Blood, spit and vomit

No pakko se oli vittu oksentaa. Ehkä 1/4 tai puolet koko paskasta tuli ulos. Huoh. No, enää ei ainakaan ole niin vitun hirveä olo eli teki kaiketi tehtävänsä...

Paino oli tänään 67,4... Huoh. En vaan näytä pysyvän siellä 66 puolella millään. Huomenna syön aamulla mansikkakeiton loput ja kouluun otan mukaan yhden päärynän... Sitten kotona syön niin vähän kuin mahdollista... That sounds like a plan.

Läski läski läski.

Ei helvetti mua oksettaa. Vedin äsken ison palan pitsaa.... Puolet siitä olisi riittänyt ihan hyvin, olin jo ihan ähkyssä jo kun olin sen verran syönyt...
Nyt mua vaan oksettaa ja läskimorkkis painaa päälle...
Pasikin on suihkussa, en tiedä kehtaanko oksentaa siellä... Pakko... Ei helvetti.

Mua itkettää.
Itkettää miten paljon on jäänyt taakse.
Ystäviä, exiä, lapsuuden leikkejä, jäätelöitä, unelmia, ulkomaanmatkoja, vanhoja leluja... Tahdon takaisin niihin päiviin, tahdon olla ajattelematta yhtään mitään niin kuin silloin. Tahdon vain olla. Iloinen ja lapsellinen. Mä en tahdo kasvaa, en jättää enää yhtäkään päivää taakseni, mä tahdon elää ne hetket uudelleen.
Mutta en voi.
Sattuu
sattuu niin paljon että melkein haluaisin pois täältä. Lakata elämästä. Etten joudu jättämään enää mitään taakseni. Paitsi kaiken. Mutta en enää muistaisi. Tahtoisin olla muistamatta, tahtoisin niin olla välittämättä, tuntematta, olematta. Tahtoisin olla onnellinen, iloinen. Tahtoisin että minulla olisi muutakin ajateltavaa kuin stressaavat pikkuasiat ja omat pienet ongelmani, sairaan mieleni ainaiset radat.
Tahtoisin rikkoa ympyrän edes hetkeksi mutta en jaksa.
Tahtoisin pysäyttää ajan, vetää hetken henkeä kaikelta.

Haluan Pasin tänne. Haluan että tämä yksinäisyys menee pois. Haluan istua, juoda ja katsoa elokuvia. Kirjoittaa tänne kerrankin että olen onnellinen. Jotain muuta kuin tätä säälittävää ruikutusta siitä mitä kaikkea tahtoisin. Enhän minä kuitenkaan koskaan tee mitään sen eteen. En osaa kuin unohdella ja rikkoa asioita, satuttaa ja leikkiä martyyria.

Vituttaa aivan saatanasti.

Yksinäistä, kylmä, hermostuttaa, masentaa... Ei jaksaisi tehdä mitään vaikka pitäisi hoitaa kaiken maailman juttuja. Kuvata, tiskata, lähteä huomenna kouluun... Siinäkin on jo ihan vitusti liikaa. En vaan ihan oikeasti jaksa.
Haluan vaan nollata pääni, saada tän surinan jotenkin pois.
Sitä haluis taas pari lonkeroa naamaansa, mutta kun ei oo rahaa niin minkäs teet...
Saatana. Rahattomuuskin vielä...

Vain näppäimistön tasainen nakutus, ilmastoinnin humina ja räntäsateen ropina ikkunassa kuuluvat tyhjässä huoneessa. Epäsäännöllinen hengitys, turhautunut puhina, kahina joka syntyy kun joku kiemurtelee hermostuneena parempaan asentoon sohvalla.

En vain jaksaisi olla, en millään. On niin yksinäistä ja tyhjää - tai kenties liian täyttä. En osaa ajatella selkeästi. Minulla on pakottava tarve nollata ajatusten virta jotenkin. Alkoholi, silmitön ahmininen ja oksentaminen tai viiltely ovat valitettavasti kyllä hyviksi todettuja vaihtoehtoja. Tai lääkkeiden yliannostus. Tai kuoleminen. Mikä tahansa, kunhan ei tarvitsisi olla tässä ja nyt - yksin, kylmissään ja hermostuneena.

Ehkä mun pitäisi vaan kuolla.
En voisi syödä kuin sika ja unohdella avaimia tai muutenkaan häiritä ihmisten täydellisiä elämiä. Vituttaa kun olen tällainen saamaton paska, mutta en vaan JAKSA. En ihan oikeasti PYSTY.
Vittu mä olen 18, mun pitäisi jo jaksaa ja pystyä tekemään vaikka mitä.
Tai mistä minä edes tiedän mitä vittua mun pitäisi jaksaa ja pystyä tekemään.
Haluisin olla taas ala-asteella. Pystyä nauttimaan aamupiirretyistä ja ulkona juoksentelemisesta ilman masennusta ja miettimättä paljonko siinä kuluu kaloreita. Ei tarvitsisi miettiä tiskaamista ja aina olisi mukana joku jolla on avaimet. Ei tarvitsisi miettiä mitä vittua sitä pistäisi päälleen että näyttäisi mahdollisimman laihalta, voisi syödä karkkia ja kunnon kotiruokaa ilman omantunnontuskia. Ja joku huolehtisi aina. Joku huolehtisi ihan vain siitä että pysyn elossa.
Nyt musta tuntuu että tarvitsisin jonkun huolehtimaan siitä puolesta. Itse en pysty. Haluan vaan leikkiä tulitikuilla ja potkia palloa autotiellä, kokeilla miten teräviä ne keittiön veitset on. Ja nukkua ihan vitun pitkään.

Äiti, vielä viisi minuuttia.

Vittu.
Mä en jaksa yhtään vitun mitään.

Antakaa mun olla.
Mädäntyä rauhassa saatana.
Oksettaa.

Oon niin läski etten jaksa vittu liikkua.

Ihanan hoikka ja silti terveen näköinen nainen. <3 Todella sievät kasvotkin, silmät näyttää tosi hyvältä erityisesti reilujen rajausten kanssa. Kurr...

Löysin ihan tajuttoman kauniin irkkumallin. Laragh McCann. <3 Ihana kroppa ja kasvotkin vielä. Namnam... Olisinpa itsekin jonain päivänä noin kaunis ja kiinteä. Mutta siihen on vielä matkaa. Ehkä kesään mennessä saisin itseni kuntoon...

Unohdin avaimet Korpimaalle... Mikä johti siihen että Pasi joutui ravaamaan edes takaisin kaupassa kun se olisi voinut lähteä suoraan taikurimiittiin.
Ei vittu oikeesti, kuka voi olla näin saatanan palikka.
Nyt pitäisi tiskatakin siitä hyvästä, ja arvatkaa saatana jaksanko. :( En jaksais tänään yhtään mitään, saati sitten nyt kun tuntuu  että olen maailman epäonnistunein ihminen ja hajotan kuitenkin jotain jos alan tiskata.

Läskiahdistus ja kaikki pukkaa päälle.
250 kaloria tähän mennessä. Päärynä, pussikeitto ja ruisleipä + grillimauste.
Todennäköisesti iltaan mennessä reilusti yli se 700...
Mutta joo. Ei ainakaan löydy kaapista mun pahimpia ahmimistriggereitä. Päärynää ja ruisleipää vaan... Jugurtti ja puuro voi kyllä olla vähän vaarallisia mutta koitan pysyä erossa niistä. En halua oksentaa. En jaksa.
Parempi olla kokonaan syömättä. Säästyy edes hampaat ja rahat...

Ympärillä vain laihoja, kauniita ihmisiä.
Pikkuisia reisiä
litteitä masuja
keijunkepeitä vartaloita
luut kuin lasia

Ja minä olen tällainen. Tällainen läskimursu. Tällainen joka olen aina ollut. Ihan kuin sillä olisi väliä olenko nyt pienempi kuin yläasteella, en ole tarpeeksi pieni. Tämä ei riitä. Ei vaan riitä. Vittu kun laihtuminen on niin paljon vaikeampaa kuin viiltäminen. Siinä kestää. Kuukausikaupalla kärsimystä ja innostusta. Voimattomuutta. Jaksamattomuutta. Vitutusta. Pieniä ilon pilkahduksia.
Mä en ole koskaan ollut kärsivällinen ihminen.
Siksi mä vielä olen näin valtava.
Saatanan saatana.

Eilen oli superkiva päivä. ^^ Söin ihan kevyesti ja käveltiin kaupungilla, istuttiin kahvilassa ja vaikka mitä. <3 Omnomnom. Haluaisin kamalasti vipeltää taas jonnekin, kauhee hinku ois tavallaan liikkua mutta kun ei oo penniäkään rahaa niin mitä pirua sitä tekisi... Kävelisi ja katselisi vain, onhan sekin kivaa tietty. Omalla tavallaan. <3 Mutta sitten alkaa pomppimaan mieleen mitä kaikkea sitä tarvitsisikaan ostaa ja... no, sitten alkaa vituttaa. :D Muttajuu.
Sain eilen askarreltua nätin sivun mun ruokavammaleikekirjaan ja vaikka mitä. :3

Heräsin vasta hetki sitten. Aamutupakka ja ruisleipä + pikkuisen mausteita niin johan lähtee päivä käyntiin. Ainakin melkein. Vieläkin väsyttäis ja jumittais kyllä. Mutta kyllä se siitä...
Hohhoijaa.
Vituttaa kun WoWista on peliaika loppu...

En oo hetkeen taas käynyt vaa'alla... Vois tässä jossain välissä kipaista. 8)

Jos ottaa kurkun, kovertaa sen ontoksi ja tunkee sisälle pitsan, siitä tulee kurpitsa. :D

Kuvasin nukkepornoa. Postaan tänne sit kun saan aikaseks. Miun pikku neiti on niiiiin nätti... <3<3<3 Pitäs keksii sille vielä kunnon hahmo... Meinasin jotain hassua otherworldista tupsahtanutta metsänhenkeä. :D
Nimi voisi olla Eirwen. Wanha walesiläinen nimi. Merkityskenä valkoinen lumi (eira = lumi, gwen = siunattu/puhdas/valkoinen) tai Bridget/Brigidh ("Anglicized form of the Irish name Brighid which means "exalted one". In Irish mythology this was the name of the goddess of fire, poetry and wisdom, the daughter of the god Dagda. In the 5th century it was borne by Saint Brigid, the founder of a monastery at Kildare and a patron saint of Ireland. Because of the saint, the name was considered sacred in Ireland, and it did not come into general use there until the 17th century. In the form Birgitta this name has been common in Scandinavia, made popular by the 14th-century Saint Birgitta of Sweden, patron saint of Europe.")

Ungh.
Kirsikkarahkaa ja maksalaatikkoa.
Oksentaako vai eikö oksentaa, kas siinä pulma.

puolesta:
-mikään ei ole niin kuvottavaa kuin rasva
-söin ihan tosi niin paljon että on fyysisestikin huono olo...
-oon jo nyt liian läski ja lihon vaan ennestään

vastaan:
-ketään ei oikeesti kiinnosta miten paljon mä syön tai minkä kokonen oon. paitsi jotain anorektikkoja ehkä jotka ajattelee et "kauhee läski". Mut ne on niin pieni prosentti. Ja mistä lähtien mä muka olen ollut kiinnostunut muiden urputuksista?
-maksalaatikko maistuu helvetin pahalta ulos tullessaan, hyi vittu.
-...ja rahkasta tulee brainfreeze kun oli niin kylmää :(
-voin liikkuakin noi kalorit pois ihan hyvin, se helpottaa ruuansulatustakin
-tää paino mitä noista tuli niin lähtee kyllä seuraavan paskan mukana, ihan sama. en liho kamalan helposti. tai siis numerot vaihtelee mut mitään ei oikein näy. ja siihen oon tyytyväinen.
-laihdun kohtuuhelposti takaisin vanhoihin mittoihini, vaikka tosta varpusen annoksesta jotain paskaa jäisikin mun kroppaan
-vaikeuksien kautta voittoon.
-puking is cheating
-on se nyt vähän ällöä ja pinnallista oksentaa
-en kuitenkaan saisi kuin puolet kaloreista pois
-pitää muutenkin mennä lenkille tänään, nyt saan lisää motivaatiota
-sitäpaitsi se oli hyvää ja mulla oli nälkä.

Ei siis mitään vitun pointtia. Kiitos, kirjoittaminen, et koskaan petä eipäsjuupas-kysymysten äärellä. :DDD

Nonniin, nyt on uus webkamera. <3 Kiitos isi, vihdoinkin toimii... Vähän sumea kuva kyllä, mikä on tavallaan aika hassua koska tän pitäs olla uudempi malli... :O Eikä asetuksissakaan oo vikaa...
No mut ei se mitään. Pääsee taas skypettään... toi vanha on takkuillut niin paljon ettei mitään rajaa... :/

Tänään illalla leverage-allnighter/pikkupippalot Alenalla.. Ois ihan hiton kivaa mennä, mut oon niin vitun univelkainen ja flunssaa pukkaa päälle ja vaikka mitä. Vähäsen kyrsii. Ja on niin paskanen tukkakin, enkä jaksa sitä ainakaan vielä pestä. Ja joutuisin taas altistetuksi vaikka mille mässylle... :( Argh. Söin jo tänään puolikkaan kanasubin, enkä tiiä onko mulla ihan tosi varaa syödä mitään muuta tälle päivälle. Tai on mulla vähäsen, mutta siitä tuli kuitenkin useampi sataa kaloria... :/ Hohhoi. Helvetin hyvää kyllä oli eikä vieläkään oo nälkä vaikka mussutin sen joskus kymmeneltä.

