaan kauhean aikaisin aamulla.
Ja äsken iski ahmimiskohtaus, vedin pussillisen karkkia ihan käsittämättömällä vauhdilla osaamatta hallita itseäni ja oksensin kun tuli niin saatanan paha olo, henkisesti ja fyysisesti. :/ Eli tervetuloa takaisin bulimia.

Mutta siis joo, kaikesta huolimatta mulla on pääosin ihan hyvä ja hilpeä olo nyt. <3

Siivosin! :D Keräsin tiskit tiskialtaaseen (tiskaan kun iskee toinen energiaboosti), kasasin keräyspaperit siistiin pinoon, samoin pahvit, palautuspullot, roskat... kaikki. Vaatteita, päiväkirjoja ja muuta tällaista mitä käytän päivittäin lojuu edelleen lattialla mutta ainakaan ei enää ruoanjämiä ja muuta paskaa... Eli, nyt näkyy lattia. ;) Se vaan että kattilassa muhinut makaroni ja ruisleivät oli pilaantuneet, eli sinne meni mun safkat. :DDD Ja just söin vikan ompunkin. Eli pitänee taas pyytää vanhuksilta rahaa. Ajattelin alkaa virallisesti semikasvissyöjäksi (maitotuotteetkin mahdollisesti pois, koska laktoosia mä en kestä muutenkaan.. kanaa ja kalaa syön edelleen). En tosiaan mistään utopistisista ideologisista syistä, vaan siksi että en tykkää normilihasta ja se on kamalan rasvaista. Esim possu. :D Ja nyt kun tää on ns. virallistettu niin mun on helpompi pitää siitä itsekin kiinni... :)
Jajaja muuta tällasta kivaa. Taisin ottaa aamulääkkeet kahteen kertaan mut ei kai siihen kuole - itse asiassa mulla on taas paljon parempi olo ja en oo juuri ollenkaan kärttyinenkään.... :3
Eli hyvä minä, sain jotain tehdyksi!

Oonko mä nyt ansainnut ruokarahani äiti? XD

Aamupaino 69,2. Lähtiessä espooseen se oli 68,2. Eli pahemminkin olisi voinut mennä. Toi kilo sentään tippuu päivässä tai parissa, veikkaan et se on ihan paskapainoa. :D En mä niin helposti liho kuitenkaan, ruuansulatus vaan on joku maailman hitain pukkaamaan sitä vanhaa shittiä ulos ja se jää painamaan.

Mut siis joo, nukuin hyvin ja on jees olo et ei tässä mitään. :)
Paitsi et aamulääkkeet on kohta loppu, pitäis ettii jostain se resepti...

Pakko löytää se lich kingin levyke jostain, muuten ei tuu wowittamisesta yhtään mitään. Kun ei suostu asentumaan millään toi arghvittusaatanavoijumalauta.
No, pitää yrittää uudestaan ja jos ei toimi niin ettiä se levyke vaikka mummon perseestä. -_-'

Mut siis, tänään on ollut jees päivä. Terapiassa oli kivaa ja tälleen. Haluisin kyllä jo takaisin Hyvinkäälle... alkaa jo kyrsiä tää espoon meininki. Vittuku mutsi ei osaa pistää tota mun huoneen ovea ikinä kiinni. VIHAAN sitä kun ovet jätetään auki, jo ilman tota kissaa joka tunkee koko ajan näppikselle... -_-' Muutenki vituttaa kun mä lihon ihan silmissä aina kun oon täällä. Just oli paino taas laskenu 68:n, nyt on hyvällä säkällä taas 70 tai jotain... FITTAN.

Joo mut siis, suoraan sanoen, ihan kivaa on ollut mutta nyt vituttaa mutsi ja faija niin vitusti että uhkaa mennä taas hyvä päivä ihan plörinäksi. Mutsi ei osaa olla sekuntiakaan hiljaa ja faija vaan paapoo sitä uutta perhettään eikä varmaan suostu heittämään mua tänään Hyvinkäälle kun sillä on niin KIIRE. Joo, justiinsa, se se ne vaipat vaihtaakin. Ja sillähän on niin vitun iso duuni sen pyörimättömän paskabisneksensä kanssa ettei mitään ehdi tekeen. Haistakoon paskan koko vitun molopää.

Tekis taas mieli haistattaa paskat kaikelle mikä liikkuu ja erakoitua vaan jonnekin hevonvitunperseeseen. Haistakaa ny kaikki vittusaatananpillu.

Älkääkä jumalauta naurako mulle.

Haluun snakebitet. :( <3 Haluanhaluanhaluan. Mutku ei oo rahaa. DAAAAAAMMMMNNNN.

Mutta siis joo. Kivaa kun kone toimii ja tälleen... Jaksoin kävellä kauppaan hakee energiajuomaakin. Oli niin tokkurainen olo ettei mitään rajaa, totesin kofeiininpuutteeksi. :D

Nyt toimii netti läppärissäkin, kaiken pitäis olla ookoo. :) Mussutan taas dumleja ja oon ihan whoopeedoo~
On vähän hassu olo. Pitäis löytää se Wrath of the lich kingin levyke jostain hevontuutista...

...Ja tää pöytäkone jopa toimii. Ihan vitun luksusta. :D Ärsyttää kun tossa läppärissä ei oo tehoja pyörittä WoWia, tässä toimii kaikki mun ohjelmat paljon paremmin kuin tossa. Liian uusi käyttöjärjestelmä vanhaan koneeseen vissiinkin. (Äiti, tehäänks vaihtokaupat? :D Kyl siinä läppärissä ne perusominaisuudet toimii ihan hyvin! Kun en mä usko että sä photoshoppia tai WoWia kamalasti käytät... Ne on ne joiden kanssa on tullut ongelmia kun on sen verran isoja sovelluksia...)

Mutta joo, kiva olla täälläkin vaihteeks. :) Tänään pitäs ehtiä käydä kyselemässä sitä mokkulaa, nähdä Pasia Hesassa, plus Susaa jossain... ja vaikka mitä. Salaattia vois tehdä ja pyykkiä pestä. Sounds like a plan.

En tiiä, nyt on taas viime aikoina mennyt asiat vähän perseelleen. Ensinnäkin vituttaa toi kone. Ja toiseksi se kun ihmissuhteet on niin saatanan vaikeita.


Mutta nyt keittämään teetä (arvatkaa vaan minkä väristä :D) ja heittään mahdollisesti jotain aamupalaa nassuun niin on taas valmiina uuteen päivään! o/

Tänään on ollut hyvä päivä. :) Oon tosin syönyt kuin possu (jopa enemmän possumaisesti kuin yleensä siis), mutta paskat väliä.
Koulusuunnitelmat selkeytyi nyt sen verran, että teen iltakoulussa lukiosta 6 jäljellä olevaa kurssia loppuun, ja ehkä uusin joitakin huonosti menneitä.. Ja ensi syksynä haen... DÄDÄDÄDÄÄÄÄÄ VAATETUSOMPELIJAKSI. 8D Koska musta tulee isona muotihomo vaatesuunnittelija. Ehkä ainakin vähän parempi suunnitelma kuin se kela-sossupummi taiteilija.. :P

Huomenna muotimessuille mamman kanssa ja varmaan hakemaan uusi ulkoinen kovalevy ja printterin musteet... maanantaina taas lääkäriaika Hyvinkäällä. :3 Joten ei kai tässä kummempia kuin että vaihteeksi menee hyvinkin.

Totesin just ettei ksylitolipastilleja kannata ottaa yhtä aikaa light-energiajuoman kanssa. :D Vatsa tuntuu siltä kuin se meinaisi räjähtää hetkenä minä hyvänsä.

Kirjoittelinkin tossa eilen Facebookiin yms että putosin pois koulusta... En osaa tarkalleen sanoa mihin nyt, mutta se kuntouttava työtoiminta-juttu kuulostaisi ihan potentiaaliselta vaihtoehdolta. Ja sitten ensi syksynä taas jonnekin kouluun hakemaan. Varmaan sinne Järvenpään johonkin ongelmalasten kouluun: http://www.ijkk.fi/esittely.html :) Kuulostaa sinänsä ihan jeesiltä, totahan ne siellä taidekoulun päässä ehdotti kovasti... Pelottaisi tosin vähän mennä sinne, kaikkien vielä vaikeammassa tilanteessa olevien ihmisten sekaan... :( Luultavasti saattaisin tuntea itseni hieman ulkopuoliseksi. Ainakin hetken. Mutta ei sitä vielä tiedä. Kahtellaan nyt...

House on ihan liian ihana sarja ihihihi <3

Laihtuminen on mun unelma. Pelko sen toteutumattomuudesta ja epäonnistumisesta hankaloittaa sen toteuttamista. Olen edelleen pelon vangitsema vaikka en saakaan enää paniikkikohtauksia samassa mittakaavassa kuin ennen. Kaikki tämä järjetön pelko purkautuu nyt muilla tavoin. Pelko siitä, että en pärjää koulussa - taidekoulussa, joka on pitkään ollut suuri haaveeni, pelko siitä ettei musta tule koskaan laihaa ja kaunista, pelko siitä että ihmiset tuomitsee mut..
Olen oikeasti täydellisyyskeskeisempi ihminen kuin olen koskaan aiemmin tajunnutkaan.
Pitäisi opetella olemaan pelkäämättä epäonnistumista. Se estää onnistumisen.
Eihän siinä ole mitään järkeä. Pitäisi vain jaksaa puskea eteenpäin ja olla miettimättä seurauksia.

Tänään ollut ihan jees päivä, mutta ei tee yhtään mieli nukkua. Mulla on ihan liikaa energiaa. Ja House on liian hyvä sarja :D

Haluaisin edelleen laihtua. Haluaisin niin kovin. Mutta mä tiedän etten mä osaa laihduttaa vetämättä sitä överiksi. Lehtien kauniit ja hoikat ihmiset kummittelevat mieleni perukoilla.

Haluaisin niin kuulua johonkin.

Tää päivä on alkanut ihan hyvin. :) Vaihteeksi. Aamuahdistusta lukuunottamatta.
Ensimmäinen askel piristymiseen oli se että I-pod oli shufflella ja sieltä tuli vain hyviä biisejä (Pinkiä, Korpiklaania ja Enyaa <3). Sitten join taas sitä ihanaa ruusunmarjateetä kahvilassa ennen lääkärireissua... Ja sitten, se psykiatrinen sairaanhoitaja ei enää vittuillutkaan yhtään. Ilmeisesti on vaan sen tapa koittaa saada mutkin suhtautumaan asioihin kevyemmin kun se ei vedä hirveitä pultteja esim viiltelystä. Lääkärikin oli tosi mukava vaikka puhuikin vähän hoono soomi. Sain uusia lääkkeitä (Venlafaxin 75mg, Peratsin 2mg 2x päivässä), ja toivon tosiaan että ne vaikuttaa. Sivuoireina ei kuulema pitäisi olla ainakaan väsymystä, mikä on tosi hyvä koska en inhoa mitään niin paljon kuin sitä että nukahtelen keskellä päivää vasten tahtoani... Ostin karkkia kaupasta ja Housen kolmostuottarin loppupuoli latautuu yllättävän nopeasti. :)
Eli ei tosiaan niin paska päivä kuin voisi olla.
Edelleen tekee mieli viillellä, ihan tasan sen takia koska se on jäänyt tavaksi viime aikoina, mutta koitan vastustaa.
Söin äsken vähän herkkusieniä. Vatsassa kiertänyt sen verran pahasti aamusta alkaen etten oikein uskalla syödä paljoa... Tiedä häntä mistä johtuu (en mä nyt usko että mulle noin pahoja vatsavaivoja parista Crowmoorista tulee, ei oo ennenkään tullut)...

Muttajoo, semmosta. Vaihteeksi positiivistäkin. :)


Noi uudet pillerit on niin söpöjä! Tulee ihan DR Mario mieleen mitä joskus gameboylla pelasin... :DDD

Viiltely lisääntynyt viime aikoina.
Ihan syystäkin ehkä. Lopetan varmaan koulun, ja kämppä menee alta jos opintotuet menee... Mikä tarkoittaa sitä että mun olisi hyvin vikkelästi löydettävä koulu tästä läheltä jota jaksaisin käydä. Mahdollisuus ehkä kolmen prosentin luokkaa.
Mummi ja pappa on kanssa olleet viime aikoina enemmän tai vähemmän mulkkuja. Faija sentään tajusi että on ollut törkeä mulle, tai ainakin esittää tajunneensa. No, pääasia on että se pyysi anteeksi.

En tiedä miten selittäisin tämän. Vaikka viiltely on vain tilapäinen ratkaisu, se pieni vihlaisu ja hetken jomotus voi silti pelastaa minut edes muutamaksi tunniksi tältä saatanalliselta hengenahdistukselta ja masennukselta joka tuntuu jatkuvan loputtomiin. Minulla ei oikeastaan enää ole iloisia hetkiä. Parhaimpia ovat ne tunnottomuuden hetket, jotka fyysinen kipu saa aikaan.
En jaksa ilman tätä.
Jos annan ahdistuksen kasvaa liian suureksi, pelkkä viiltely ei enää riitä, vaan sekaannun myös lääkkeisiin. Joten tässä vaiheessa on parempi olla haukkaamatta liian isoa palaa kerralla ja paskat välittää parista uudesta naarmusta jos se auttaa mua selviämään hengissä.

Paino pysynyt jo monta päivää 71 kilossa, kai se sitten on se missä on hyvä olla. :) Kelpaa mulle.

Edelleen on välillä läskiahdistanut, erityisesti eilisen ahmimiskohtauksen jälkeen teki mieli oksentaa mutta en kuitenkaan tehnyt sitä.

Outoa, että vaikka mun ei ole tehnyt YHTÄÄN mieli viillellä, koko ajatuskin lähinnä etoo... ja silti on taas käsi naarmuilla eilisestä ja tästä aamusta... En käsitä. Tästä on tullut mulle taas niin täysin automaattinen reaktio että teen sitä tahtomattanikin. Eikä se nykyisin auta oloon ollenkaan. Vituttaa tämmönen.

Jaksoin tänään olla koulussakin, ja vaikka en paljon saanut aikaiseksi niin jotain kuitenkin. Kirjoitin Olaville, onko mahdollista saada tuo kyseinen kurssi vielä läpi tekemällä jotain lisätehtäviä kotona kun olen ollut niin paljon poissa... Ei ole tullut vastausta, mutta sainkin koulussa kuulla että hän on sairaana, niin ei ihmekään ettei työajan ulkopuolella ole jaksanut vastailla. :)

Huomenna kai taas terapia, pitää vielä aamulla soittaa terapeutille että eihän se ole tää viikko kun meillä on se tauko... En meinaan muistanyt tänään soitella kun on ollut reippaasti muutakin ajateltavaa (kuten Jenna, House ja koulu).

Kai tässä on ihan semihyvin mennyt, ainakin pahin itsetuhovietti on taas ohi, mutta silti tuntuu joku raskas paino rinnassa ja on vaikea hengittää. Ihan kuin pelkäisin jotain. Mutta mitä?

Ikävä.
Arvatkaa vittu ketä.

Pari postsecret-lappusta postailen tähän, jotka sopii fiilikseen. Kattokaa wikipediasta jos ette tiedä mikä tää postsecret-juttu on.
En siis oo tehnyt näitä, mutta samaistun kyllä.

Jotenkin tosi kykenemätön olo. En jaksa siivota, en tiskata, en mitään. Olen yksinkertaisesti vitun laiska ja kelvoton ihmisriepu. En tajua miten mua voi ahdistaa ja vituttaa tälleen vaikka tänään on ollut sinänsä hyvä päivä ja Heta on täällä ja kaikkea. :(

Okei, perus tilanteenkartoitusposti taas vaihteeksi.
Asiat, jotka tällä hetkellä vituttaa eniten:
1. Ei ole rahaa lolivaatteisiin. Tahtoisin kerrankin tuntea itseni prinsessaksi.
2. Tietokone hajoaa käsiin.

Ihmiset, jotka vituttaa eniten:
1. Isä. Se että sillä on uusi perhe, ei oikeuta sitä kohtelemaan sen vanhempaa tytärtä kuin paskaa. Ei oo muuten soitellutkaan yli viikkoon. Toisaalta, eipä kauheesti kiinnosta kun ei sillä oo KOSKAAN mitään positiivista sanottavaa. On tehnyt varsin selväksi ettei se tykkää musta. Esimerkiksi siitä piirteestäni, että tykkään kuunnella musiikkia autossa mielummin kuin "jutella" (aka tapella) sen kanssa jostain. Ja siitä että en jaksa käydä koulua ja olen toivoton luuseri (kiitos, syyllistän tästä jo itse itseänikin aivan tarpeeksi). Ja siitä, etten tykkää soitella ihmisille (mitä vittua se nyt sille kuuluu kirjoitanko mä mielummin tekstareita? Kenen elämää se vittu häiritsee että mä VIHAAN puhelimessa puhumista!?).

2. Tää Hyvinkään psykologi. Tuntuu ettei se ota mua vakavasti. Se selkeästi pitää mua vaan sellaisena ihmisenä joka on yliherkkä ja ottaa kaiken helposti henkilökohtaisesti. Öö... ehkä sekin ottaisi henkilökohtaisesti mutsin nalkutuksen silloin kun on ollut jo muutenkin paska päivä? Ehkä sekin ottaisi henkilökohtaisesti koulukiusaamisen ja seksuaalisen hyväksikäytön? Ja sitten se jaksaa jauhaa että pitää osata erottaa mikä on sitä normaalia mielialanvaihtelua ja mikä varsinaista masennusta. Eli vittu se ei usko että mä olen masentunut. Ja joko se ei uskalla käyttää sanaa viiltely, tai sitten se ajattelee että mun viillot on naurettavan pieniä koska se puhuu jatkuvasti "NAARMUTTELUSTA".
Tää akka saisi mun puolesta tunkea päänsä anukseensa ja tukehtua sinne.

Vittu vittu vittu.
Miksi mä oon tällainen vammanen. Perkele soikoon kun oon tällanen shoppailuaddikti. Aina kun oon hermostunut, mä saatan ostaa maailman turhimpia asioita. Nimim. taas PÄIVÄKIRJA ja keksejä. D: ARGH!
Tosta tavasta pitää jotenkin päästä eroon, tulee vaan syyllinen olo kun syytää mutsin rahoja kaikkeen ihan tyhmään.

Puolustuksekseni voinen sanoa että toi päiväkirja on hemmetin nätti ja siinä on hyvää paperia. :D

Kaikilla meillä on oma todellisuutemme
oma ajattelutapamme
Jos pyydetään miljoonaa ihmistä
piirtämään sama puu


Ei yksikään niistä ole identtinen toisen kanssa.


Näemme väritkin eri tavoin
uskomme eri asioihin
Ajatuksenkulkumme, ajatussiltamme, ovat erilaisia.


Ymmärrättekö, miten monella eri tavalla voi nähdä tomaatin?
Minä muistin sen jälleen.

Dissosiaatioksiko tätä virallisesti nimitettiin? Tätä epätodellisuutta, olemattomuutta?
Oli mitä oli, sekin on turhaa ja typerää. Sanahelinää. 
Kaikki pelkkää monimutkaista sanojen virtaa
sointuja
rytmiä
melodiaa
Puhetta, kirjoitettuja sanoja, pelkkää abstraktia ajattelunvastinetta. Mikään ei ole todellista, ei kiinteää.

Katso, katso, katso
Taivaskin on musta.
Ennen uskottiin että se oli mustaa samettia
ja tähdet reikiä siinä, joista saattoi nähdä tuonpuoleiseen.
Mikään ei ole sitä miltä näyttää.
Taivaskaan ei ole mitään. 
Tyhjiötä, kaasuja, hiukkasia, galakseja.

Tiesitkö
värejäkään ei ole
mitään ei ole
Kaikki on vain valon ja äänen tanssia,
kiinteys vain illuusio
kaikki suurta harhaa
näytelmää
naamiota
Missä elän?
En missään?
Miksi sitten elän
miksi leikin tämän kaiken tahdissa?

Vittu en saa unta.
Se vaan nyt menee niin että haluan Pasin takaisin. En vittu voi sille mitään. Mä en tule ihan hetkeen pääsemään tästä yli (eikä toi etäisyyden pitäminenkään auta Pasi, ihan vinkkinä vaan). Vittuvittuvittu. Mä en kestä. Vihaan itseäni niin helvetisti kun menin sössimään asiat niin hevonvitun perinpohjaisesti. Vittu mun pitäisi seurustella supermanin kanssa että se kestäisi mua. Vittu ei kukaan mua jaksa masentumatta. Ei KUKAAN.



Mua ahdistaa taas tää helvetin ulkopuolisuus. Pasilla on omat kuvionsa siellä Helsingissä, Elisat ja Aharonit ja Jonakset ja kaikki perusporukat... Ja mä olen pudonnut siitä porukasta ulos täysin. En enää ole osa niiden ihanien ihmisten arkielämää. Täälläkin Jenna ja Petriina asuu saman katon alla, eikä nekään loputtomiin mua jaksa kuunnella. Hannoillakin omat systeeminsä, Susalla kirjoitukset ja Alenallakin mies ja koulu ja kaikki... Hetakin hämeenlinnassa miekkosensa kanssa. Mä en vaan sovi mihinkään. En ole edes osa tota meidän uutta luokkaa. En ole osa mitään. Olen ajelehtija, yksinäinen susi, ylimääräinen pala palapelissä.
Äiti ja Kaikukin säätää keskenään, mutsi lähtee työmatkalle Tallinnaan... HARRI taas hyysää sitä UUTTA perhettään niin paljon ettei mitään rajaa.
Mitä vittua mä teen?
Olen niin yksin...
 

Teksti eiliseltä toisesta blogistani. Copypastetan nyt tähän...


Tuntuu, etten olisi oikeasti tässä. Katson käsiäni, en tunnista niitä omikseni. Koko vartaloni tuntuu vieraalta, olen erilläni siitä. Kukaan ei kiinnitä kadulla minuun mitään huomiota. Ei vilkaisekaan. Olenko tässä
vai pelkkä aave?


Jokainen liike
jokainen askel eteenpäin
vaatii valtavan henkisen ponnistuksen
Joudun pakottamaan itseni liikkeelle
Tajuntani tuntuu olevan täysin erillään fyysisestä maailmasta
En voi hallita enää mitään




Kaikki näyttää kumman värittömältä
ympäristön äänet
kuulostavat siltä kuin ne tulisivat seinän takaa
En meinaa huomata rekkaa, joka melkein ajoi päälleni




Katson peiliin ja irvistän tytölle siellä
"Kuka vittu säkin luulet olevasi, saatanan ruma lehmä?"


(Kuvat eivät ole omaa käsialaa kuten ehkä huomaa. Löysin vaan taiteilijan joka onnistuu kuvaamaan tätä fiilistä niin hemmetin täydellisesti.)

No NYT mä olen tyytyväinen tohon ulkoasuun. Jestas että mä rakastan Itkupillin designeja. <3 Mielettömän ihanaa vintagemeininkiä~

On se kiva kun just sillon kun herää aikasin ja ois motivaatiota lähteä kouluun hoitelemaan sommitteluhommia, niin käykin ilmi että olin katsonut väärää päivää lukujärjestyksestä ja mun ei tarvitsekaan mennä tänään kouluun. *facepalm*

Kohta pitäis varmaan keittää kaffet kun ei meinaa pysyä hereillä. Ja syödä vaikka se bulgarialainen jugurtti sokerin kera pois tuolta kaapista vanhenemasta. :)

Vähän hassu olo. Samaan aikaan väsynyt, vittuuntunut ja pirteä... Semmoinen että tekee mieli viiltää mutta toisaalta taas ei. Jännä. Ja kun en osaa nyt purkaa tätä fiilistä kirjoittamallakaan kun en oikein saa siitä itsekään kiinni. Perhana.

Äh, vitut, vaihdoin synkempään ja oldschoolimpaan, ei toi edellinen ulkoasu tuntunut omalta. :D

Uusi ulkoasu, iski taas tommonen kawaiianimekausi päälle perhana. :D Aika räikeehän tää on, voi olla vittumainen lukea joiltain näytöiltä. Mut kyl mä silti tykkään. <3

Joo, tein TAAS tän Beckin masennustestin. Tän saman ne muistaakseni teki mulle joskus jossain lääkärilläkin, että ihan kelpo testi kai. Ainakin suuntaa antava.

http://xestia.net/testit/bdi.php

Tulokseksi tuli:

"Käytit testin tekemiseen 2 minuuttia 2 sekuntia. Testipistemääräsi on 51.
Testin suorittaneet ovat saaneet keskimäärin 20 pistettä.
Jos pisteiden yhteismääräksi tulee 17 tai enemmän, lääkärin puheille menoa suositellaan. Masennus luokitellaan lieväksi, keskivaikeaksi tai vaikeaksi. Yli 30 pistettä viittaa jo vaikeaan masennustilaan, jolloin on viimeistään ehdottomasti syytä hakeutua hoitoon."

...Oho. 


Mulla siis on toi pistemäärä ollut aina yli 40, pahimmillaan muistaakseni 53.