Blood, spit and vomit

Paino pysynyt jo monta päivää 71 kilossa, kai se sitten on se missä on hyvä olla. :) Kelpaa mulle.

Edelleen on välillä läskiahdistanut, erityisesti eilisen ahmimiskohtauksen jälkeen teki mieli oksentaa mutta en kuitenkaan tehnyt sitä.

Outoa, että vaikka mun ei ole tehnyt YHTÄÄN mieli viillellä, koko ajatuskin lähinnä etoo... ja silti on taas käsi naarmuilla eilisestä ja tästä aamusta... En käsitä. Tästä on tullut mulle taas niin täysin automaattinen reaktio että teen sitä tahtomattanikin. Eikä se nykyisin auta oloon ollenkaan. Vituttaa tämmönen.

Jaksoin tänään olla koulussakin, ja vaikka en paljon saanut aikaiseksi niin jotain kuitenkin. Kirjoitin Olaville, onko mahdollista saada tuo kyseinen kurssi vielä läpi tekemällä jotain lisätehtäviä kotona kun olen ollut niin paljon poissa... Ei ole tullut vastausta, mutta sainkin koulussa kuulla että hän on sairaana, niin ei ihmekään ettei työajan ulkopuolella ole jaksanut vastailla. :)

Huomenna kai taas terapia, pitää vielä aamulla soittaa terapeutille että eihän se ole tää viikko kun meillä on se tauko... En meinaan muistanyt tänään soitella kun on ollut reippaasti muutakin ajateltavaa (kuten Jenna, House ja koulu).

Kai tässä on ihan semihyvin mennyt, ainakin pahin itsetuhovietti on taas ohi, mutta silti tuntuu joku raskas paino rinnassa ja on vaikea hengittää. Ihan kuin pelkäisin jotain. Mutta mitä?

Ikävä.
Arvatkaa vittu ketä.

Pari postsecret-lappusta postailen tähän, jotka sopii fiilikseen. Kattokaa wikipediasta jos ette tiedä mikä tää postsecret-juttu on.
En siis oo tehnyt näitä, mutta samaistun kyllä.

Jotenkin tosi kykenemätön olo. En jaksa siivota, en tiskata, en mitään. Olen yksinkertaisesti vitun laiska ja kelvoton ihmisriepu. En tajua miten mua voi ahdistaa ja vituttaa tälleen vaikka tänään on ollut sinänsä hyvä päivä ja Heta on täällä ja kaikkea. :(

Okei, perus tilanteenkartoitusposti taas vaihteeksi.
Asiat, jotka tällä hetkellä vituttaa eniten:
1. Ei ole rahaa lolivaatteisiin. Tahtoisin kerrankin tuntea itseni prinsessaksi.
2. Tietokone hajoaa käsiin.

Ihmiset, jotka vituttaa eniten:
1. Isä. Se että sillä on uusi perhe, ei oikeuta sitä kohtelemaan sen vanhempaa tytärtä kuin paskaa. Ei oo muuten soitellutkaan yli viikkoon. Toisaalta, eipä kauheesti kiinnosta kun ei sillä oo KOSKAAN mitään positiivista sanottavaa. On tehnyt varsin selväksi ettei se tykkää musta. Esimerkiksi siitä piirteestäni, että tykkään kuunnella musiikkia autossa mielummin kuin "jutella" (aka tapella) sen kanssa jostain. Ja siitä että en jaksa käydä koulua ja olen toivoton luuseri (kiitos, syyllistän tästä jo itse itseänikin aivan tarpeeksi). Ja siitä, etten tykkää soitella ihmisille (mitä vittua se nyt sille kuuluu kirjoitanko mä mielummin tekstareita? Kenen elämää se vittu häiritsee että mä VIHAAN puhelimessa puhumista!?).

2. Tää Hyvinkään psykologi. Tuntuu ettei se ota mua vakavasti. Se selkeästi pitää mua vaan sellaisena ihmisenä joka on yliherkkä ja ottaa kaiken helposti henkilökohtaisesti. Öö... ehkä sekin ottaisi henkilökohtaisesti mutsin nalkutuksen silloin kun on ollut jo muutenkin paska päivä? Ehkä sekin ottaisi henkilökohtaisesti koulukiusaamisen ja seksuaalisen hyväksikäytön? Ja sitten se jaksaa jauhaa että pitää osata erottaa mikä on sitä normaalia mielialanvaihtelua ja mikä varsinaista masennusta. Eli vittu se ei usko että mä olen masentunut. Ja joko se ei uskalla käyttää sanaa viiltely, tai sitten se ajattelee että mun viillot on naurettavan pieniä koska se puhuu jatkuvasti "NAARMUTTELUSTA".
Tää akka saisi mun puolesta tunkea päänsä anukseensa ja tukehtua sinne.

Vittu vittu vittu.
Miksi mä oon tällainen vammanen. Perkele soikoon kun oon tällanen shoppailuaddikti. Aina kun oon hermostunut, mä saatan ostaa maailman turhimpia asioita. Nimim. taas PÄIVÄKIRJA ja keksejä. D: ARGH!
Tosta tavasta pitää jotenkin päästä eroon, tulee vaan syyllinen olo kun syytää mutsin rahoja kaikkeen ihan tyhmään.

Puolustuksekseni voinen sanoa että toi päiväkirja on hemmetin nätti ja siinä on hyvää paperia. :D

Kaikilla meillä on oma todellisuutemme
oma ajattelutapamme
Jos pyydetään miljoonaa ihmistä
piirtämään sama puu


Ei yksikään niistä ole identtinen toisen kanssa.


Näemme väritkin eri tavoin
uskomme eri asioihin
Ajatuksenkulkumme, ajatussiltamme, ovat erilaisia.


Ymmärrättekö, miten monella eri tavalla voi nähdä tomaatin?
Minä muistin sen jälleen.

Dissosiaatioksiko tätä virallisesti nimitettiin? Tätä epätodellisuutta, olemattomuutta?
Oli mitä oli, sekin on turhaa ja typerää. Sanahelinää. 
Kaikki pelkkää monimutkaista sanojen virtaa
sointuja
rytmiä
melodiaa
Puhetta, kirjoitettuja sanoja, pelkkää abstraktia ajattelunvastinetta. Mikään ei ole todellista, ei kiinteää.

Katso, katso, katso
Taivaskin on musta.
Ennen uskottiin että se oli mustaa samettia
ja tähdet reikiä siinä, joista saattoi nähdä tuonpuoleiseen.
Mikään ei ole sitä miltä näyttää.
Taivaskaan ei ole mitään. 
Tyhjiötä, kaasuja, hiukkasia, galakseja.

Tiesitkö
värejäkään ei ole
mitään ei ole
Kaikki on vain valon ja äänen tanssia,
kiinteys vain illuusio
kaikki suurta harhaa
näytelmää
naamiota
Missä elän?
En missään?
Miksi sitten elän
miksi leikin tämän kaiken tahdissa?

Vittu en saa unta.
Se vaan nyt menee niin että haluan Pasin takaisin. En vittu voi sille mitään. Mä en tule ihan hetkeen pääsemään tästä yli (eikä toi etäisyyden pitäminenkään auta Pasi, ihan vinkkinä vaan). Vittuvittuvittu. Mä en kestä. Vihaan itseäni niin helvetisti kun menin sössimään asiat niin hevonvitun perinpohjaisesti. Vittu mun pitäisi seurustella supermanin kanssa että se kestäisi mua. Vittu ei kukaan mua jaksa masentumatta. Ei KUKAAN.



Mua ahdistaa taas tää helvetin ulkopuolisuus. Pasilla on omat kuvionsa siellä Helsingissä, Elisat ja Aharonit ja Jonakset ja kaikki perusporukat... Ja mä olen pudonnut siitä porukasta ulos täysin. En enää ole osa niiden ihanien ihmisten arkielämää. Täälläkin Jenna ja Petriina asuu saman katon alla, eikä nekään loputtomiin mua jaksa kuunnella. Hannoillakin omat systeeminsä, Susalla kirjoitukset ja Alenallakin mies ja koulu ja kaikki... Hetakin hämeenlinnassa miekkosensa kanssa. Mä en vaan sovi mihinkään. En ole edes osa tota meidän uutta luokkaa. En ole osa mitään. Olen ajelehtija, yksinäinen susi, ylimääräinen pala palapelissä.
Äiti ja Kaikukin säätää keskenään, mutsi lähtee työmatkalle Tallinnaan... HARRI taas hyysää sitä UUTTA perhettään niin paljon ettei mitään rajaa.
Mitä vittua mä teen?
Olen niin yksin...
 

Teksti eiliseltä toisesta blogistani. Copypastetan nyt tähän...


Tuntuu, etten olisi oikeasti tässä. Katson käsiäni, en tunnista niitä omikseni. Koko vartaloni tuntuu vieraalta, olen erilläni siitä. Kukaan ei kiinnitä kadulla minuun mitään huomiota. Ei vilkaisekaan. Olenko tässä
vai pelkkä aave?


Jokainen liike
jokainen askel eteenpäin
vaatii valtavan henkisen ponnistuksen
Joudun pakottamaan itseni liikkeelle
Tajuntani tuntuu olevan täysin erillään fyysisestä maailmasta
En voi hallita enää mitään




Kaikki näyttää kumman värittömältä
ympäristön äänet
kuulostavat siltä kuin ne tulisivat seinän takaa
En meinaa huomata rekkaa, joka melkein ajoi päälleni




Katson peiliin ja irvistän tytölle siellä
"Kuka vittu säkin luulet olevasi, saatanan ruma lehmä?"


(Kuvat eivät ole omaa käsialaa kuten ehkä huomaa. Löysin vaan taiteilijan joka onnistuu kuvaamaan tätä fiilistä niin hemmetin täydellisesti.)

No NYT mä olen tyytyväinen tohon ulkoasuun. Jestas että mä rakastan Itkupillin designeja. <3 Mielettömän ihanaa vintagemeininkiä~

On se kiva kun just sillon kun herää aikasin ja ois motivaatiota lähteä kouluun hoitelemaan sommitteluhommia, niin käykin ilmi että olin katsonut väärää päivää lukujärjestyksestä ja mun ei tarvitsekaan mennä tänään kouluun. *facepalm*

Kohta pitäis varmaan keittää kaffet kun ei meinaa pysyä hereillä. Ja syödä vaikka se bulgarialainen jugurtti sokerin kera pois tuolta kaapista vanhenemasta. :)

Vähän hassu olo. Samaan aikaan väsynyt, vittuuntunut ja pirteä... Semmoinen että tekee mieli viiltää mutta toisaalta taas ei. Jännä. Ja kun en osaa nyt purkaa tätä fiilistä kirjoittamallakaan kun en oikein saa siitä itsekään kiinni. Perhana.

Äh, vitut, vaihdoin synkempään ja oldschoolimpaan, ei toi edellinen ulkoasu tuntunut omalta. :D

Uusi ulkoasu, iski taas tommonen kawaiianimekausi päälle perhana. :D Aika räikeehän tää on, voi olla vittumainen lukea joiltain näytöiltä. Mut kyl mä silti tykkään. <3

Joo, tein TAAS tän Beckin masennustestin. Tän saman ne muistaakseni teki mulle joskus jossain lääkärilläkin, että ihan kelpo testi kai. Ainakin suuntaa antava.

http://xestia.net/testit/bdi.php

Tulokseksi tuli:

"Käytit testin tekemiseen 2 minuuttia 2 sekuntia. Testipistemääräsi on 51.
Testin suorittaneet ovat saaneet keskimäärin 20 pistettä.
Jos pisteiden yhteismääräksi tulee 17 tai enemmän, lääkärin puheille menoa suositellaan. Masennus luokitellaan lieväksi, keskivaikeaksi tai vaikeaksi. Yli 30 pistettä viittaa jo vaikeaan masennustilaan, jolloin on viimeistään ehdottomasti syytä hakeutua hoitoon."

...Oho. 


Mulla siis on toi pistemäärä ollut aina yli 40, pahimmillaan muistaakseni 53.

Se on nyt hyvät naiset ja herrat sillä tavalla että en tajua miten oon voinut pitää laihoja ihmisiä kurvikkaita seksikkäämpimä. Ihan tosi. Ihan pöksyt märkänä hamstraan kuvia kunnon amatsooneista nyt. :D <3 Paljo kivempaa puuhaa ku hammastikkujen keräily ja itsensä vihaaminen.

Hanna tuli käymään, tekee meille pitsaa. :) Söin makaronilaatikkoa vähäsen tossa aiemmin ja toffeepatukka piti vielä asemalta saada kun ne on niin syntisen hyviä. <3 Mmmmh. Tosi pirtsakka olo muutenkin, mitä nyt vähän nukuttaa kun en oikein saanut unta viime yönä.

Hmm. Kelasin et pääsisinköhän mä plussakoon malliksi jonnekin. Kun se ois semmonen puuha joka on tässä muutenkin viime aikoina kiinnostanut aika paljon. :) Pitäs vaan tää finninaama saada jotenkin kuntoon, sit ku voitan lotossa niin meen kyl kosmetologille. :D

Mut juu, tämmöstä tää on. :) Onneks ei toi ruokavamma kerennyt jatkua pidempään kuin sen vähän päälle vuoden niin ei jäänyt silleen päälle vielä. Oon muutenkin tällanen ihminen että saan aika hyvin psyykattua itseni kuntoon mistä vain ja menen vaikka läpi harmaan kiven kun vittuunnun johonkin. XD ...Paitsi tiskaamisen suhteen ehkä. Hrr.

Crystal Renn, plussakoon malli, on mun uusi idoli. <3 Kaunis, kurvikas, seksikäs... Ihanat silmät ja hiukset, koko hiton paketti. <3 Rawr!


Multa on muuten itse asiassa tippunut 2 kiloa siitä lähtien kun aloin syömään normaalisti. :D Eli suunnilleen viikon sisään. Kivaa kun ruuansulatus toimii, en oo enää yhtään niin turvoksissa kun en elä light-limppareilla ja ahmi/oksentele. <3