Saatiin tänään aamulääkkeiden resepti uusittua ja verikokeet otettua. Ihan jees meni. Vasemman käden suoni vipelsi taas karkuun niin imaistiin sitten oikeasta... Ja nyt on ihQt siniset sideharsot molemmissa käsissä. XD Lol. Täti oli ilmeisesti tottunut valmiiksi silvottuihin kätösiin, hymyili vaan ystävällisesti kun totesin että "toivottavasti ei haittaa vaikka tää on jo valmiiksi vähän suikaleina" ja vedin hihan ylös. Tai sitten se peitti hämmennyksensä hyvin. En kyllä usko, hirmu luonnollisen oloinen ja perkeleen hyvännäköinen nainen. ;)

Pistin tän yhden nukkepirpanan lookkiakin vähän uusiksi. Tai siis vaihdoin tukan ja vaatteet, nyt sillä on punertava pörröpehko (mätsää muuten sikahyvin noiden kulmakarvojen kanssa, ja on muutenkin tosi nätti tän neidin päässä! :O)... <3 Herttainen vaaleansininen hiuspantahärpäke siinä ja vaikka mitä. Nyt on vähän vähemmän pissiksen näkönen. Tykkään. <3 En tiiä, en oo vielä ihan selvillä tänkään hahmosta, vähän sama kun Tinkan kanssa, jonka pistin käytännössä kokonaan uusiksi... Tässä ois niin sellaista hilpeää metsänhenkimeininkiä tässä tytössä. <3 Sellaista... huolehtivaista tiedättekö. Tekee mieli ommella sille pitkä vaaleansinivalkoinen mekko. Empirevyötäröllä, olkapäät paljastavalla kaula-aukolla. Semmoista oikein nättiä ja klassista, vähän hipihtävääkin toisaalta. Jotenkin mua inspaa nyt ton tukan, meikin ja hiuspannan yhdistelmä selkeesti. :D Ja toi kaulaliina, mummin virkkaamaa pitsiä, rikki ja kulahtanut, mutta söpö. <3
Nukkeholismi, aaahh.

Vähän kyl väsyttäis. Viime yönä heräilin vähän miten sattuu ja näin ihan ihme unta (siitä lisää myöhemmin)... Ei jösses oikeesti.

Musta kuvaa dööörrrrppp. Kiitti Pasille kun kekkuloi linssin toisella puolella. Ihan hyvä niin koska olin niin päissäni että oisin varmaan hajottanut sen kameran kumminkin. 8)))

(Vanhahko piirustus, haluan noi vaatteet <3)

Olen jostain syystä ollut kamalan puhelias tänään. Kenties se johtuu eilisestä. Kun kerran innostun puhumaan niin en lopeta sitä pariin päivään.
Terapiassakaan mulla ei ollut vihkoa ja piirustuslehtiötä mukana, uskalsin kerrankin hölöttää ihan sydämeni kyllyydestä. Lähinnä positiivisista asioista mutta silti. Tuntui hyvältä puhua ilman tekopirteää kuorta, mulla on pari päivää ollut oikeasti pitkästä aikaa hyvä olo. Toki tällä kortilla on kääntöpuolensakin - eilen illalla mulla oli myös oikeasti huono olo.
Terä painui ranteen ihoa vasten.
Verisuonet näyttivät pikkuisilta risuilta jotka kuulsivat jään alta.
Tahdoin niin nähdä ne lähempää, päästää ne vapauteen.
Totesin että se ei ole sen arvoista. Nostin terän pois, turvallisempaan kohtaan, viilsin. Uudelleen ja uudelleen, mutta en ainakaan hengenvaarallisesti. Veripisarat tekivät kukkakuvioita kylpyhuoneen lattialle.

Ostoslistaa kaikesta jota oikeasti tarvitsisin nyt:
-uudet tissiliivit
-copiceja/täyttöputeleita
-ison mustan perushupparin. LÄMPIMÄN. PITKÄN.
-kasaan menevät sakset jotka kulkisi penaalissa mukana
-mustat pillifarkut. vanhat on lähinnä säkit nyt.
-valion kevyt mustikkakeittoa/vadelmakeittoa/jotain muuta keittoa :D

ja jota muuten vain haluaisin:
-kokomustat/valkoiset piilarit
-tarroja scrapbookiani varten
-nukenvaatteita (voisi muuten oikeasti ommella joku päivä)
-emovaatteita. goottihepeniä. uuden korsetin. LIITURAITAAARRRRGGHHH. Mahtuiskohan ne kutosluokan liituraitahousut mulle jo.... 8) <3 Viimeks oli lantiosta liian pienet, jalat kyllä meni ihan kepoisesti...
-kaiken maan ja taivaan väliltä.

Huomenna tiedossa aamupäivällä käynti terveyskeskukseen. Uudet sydänkäyrät ja veriarvot ottamassa. Sitten menen varmaan Pasille takaisin, dataamaan ja piirustamaan ja kiehnäämään.

Tänään suunnitelmissa syömistä, crosstrainerin rääkkäämistä (jos jaksan. ehehehe. laiskottaa.), twilightin lukemista ja piirtämistä. <3 Eli aika perushöttöä. :)
Kauheesti tekee mieli syödä ja on nälkä mut oikeestaan mua ei edes haittaa se nyt. Ihan sama. Syön silloin kun on nälkä. Ainakin nyt darraisena ja hyväntuulisena.
Just tiedättekö semmoinen miehekäs taiteilijarenttu olo. "Kauhee parransänki, mut vitut, kunhan on kahvia ja tupakkaa." <3 :DDDD

Aattelin kanssa vähän askarrella, jotain sievää leikellä lehdistä. Voisin kasata tosta voguesta kaikki nätit kengät ja tehdä ihan oman sivun kengille mun leikekirjaan. <3<3<3 Sitten kun mulla on hoikat jalat, voin käyttää mitä kenkiä tahansa ja näyttää hyvältä. ^_^ Nyt korkkarit saa mun jalat näyttämään aivan liian pieniltä loppuvartaloon nähden, mutta se kyllä paikataan. Koska perkele mä rakastan korkokenkiä. Auta armias jos oon kesään mennessä lihonut tai jotain enkä voi käyttää korkkareita. :DDDD Mut joo, mä käytän kesällä muutenkin aika paljon enemmän keskiaikakuteita, että niin...

Bla bla bla.
Anteeks kauheen turhanpäiväinen ja pitkä posti, mut ajattelin että ois kiva kirjoittaa (ja lukea) multa jotain positiivistakin. Nyt on ainakin täällä todiste siitä että oon oikeasti ihan normaali teinityttö, joka tykkää kengistä ja vaatteista ja kaikesta. ;) Enkä ihan täysi itsesäälipallero.
Pitää ottaa nyt tavoitteeksi kirjoittaa tänne hyviäkin asioita, ettei vaan tule sellaista kuvaa itsellenikään että angstaisin jatkuvasti. Koska mä en ihan oikeasti angstaa. Joskus mulla on hyvä olo ja innostun herkästi joistain jutuista... Ihan tosi, oon siedettävä ihminen! :DDD

Me tehdään tänään äidin kanssa täytettyjä herkkusieniä varmaan. Ja vaikka mitä hyvää sapuskaa namnam.
Huomasin muuten että mun oksentelu on aika pitkälle nimenomaan tunnepohjaista... Jos mulla on hyvä olo ja syön hyvää ruokaa, ei mitään ongelmaa. Mut paskalla fiiliksellä mun ei kannata oikeasti alkaa mussuttamaan yhtään mitään, koska ne mä kaivan saletisti ylös saman tien. :D Et pliis, ens kerralla kun on angsti päällä ja inisen nälkää, pistäkää mut pelaamaan prince of persiaa tai kattelemaan catfacea tai jotain netistä ja ruokkikaa vasta sitten. XD Lol. Oon tosi kumma tapaus syömisen kanssa.

Tsädädädäännnn~~!!!

Oikeesti, tuomiopäivän krapula. :D Tai ainakin mun mittapuulla. Kauhee jumitus ja oksetus ja samaan aikaan sit kuitenkin nälkä... Ihan vitun kummallista. Hohhoi...
Oli aikamoinen ilta kyllä eilen. Oli ihan vitun kivaa ja angstista, tosi ristiriitainen meininki välillä... :D Käsi on vähän silputtuna ja Susapöö on ihan kuollut... Mutta kyllä me tästä. Vähän tekis kaalilaatikkoon mieli kun masentaa taas siinä määrin. Mut joo. Kuten sanottua... kyllä tää tästä.

