keskiviikko 22. syyskuuta 2010
Oli mitä oli, sekin on turhaa ja typerää. Sanahelinää.
Kaikki pelkkää monimutkaista sanojen virtaa
sointuja
rytmiä
melodiaa
Puhetta, kirjoitettuja sanoja, pelkkää abstraktia ajattelunvastinetta. Mikään ei ole todellista, ei kiinteää.
Katso, katso, katso
Taivaskin on musta.
Ennen uskottiin että se oli mustaa samettia
ja tähdet reikiä siinä, joista saattoi nähdä tuonpuoleiseen.
Mikään ei ole sitä miltä näyttää.
Taivaskaan ei ole mitään.
Tyhjiötä, kaasuja, hiukkasia, galakseja.
Tiesitkö
värejäkään ei ole
mitään ei ole
Kaikki on vain valon ja äänen tanssia,
kiinteys vain illuusio
kaikki suurta harhaa
näytelmää
naamiota
Missä elän?
En missään?
Miksi sitten elän
miksi leikin tämän kaiken tahdissa?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kävijälaskuri
0 kommenttia: