Blood, spit and vomit

Tänään mä koitan syödä normaalisti loppupäivän. Normaalisti = monipuolisesti, hyvässä suhteessa nälkääni nähden. En vaan jaksa tätä juuri nyt. Alkoi taas tuntua että mä failaan jopa häiriöissäni: en osaa olla syömättä, en jaksa oksentaa kaikkea ulos.
Nyt mä syön tasan niin paljon kuin haluan. Yksi päivä ei kaikkea kaada. Ja vaikka kaataisi niin mitä vitun väliä: yksi kilo sinne tai tänne ei näy missään, ja sekin kertyy suurimmaksi osaksi nesteestä sitten. Häviää seuraavalla vessareissulla. Mitä nyt hetken voi turvottaa mut paskat väliä.

En nyt tiedä kumpi ahdistaa mua enemmän, normi syöminen vai syyllisyys ja paha olo syömättömyydestä ja oksentelusta.
Vitun rasittavaa.
Joku aika sitten oli vielä tosi helpottavaa vaan päättää että okei, nyt mä saan syödä. Mutta nyt se ei jotenkin onnistu. Koko ajan vaan tekee mieli ahmia ihan hulluna ja oksentaa sitten loppupäivä. Mutta mua alkaa kyrpiä jo koko vitun oksentaminen. Huoh.