Kauhee läskisyömingit koko ajan ollut viimeisenä kahtena päivänä. Banaanikakkua, lihapiirakkaa, leipää... Voi jestas. Mut just nyt ei kauheesti kiinnosta. Just nyt ei itse asiassa kauheesti kiinnosta yhtään mikään tollanen typerä, mulla on vaan vitusti univelkaa, haluun nukkua. Ja olla rauhassa. Ja elää.
Saatana.

Hampaisiin sattuu, paskan maku suussa... Äsh.

Tulee nyt sekavaa tekstiä mutta pistän sen kokonaan aamujumituksen ja darran piikkiin.... Lol. Ei vittu.

9 pikkuviiltoa.
Pieniä jopa mun mittakaavassa.
But damn, it felt good. <3

Masentaa
väsyttää
ahdistaa
en jaksa
en pysty
en kykene.

Pitäis huomenna mennä tosiaan sinne psykologille mut kattoo jaksanko. Ihan kamala olo. Vaihteeksi saatana.
Jos nyt pysyisin hereillä siihen asti että Pasi nousee ja katsotaan sitten uudestaan jaksanko ihan oikeasti yhtään mitään. Tiedän että jos mä nyt pistän nukkumaan niin nukun sitten koko vitun päivän, mulla on paha taipumus ylinukkumiseen... Erityisesti tässä mielentilassa.
Voisin toisaalta soittaa sinne ja siirtää sen ajan, ei mulla oikeastaan ole kiirettä kun onhan mulla torstaina se terapiakin... :/ Kauheeta tonkia kaikkia asioita ylös peräkkäisinä päivinä, kokemuksesta tiedän että sen jälkeen on pää niin vitun täynnä tavaraa ettei mitään rajaa.
Ihan kuin se ei olisi tarpeeksi sekaisin jo nyt.
Haluan vaan eristäytyä tänne nukkumaan ja kirjoittamaan ja lukemaan ja piirtämään... Ihan oikeasti, en jaksaisi nyt yhtään face-to-face-tilanteita...

Viallinen tuote. Täysi susi.

I wish
I wish I could grab this feeling
throw it away
like I've thrown my life.
I wish I could get it all back.
Remember the days when you were a kid, and simply running outside made you happy?
What happened to that?

Now I'm but an empty shell
nothing but the devil's plaything
nothing but a slut
abandoned in the mid-winters darkness.
w o r t h l e s s .
I think I'm starting to believe in hell
because every day
feels like I'm there already.

***

Omaa tekstiä. Kaikki totta paitsi helvettiin viittaava löpinä. Tai siis. Onhan tää helvetillistä tää eläminen joskus, mutta en nyt silti kykene uskomaan että asiat olisi niin mustavalkoisia.

(vanha kuva)

Kumman verenhimoinen olo. Mutta turhauttaa kun tiedän etten saa paljon tota syvempiä aikaan kuin umpikännissä...
Haluan arpia. Isoja arpia. Taisteluarpia. Sellaisia jotka oikeasti kuvastaisi tätä fiilistä eikä olisi tuollaisia säälittäviä naarmuja jotka voi ohittaa olankohautuksella.

Someone once asked me "Why do you always insist on taking the hard road?" I replied, "Why do you assume I see two roads?"

Miun söpö pikku MNF Juri event-pääkky. <3<3 On jonkun aikaa jo ollut talossa, joulusta lähtien suunnilleen, mutta en oo saanut aikaiseksi postata kuvia tai mitään. Ihana pääkky, Pasia on kiittäminen mokomasta. Tarvitsisi ripset ja oman kropan vielä tosin...

Neidin nimi on Cricket. ^^ <3

Noin mä haluaisin tehdä. Maata kalliolla, painaa korvani sitä vasten ja kuunnella kuinka meren jylinä kaikuu siitä. Se on joku voimakkain tunne ikinä, jotain ihan käsittämätöntä.

Seuraavan kerran kun lähden Irlantiin, haluan ihan tosi lähteä patikoimaan jonnekin pusikkoon. Tällä kertaa punkkipihdit ja desinfiointiaine mukaan. Kamera kouraan, vain kuuntelemaan ja katselemaan luontoa. Siellä se on niin kaunista ja kotoisaa. Suomen luonto on jotenkin oudolla tavalla ujoa siihen nähden. Sisäänpäinkääntynyttä lähes. Tuntuu että näillä puilla ja kallioilla olisi jotain salattavaa, ihan kuin ihmisilläkin täällä. Irlanti - ehei. Ihmiset näyttää kun niitä vituttaa. Luonto on ihanan selkeä. Vahva ja äidillinen, kuin se puhuisi jatkuvasti. Ainakin itse sain siellä helpommin yhteyden.
Enkä usko että se johtui vain siitä että elämäntilanteeni oli helpompi silloin.

Tää on ihan naurettavaa miten kiinnyn johonkin paikkaan, miten tunnen eläväni siellä, olen ulkona kuorestani jota olen pitänyt pienestä pitäen. Iloinen, onnellinen, kiinnostunut, innostunut kuin pieni lapsi!
Heti kun palasin tänne, tuli turta olo. Itkin monta yötä putkeen. Itken oikeastaan joskus edelleenkin ikävääni, vaikka matkasta on jo kauan. Haluaisin niin sinne takaisin...

Mä en tiedä miten kauan olen elänyt tässä tyhjiössä. Kaikki päivät tuntuu olevan aika pitkälti sitä samaa harmaata massaa. Huomaan loppujen lopuksi hyvin vähän mitä ympärilläni tapahtuu. En ajattele, en tunne mitään ennen kuin alan kirjoittaa tai piirtää, kun viillän tai oksennan tai huomaan laihtuneeni. Ne on ainoita asioita mitä mä olen. Päästään vialla oleva taiteilijalapsi. Niinhän se menee, lyhyesti määriteltynä toi on mun elämä. En näe maailmaa ympärilläni, vaikka ehkä pitäisi. Pitäisi harjoitella maalaamaan maisemia, kääntää ajatukset jonnekin. Mutta entä jos ei ole ajatuksia mitä kääntää? Entä jos ei ihan oikeasti näe, ei tunne mitään? Jos on henkisesti sokea?

Tuntuu kuin katsoisin omaa elämääni elokuvana enemmänkin kuin eläisin oikeasti. Ja paska leffa se onkin katsottavaksi. Helvetin tylsää ja kieroutunutta ja omituista.
Näen kaiken mustien lasien läpi. Värit on kadonneet mun maailmasta. Kenties siksi käytän niin paljon värejä piirustuksissani ja blogissanikin, vaikka missä... Verenpunainen on äärimmäisen kaunis, voimakas sävy. Kipu on voimakas tunne. Henkinen kipu myös mutta ei samalla, miellyttävällä, herättävällä tavalla. Se on vain sitä kun tuntuu että köysi kiristyisi kaulan ympärille, kuin olisi vaikeaa hengittää ja ajatella selkeästi. Kuin olisi kahlittu, sidottu maahan. Kaikki tuntuu niin vaikealta, ylitsepääsemättömältä. Jopa sängystä nouseminenkin. Ja kun pääsee sieltä sängystä ylös, kaikki hoituu konemaisella rutiinilla.
Läski läski läski, älä syö... oksenna, oksenna, oksenna. Suutele Pasia, katso ikkunasta ulos kuin ajattelisit jotain, nypi rupia. Tee sitä, tee tätä, syö nyt vähän jotain ettet pyörry. Takaisin nukkumaan, ja sama rumba alusta.

