lauantai 11. syyskuuta 2010
Harmaita ajatuksia
viipyileviä partaterän kosketuksia
Se kumartuu
Pyyhkäisee muutaman vanhan veritahran lattialta
ja on kuin mitään ei olisi tapahtunut
Mutta se ei voi paeta
mustakantista vihkoa
ajatuksiaan
tekojaan
Ei voi paeta
arpia
kyyneliä
kipua
Eikä haluakaan.
***
Ei hätää, en oo mennyt taas aukomaan itteeni, kunhan vaan runoilen ajankuluksi. Syksy on inspiroivaa aikaa. :D
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kävijälaskuri
0 kommenttia: