keskiviikko 22. syyskuuta 2010
Se vaan nyt menee niin että haluan Pasin takaisin. En vittu voi sille mitään. Mä en tule ihan hetkeen pääsemään tästä yli (eikä toi etäisyyden pitäminenkään auta Pasi, ihan vinkkinä vaan). Vittuvittuvittu. Mä en kestä. Vihaan itseäni niin helvetisti kun menin sössimään asiat niin hevonvitun perinpohjaisesti. Vittu mun pitäisi seurustella supermanin kanssa että se kestäisi mua. Vittu ei kukaan mua jaksa masentumatta. Ei KUKAAN.
Mua ahdistaa taas tää helvetin ulkopuolisuus. Pasilla on omat kuvionsa siellä Helsingissä, Elisat ja Aharonit ja Jonakset ja kaikki perusporukat... Ja mä olen pudonnut siitä porukasta ulos täysin. En enää ole osa niiden ihanien ihmisten arkielämää. Täälläkin Jenna ja Petriina asuu saman katon alla, eikä nekään loputtomiin mua jaksa kuunnella. Hannoillakin omat systeeminsä, Susalla kirjoitukset ja Alenallakin mies ja koulu ja kaikki... Hetakin hämeenlinnassa miekkosensa kanssa. Mä en vaan sovi mihinkään. En ole edes osa tota meidän uutta luokkaa. En ole osa mitään. Olen ajelehtija, yksinäinen susi, ylimääräinen pala palapelissä.
Äiti ja Kaikukin säätää keskenään, mutsi lähtee työmatkalle Tallinnaan... HARRI taas hyysää sitä UUTTA perhettään niin paljon ettei mitään rajaa.
Mitä vittua mä teen?
Olen niin yksin...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kävijälaskuri
2 kommenttia:
Kyllä sä aina johonkin väliin sovit. Sellaiset kaverit, jotka ei tuu sen vertaa vastaan, että sovittaisivat sut johonkin, eivät ole kaveruuden arvoisia. En halua kuulostaa liian rankalta, mutta sitä se on. Tiedä, että soitto vaan, ja musta tulee semmonen manageri ettet oo ennen nähnykään. Sovitan sut vaikka mihin reikään, jos se minusta kiinni on. :)
Aina pitää ainakin yrittää, sen jälkeen ei tarvitse syyttää itseään, sillä AINAKIN SINÄ YRITIT.
Tsemiä! Tuun kun näkyy!
Ai niin näin peeässänä: lollasin HARRIlle vähäsen. :D
Ja muistan hämärästi myös tunteen, kun jää porukoista pois. Olin itse ollut niin tyhmä, etten ollut järjestänyt tästä kaupungista itselleni lainkaan omia ystäviä, joten jäin todella pahasti puille paljaille kun erosin Tomista.
Ja katso mua nyt.
Tarinan opetus: asioilla on taipumus järjestyä! <3