Juuri nyt kaikki tuntuu niin turhalta ja typerältä ja etäiseltä. Jopa viiltäminen. Mä en vaan enää ole tässä ruumiissa, tässä maailmassa, en missään. En ole olemassa, en kertakaikkiaan.
Dissosiaatioksiko tätä virallisesti nimitettiin? Tätä epätodellisuutta, olemattomuutta?
Oli mitä oli, sekin on turhaa ja typerää. Sanahelinää. 
Kaikki pelkkää monimutkaista sanojen virtaa
sointuja
rytmiä
melodiaa
Puhetta, kirjoitettuja sanoja, pelkkää abstraktia ajattelunvastinetta. Mikään ei ole todellista, ei kiinteää. 
Vain neste on
Veri, Kyyneleet, Oksennus, Tee
Veri, Kyyneleet, Oksennus, Tee
Veri, Kyynelet, Oksennus, Tee.
Tee siksi koska se vie nälkää, yhden epätodellisen ja turhan asian pois tästä listasta.

Katso, katso, katso
Taivaskin on musta.
Ennen uskottiin että se oli mustaa samettia
ja tähdet reikiä siinä, joista saattoi nähdä tuonpuoleiseen.
Mikään ei ole sitä miltä näyttää.
Taivaskaan ei ole mitään. 
Tyhjiötä, kaasuja, hiukkasia, galakseja.

Tiesitkö
värejäkään ei ole
mitään ei ole
Kaikki on vain valon ja äänen tanssia,
kiinteys vain illuusio
kaikki suurta harhaa
näytelmää
naamiota
Missä elän?
En missään?
Miksi sitten elän
miksi leikin tämän kaiken tahdissa? 

Otsikossa erään toisen syömishäiriöisen bloggaajan kommentti alienista. Ja naulan kantaan meni tän fiiliksen kanssa.


Miten mikään voikaan olla niin kuvottavaa kuin rasva?

Käytiin pasin ja Jonaksen kanssa katsomassa se Wolfmanin remake. Oli muuten ihan mainio, ainakin tunnelmallisesti. <3 Mutta jos oisin jotain kyllä heivannut alkuperäisen leffan meiningistä minkä tässä olivat säilyttäneet, niin sen ihmissusien vitun spurgumaisen ulkomuodon. Teki vaan koko ajan karjua että "MAN, SHAVE YOUR BEARD FOR FUCKS SAKE!!!"

Et joo. Oon syönyt tosi oudosti tänään... Ja muutenkin ollut ihan friikki päivä. Heräsin joskus neljän aikaan iltapäivällä... Kaurapuuroon lörähti liikaa sokeria, kynsi melkein katkesi, oksetti ja huimasi pirusti, vitutti ja väsytti... En jaksanut edes avata konetta, lukea tai piirtää. Päätin sitten kuitenkin jostain kummallisesta mielenoikusta lähteä keskustaan - jos se vaikka piristäisi. Kuten piristikin. Olin tosin pyörtyä manga cafessa mutta oh well. Söin sitten yhden suklaavaniljapusun minkälie... Leffassa semmoisen hassun slush-pirtelöjutun (SININEN <3<3<3) ja vähäsen karkkia... Ja nyt kun päästiin kotio niin tomaattipussikeiton ja vähän lisää karkkia.
Se on muuten ihan totta että piparminttu vie nälkää. :o Mulla tupakka toimii niin vain kun en ole ennestään syönyt mitään koko päivänä, se alkaa oksettaa pirusti mutta nälkä kyllä lähtee... Jos oon syönyt paljon niin se vaan melkein pahentaa sitä mussutustarvetta, hence the paskan maku suussa...
En tiiä. Mä oikeestaan syön vaan koska ruoka on niin vitun hyvää. Ja koska meinaan pyörtyä heti jos en syö hetkeen. Huoh.
Olen kyllä edelleen sitä mieltä että ihmiskehonkin voi opettaa selviämään vedellä, hapella ja auringonvalolla. 8) Ja okei, kofeiinilla.. :D

Mut joo, siis, kokonaisuudessaan oikein jees päivä, mitä nyt se pirtelöjuttu pitää bileitä mahassa...

Mä en tosiaan tiedä miksi mutta jotenkin oudosti ahdistaa. En edes osaa määritellä tätä tunnetta... Ei varsinaisesti silleen surullinen tai mitään, eikä edes hermostunut... vain häiriintynyt. Hirveän jotenkin... en tiedä. Jumittunut, pysähtynyt, hengetön, epätodellinen?
Kauheasti viillästyttäisi taas, kuten oikeastaan aina tällaisella fiiliksellä...
You bleed just to know you're alive

Koko ajan päässäni kysymys
"Olenko vain huomionkipeä?"

Huomionkipeä, kenties, mutta en "vain".
En sillä tavalla huomionkipeä että "hei kattokaa yhyy mä oon syömishäiriöinen ja viiltelen yhyy"
Vaan lähinnä haluan näyttää että mulla on oikeasti jotain vialla vaikka hymyilenkin. Ja ihan siksikin että tahdon olla.. no, jotain muuta kuin tällainen keskivertotylsä, ei minkään näköinen puuduttava teini. :/ tää on joku mun visuaalisuusobsessio, tiedän tasan tarkkaan. Tiedän minkä mallisista vartaloista pidän ja millaisen kovasti haluaisin näyttääkseni peilissä omasta mielestäni visuaalisesti kiehtovalta. En stereotyyppisen seksikkäältä tai "normaalilta", enkä miltään kävelevältä luurangoltakaan koska niitä on ihan tarpeeksi jo ennestään...

Vittu kun päätä juimii ja on jotenkin tosi häiriintynyt olo...
Vaikka ei ehkä pitäisi. Pasi lukee vieressä ihan kiltisti, mie tässä istun ja dataan kuten normaalisti, olen syönyt riittävästi mutta en liikaa... ja silti tuntuu että joku asia häiritsee ihan pirusti. Tiedättekö, se fiilis kun tuntuu että jokin koputtelisi takaraivoon ja nauraisi mutta kun katsoo taakse, ketään ei näy.

Lasikupla-efekti iskee päälle taas niin ettei mitään rajaa. Kaikki vaan tekee omia juttujaan, puhuu omiaan... maailma vilisee ohi kuin nopeutettuna, ja minä istun tässä jähmettyneenä ja tuijotan näyttöä..

Jotain outoa ilmassa, jotain hyvin outoa. Tuntuu kuin joku etäisesti tuntemani henkilö ei olisikaan aivan sitä miltä näyttää. Paljon, paljon pimeämpi persoona. Ette kukaan tunne tai varmaan edes tiedä sitä... Se kaveri vetää mielettömästi mustaa energiaa puoleensa ja nyt se alkaa oikeasti näkyä jo siinä mitä tapahtuu ihmisille sen ympärillä... Pysyn kaukana. Kaukana, kaukana, kaukana. En tahdo sotkeentua mihinkään sen kuvioihin, autan muita ulkopuolelta sen verran mitä kykenen.
Mä en tahdo sekaantua tähän mustan magian ympyrään. Kenties katkaista sen, kenties.
Mikäli tilaisuus tulee, mikäli voimavarat riittävät.
Jos, jos jos..

Mistäköhän sais ladattua ilmaseks i-pod classicille kalorilaskurin... :D Touchille ja i-phonelle kyllä löytyy mutta... :/ Perkele kun tolle classicille on nykysin niin vaikea löytää mitään kun noita uusia malleja on pukannut.
Mut joo. Vois kai sitä lataa hulluna taas jotain syömishäiriödokumentteja. Ne on hiton mielenkiintoisia ja tavallaan thinspiroiviakin. Mutta on se fifty-fifty-mahdollisuus että katsottuani niitä herää kummallinen halu parantua. :D
Mutta ei nyt, nyt olen tyytyväinen itseeni. Olen syönyt tänään terveellisesti ja kohtuudella, julistan päivän onnistuneeksi mikäli en sorru ahmimaan. Mitä tuskin tapahtuu. ^^ Saan ihan rauhassa puputtaa parikin ruisleipää ja valmiskeittoa ennen nukkumaanmenoa, ja maha on kyllä jo nyt niin täysi etten taida edes tarvita niitä. :)

Voisin askarrella mun ruokavammaleikekirjaa tänään. ^^ Paljon. Mulla on ihan sikana käyttämättömiä kuvia ja muita semmoisia, saa useamman sivun varmaan aika nopeasti aikaan... Tarravihko vaan on hukassa mikä on vähän sääli koska tarrat on niin parhaita. :/ On mulla muutamia lintutarroja kyllä tuolla lehtileikkeiden seassa muovitaskussa... Ja jos vaikka ite piirtelisin jotain ja leikkelisin ja liimailisin sitten sinne niin saisi vähän vaihtelua niihin tylsiin voguen catwalk-kuviin... Lehdistä kun ei nykyisin meinaa löytää mitään muuta. Haluan toimivan printterin että saan kunnon thinspoa ulos ja saan tältäkin osin luovuuteni valloilleen. XD Hohhoo.
Ei mut oikeesti, vaikka kuulostaa ihan helvetin sairaalta puuhalta niin sitä on tosi rauhoittavaa ja kannustavaa askarrella. :) Ehkä pahin addiktioni ruokavammailussa - naistenlehdet ja kuvat näteistä ihmisistä. :D Ei siinä, kyllä mä niitä kattelin jo ennenkin sairastumisia, eli niitä ei oo syytä takavarikoida. 8)

Tosi random olo. Hihii. <3

Taidan haluta tatuoida itselleni jotain musiikkiin liittyvää. Koska sekin on aika iso, joskin ulkopuolisille huomaamaton osa minua. :) En itse osaa soittaa yhtikäs mitään (jos ukko nooaa nokkahuilulla ei lasketa) mutta en varmaan olisi tässä ilman mp3ani tai i-podia... <3<33

Tehdään kanavihanneswokkijuttua Pasin kanssa. :) Rakastan noita pakastevihanneksia, 30kcal/100g ja helvetin hyvää kun heittää sekaan vähän valkosipulia ja soijaa.
Believe it or not, there ARE foods that are both delicious and healthy.

Vähäsen ahdistaa mutta johtunee ihan siitä kun otin lääkkeet sen verran myöhään ja oon ajatellut vaihteeksi vaan syömistä koko päivän.

Age: 18
Height: 5’7” (173cm)
Weight: 67kg
I AM -
[ ] anorexic
[x] ednos
[ ] bulimic
[ ] living off diet pills
[x] hungry
[ ] thirsty
[ ] drinking something
[ ] Under 100lbs
[ ] starving yourself
[ ] participating in a fast
PEOPLE -
[x] ask if I’m anorexic/bulimic
[x] call me fat
[x] say I’m skinny
[x] say I’m ugly
[x] say I’m pretty
[ ] spread rumors about me
[x] force me to eat
[ ] say I eat too much
[x] wish I’d eat more
[x] don’t know I’m anorexic/bulimic
I WISH -
[x] I was THIN
[x] I had a better body
[x] I didn’t have to eat
[x] I could control myself
[/] I was under 110lbs
[x] I could avoid food
[x] I could hide what I am
[x] I wasn’t fat
[x] I was pretty
[x] I could stop being ana/mia
I LOVE -
[x] feeling hungry
[x] seeing a difference when fasting
[ ] shaking
[ ] being weak
[x] losing weight
[ ] being anorexic/bulimic
[x] green tea
[x] diet pills
[x] being able to turn down food
[x] feeling good about myself
APPEARANCE
[ ] I am shorter than 5’4.
[x] I think I’m ugly sometimes.
[x] I have many scars.
[ ] I tan easily.
[ ] I wish my hair was a different color.
[x] I have friends who have never seen my natural hair color.
[ ] I have a tattoo.
[x] I am self-conscious about my appearance.
[x] I have/had braces.
[x] I wear glasses. (fake ones, sometimes.)
[x] I would get plastic surgery if it were 100 safe, free of cost, and scar-free.
[x] I’ve been told I’m attractive by a complete stranger.
[ ] I have more than 2 piercings.
[ ] I have piercings in places besides my ears.
[ ] I have freckles.
FAMILY
[x] I’ve sworn at my parents.
[ ] I’ve run away from home.
[ ] I’ve been kicked out of the house.
[ ] My biological parents are together.
[x] I have a sibling less than one year old.
[x] I want to have kids someday.
[ ] I’ve had children.
[ ] I’ve lost a child.
EMBARRASSMENT
[x] I’ve slipped out a “lol” in a spoken conversation.
[x] Disney movies still make me cry.
[x] I’ve peed from laughing.
[x] I’ve snorted while laughing.
[x] I’ve laughed so hard I’ve cried.
[x] I’ve glued my hand to something
[x] I’ve laughed till some kind of beverage came out of my nose.
[ ] I’ve had my trousers rip in public.
RELATIONSHIPS
[ ] I’m single
[x] I’m in a relationship.
[ ] I’m engaged.
[ ] I’m married.
[ ] I’ve gone on a blind date.
[x] I’ve been the dumpee more than the dumper.
[x] I miss someone right now.
[x] I have a fear of abandonment.
[ ] I’ve cheated in a relationship.
[ ] I’ve gotten divorced
[x] I’ve had feelings for someone who didn’t have them back.
[ ] I’ve told someone I loved them when I didn’t.
[ ] I’ve told someone I didn’t love them when I did.
[ ] I’ve kept something from a past relationship.
SEXUALITY
[x] I’ve had a crush on someone of the same sex.
[ ] I’ve had a crush on a teacher.
[/] I am a cuddler.
[x] I’ve been kissed in the rain.
[x] I’ve hugged a stranger.
[ ] I have kissed a stranger.
HONESTY
[x] I’ve done something I promised someone else I wouldn’t
[x] I’ve done something I promised myself I wouldn’t.
[ ] I’ve snuck out of my house.
[x] I have lied to my parents about where I am.
[/] I am keeping a secret from the world.
[x] I’ve cheated while playing a game.
[x] I’ve cheated on a test.
[ ] I’ve been suspended from school.
BAD TIMES
[x] I’ve consumed alcohol.
[ ] I regularly drink.
[ ] I can’t swallow pills.
[x] I can swallow about 5 pills at a time no problem
[ ] I have been diagnosed with clinical depression.
[x] I shut others out when I’m upset.
[x] I take anti-depressants.
[x] I’m anorexic or bulimic or have EDNOS.
[x] I’ve slept an entire day when I didn’t need it.
[x] I’ve hurt myself on purpose.
[x] I’m addicted to self harm.
[x] I’ve woken up crying
[x] I’ve lost weight
[x] I’ve gained weight
[x] My weight holds me back
[ ] Weight consumes me.
[ ] I’m at my thinnest
[ ] I’m at my biggest
[x] I’ve lost weight and kept it off
[x] I’ve lost weight but gained it back
[x] My weight affects my mood
[x] I weigh myself daily
[x] I am jealous of everyone smaller than me
[x] I thrive on compliments
[x] I feel bigger than people who are my size
[/] I feel happy when I’m hungry
[/] I get depressed after I eat
[x] I’ve skipped a meal
[x] I’ve thrown food away
[ ] I’ve spit food out
[x] I’ve fasted
[x] I’ve taken diet pills
[x] I’ve used laxatives
[x] I’ve purged
[x] I exercise
[ ] I exercise so I can eat
[ ] I work out secretly
[ ] I work out daily
[ ] I exercise to counteract eating
[ ] I’ve fainted from exhaustion
I’ve done:
[ ] Weed
[x] Cigarettes
[x] Alcohol
[x] Diet pills
[x] Pain killers
[x] Anti-depressants
[ ] Ecstasy
[ ] LSD
[ ] Speed
[ ] Cocaine
[ ] Other
[/] I keep my eating habits a secret
[x] I have a ED blog
[x] I look at thinspo
[x] I collect thinspo
[x] I condone pro-ana/mia sites
[x] I count calories
[ ] I’ve had negative intake days
[x] I avoid food
[x] I hate food
[x] I love food
[x] I want to be this way
[x] I don’t want to be like this
[x] I wish I could have more control
[ ] Being thin is my top priority
[x] I don’t want to get better
[/] I am in treatment
[x] I’m doing this for me
[x] I’m doing this for someone
[x] I’m doing this to prove myself

Ihana kroppa tuolla neidillä. <3
Perkeleen perkele, tupakat loppu enkä millään jaksais lähteä tonne ulos jäätymään ja hakemaan lisää... Pistin pasille viestin et jos se jaksais tuoda tullessaan, toivotaan että herra kotiutuu pian että saan syöpäkääröni ja pääsen halimaan mun pikku nallekarhua. <3<3<3

Ihanaa kun on nälkä. <3<3<3 Voisi tehdä teetä.. Koittaa selvitä ruoatta niin pitkään kuin pystyy. Ja juuri nyt mulla on sellainen olo että jaksaisin vaikka viikon. Maha kurisee kauheesti mut ei vaan tee yhtään mieli syödä. Oksettaa ajatuskin, hyi saatana. Mutta ah, teetä. Vihreää vaniljateetä. Se kuulostaa jo taivaalliselta. Vois taas sit kun saa rahaa niin käydä hamstraamassa lisää kaikkia hassuja teelajikkeita. Jotain mikä pistäisi vatsan toimimaan, mun ruuansulatus on ihan tillintallin. =_=''

Dädädä. Takapakkia tullut (yllätys yllätys), paino tällä hetkellä 67,2kg. BMI 22,4. Tavoite 55kg bmi:ni olisi juuri 18,4.. :D 18,5 on alipainon rajana. Lol. Joo, 55kg that is. Se on hyvä, tai vähän yli, mutta sitten en kyllä pentele ala enää näännyttää itseäni. Ehkä. 8) Mut joo, matkaa on vielä mutta taatusti oon perkele lähempänä nyt kuin siellä jossain 80 kilossa. -.-'

Kauhee energiaboosti jostain syystä, tai hermostuttaa. Thinspokuvien plaraaminen tekee ihmeitä, piristää jotenkin tosi kummallisesti...
Vois kai sitä parit vatsalihakset tehdä ja sitten keittää teetä. Joo, that's what I call a plan.

Pakkopakkopakko yrittää.
Antakaa mun päästä siihen 58 kiloon. Ehkä 55. Koska se on kiva tasaluku, rakastan viiden kertotaulua. Ja sitten olisin söpö ja pikkuinen. Toivottavasti.

Sitten mulle saa vasta alkaa valittamaan mun ruokavammailusta kun olen alipainoinen. Ihan oikeasti, sit mä kyllä painun suoraan kallonkutistajalle ja hullujenhuoneelle ja vaikka minne.
Ehkä. Jos jaksan. Jos edes koskaan laihdun niin paljoa.

Tosi pöljää, ensin kauheet ininät miten tän kanssa tappelu on yhtä helvettiä. Ja nyt haluan olla kuin postimerkki. Stick with it until you get there.

Hassua miten ihmiset suhtautuu tähän syömishäiriöön niin laidasta laitaan. Jotkut on kamalan huolissaan, jotkut pitää pinnallisena idioottina... En tiedä, henkilökohtaisesti ehkä kirpaisee eniten kommentit tyyliin "Et sä nyt mun mielestä vielä anorektikko oo, ei toi oo niin vakavaa".
Jotenkin tekee heti mieli huutaa että jumalauta, katso muutakin kuin mun läskejä. Olen normaalipainossa edelleen, mutta voisi silti ottaa huomioon että mulla on tässä kuitenkin tippunut lähemmäs 15 kiloa ja päässä pyörii vain ruoka, eikö tää sun mielestä ole sairasta.
Lapsellista ehkä, joo. Mutta jumalauta, en oo koskaan tykännyt siitä kun tuntuu että joku jollain tapaa vähättelee mun ongelmia ulkoisen olemuksen perusteella. Hymyt ei kerro kaikkea, ei edes se että syön joskus ihan normaalisti. Syöminen ei tarkoita ettei minua ahdistaisi syödä. Se tarkoittaa että en pysty kontrolloimaan itseäni. And man, do I hate that feeling.
Niin, ja tosiaan.
Olen varmaan enemmän bulimiaan päin muutenkin. En ehkä ahmi jumalattomia määriä kerralla, mutta olen kyllä sitä tyyppiä joka harrastaa sitä syömistä ihan huomaamattaan, herää joskus puolen tunnin päästä kun jääkaappi on tyhjä ja että vatsassa tuntuu ällöltä, ja painuu vessaan oksentamaan. Meikäläisen syyllistämiseen ei paljoa vaadita.
Tiedän ihan vallan mainiosti olevani vielä ihan vitun terveissä (läskeissä) mitoissa ja voi voi voi kun en osaa enää paastotakaan, mutta pääpointti lienee kuitenkin että ruoka hallitsee mun elämää aika rankasti. Ja se on oikeasti yhtä helvettiä, olin läski tai en.

http://www.newgrounds.com/portal/view/508676

Itse räpsäisty kuva itiksestä. Ihanat jalat. Ja kyllä, olen jalkastalkkeri. Koska ne on mun pahin obsessio lantioluiden ja lättänien masujen ohella. Sitten tulee ehkä lapaluut, sitten pikkuiset käsivarret, sormet ja muut.... <3<3<3<3 Kurr.

Mut siis joo.

Vittu kun kyrsii.
Tavallaan on jees fiilis mut en jaksa tätä kroppaa.
Voisin rääkätä kroppaani vielä vähäsen lisää ja tehdä vatsalihaksia koko yön, jos se vaikka helpottaisi.
Pakko saada huomiseks jotain hedelmiä, en mä kestä tätä pihvikakkukarkkilinjaa päivää pidempään oksentamatta.

Hitto mulla on paljon addiktioita.
Laihduttaminen.
Viiltely.
Tupakka.
Alkoholikin jossain määrin.
Piirtämisestä ja musiikin kuuntelusta tulee ehkä tähän mennessä pahimmat vieroitusoireet.
Tietyt internet-sivut (pro-ana sivut ehkä vaarallisimpina esimerkkeinä. Niissä vaan on se tietty yhteenkuuluvuuden tunne).
Netti ylipäätään.
WoW.
Turhan krääsän ostaminen.
Varastelu. Noloa kyllä, varsinkin ah niin kuuliaiselta druidikokelaalta. Siitä mä haluan oikeasti eroon.
Energiajuomat, kofeiini.
Pasi.
Kaikki saatana.

Ja mä muistan miten Pasi joskus sanoi... "Jos susta tulee joku kasvissyöjä tai anorektikko niin sä kyllä lennät heti pihalle kuin leppäkeihäs."
Muistan miten valtavan sydänkohtauksen olin saada. Juuri näihin aikoihin heiluin siinä itsetuntoni rajamailla, olin ihan sairastumaisillani... Pelkäsin kuollakseni. En silti voinut mitään sille mitä tapahtui, inhosin ruumistani aivan liikaa kääntyäkseni pois mokomasta.
Silti, kaikesta huolimatta, Pasi ei ole jättänyt vaan pysynyt vierelläni aivan uskomattoman vahvana. Itkenyt ja nauranut kanssani. En koskaan voisi olla mistään kiitollisempi.

Sitten tämä kohuttu pro-ana skene sai minussa aikaan sen lopullisen romahduksen.
Vihasin kroppaani jo ennestään, mutta en jaksanut tehdä sille mitään muuta kuin tehdä pikkuisia kissanraapimia käsivarteeni.
Sitten törmäsin tuohon ilmiöön.
Humps.
Sinne meni tämän tytön elämä vessasta alas suklaakakun mukana.

Kontrolli. Kyykkyhyppy. Kaloritaulukko.

Olin oikeastaan iloinen kun löysin aiheeseen liittyviä foorumeita, jotka olivat tietyllä tavalla kannustavia. Yhteenkuuluvuus oli uskomaton, tunsin kerrankin että joku tosiaan hyväksyi minut sairauksineni päivineni. Meitä kaikkia yhdisti yksi: Halu laihtua ja viha omaa ruumista kohtaan. Halusimme kumota painovoiman, laihtua niin olemattomiin että aurinko voisi paistaa lävitsemme.
Tunnustan seuraavani esimerkiksi Höyhenenkevyttä edelleen päivittäin. Mutta, niin, eihän tämä olekaan vielä ohi enkä ole varma osaanko ottaakaan tätä niin vakavasti kuin pitäisi. Eihän sitä its koskaan näe koko kuvaa.

Tajunnanvirtaa taas. Sekavaa, sekavaa, sekavaa.

Omituinen olo... Turta jotenkin. Selkeesti pää taas yrittää blockata jotain, ei ajatus kulje kunnolla mutta ei kyllä tunnu että ois mitään uloskaan tulossa. Ei kai tässä voi muuta tehdä kuin kirjoittaa taas tajunnanvirtana ja katsoa mitä tapahtuu.

Tosi surrealistinen fiilis. Sellainen pysähtynyt. Vähän niin kuin jossain vanhoissa viktoriaanisissa perhepotreteissa. Mustavalkoinen, ilmeetön... Mutta silti siellä taustalla myllertää kamalasti jotain seurapiiridraamaa ja muuta shittiä.

Haluaisin niin kovasti olla jotain. Jotain muuta kuin... minä? Tai tämä kummallinen kasa lihaa jota nyt olen. Aivan sama. Kroppaani en ainakaan kestä, en niin yhtään. Haluan laihtua, lopulta haihtua ilmaan... Epäpuhdas olo. Jotenkin tuntuu kuin olisin vetänyt pullollisen tärpättiä, gessoa ja rypsiöljyä sekaisin kun mietin miten paljon olen syönyt tänään. Kaikkea sitä rasvan määrää joka kerrostuu sisuskaluihin, paisuu kunnes jään liikuntakyvyttömäksi, räjähdän mustaksi tahmeaksi lätäköksi. Lätäköksi pelkkää saastaa. Läskiä. Ihraa. Kaikki ylimääräinen joka ruumiissani roikkuu on ylimääräistä, turhaa painolastia. Se estää minua olemasta se joka tahtoisin olla.

"Inside everyone of us, there's a thin person, struggling to get out."

"Everything I want to be, I am, buried under a layer of fat."

Mua oksettaa. Oksettaa aivan helvetisti.
Tekee mieli ottaa sakset käteen ja leikata maha- ja reisiläskit irti.

Gooletin "bulimia consequences" ja tällaistakin settiä tuli:

• Unusual symptoms such as cramps in certain joints (due to lack of potassium)
• Heart palpitations and irregular heartbeats (due to lack of potassium and sodium)
• Spells of fainting, fatigue, or weakness due to electrolyte imbalance

Small.
Tiny.
Petite.
Skinny.
Thin.
B E A U T I F U L .

***

Huoh. Tää on ihan naurettavaa. Kroppa hajoaa vaikka oon vielä tällainen vitun läskipossu joka syö kaiken mikä tulee eteen. :( Tuntuu että failaan ihan kaikessa mitä ikinä teenkin.

No kyl tää tästä kun saa musiikkia ja pääsee liikenteeseen pois täältä sisältä jumittamasta... Kai. Ja jotain kehittävää tekemistä, kuten homopornon piirtäminen. 8))) Höhhöhhöö.

Vähän kyl väsyttäis niinkun.
Tai en tiiä, henkinen väsymys taas kai. Tai fyysisestikin lähinnä sellainen voimaton olo. Ei oikeastaan nukuta vaan lähinnä heikottaa... Tässä kropassa on joko jotain pahemman kerran vialla tai sitten se on TAAS mun päässä.
Vittu olisivat uskoneet mua ekalla kerralla. Vittu paniikkihäiriöksi diagnosoitu rytmihäiriö. Se se vasta hauskaa. 8) Kai sitä vähemmästäkin panikoi kun sydän elää ihan omaa elämäänsä ja toimii miten sattuu... Kun edelleen, ne ei tajunneet silloin sitä että vittu ne oireet tuli ENNEN kuin aloin panikoida. Ne kyllä paheni sitten, mutta silti. Hepuloin vasta kun kroppa antoi aihetta siihen. Ja oon saanut sen hepuloinnin lähes täysin kuriin nyt. Mutta silti tää ei lopu. Repikää siitä terveydenhuolto.

...Vittu kun prince of persiassa on seksikkäitä pahiksia ja kivoja maisemia, melkein tekis itekin mieli alkaa takomaan sitä vaikken oo koskaan ennen konsolipelejä pelannut. Jos ei jotain supervanhaa super mariota ja paria little big planet-kokeilua lasketa. :D Vittu, jos mustakin tulee konsolihomo... On vaan niin nättiä ja koukuttavaa katsottavaakin, että alkaa olla se piste aika lähellä. Tuntuu että pakko purkaa johonkin tätä energiaansa nyt kun on WoWistakin peliaika vaihteeksi loppu saatana. :DDD