Blood, spit and vomit

Tää on niin vitun tyypillistä.
En saa koskaan olla yksin.
Silloin kun saisin, äitikin on kipeänä tai jotain, ja on kotona mun kanssa. Tai sitten kun se on töissä, mulla menee terapiassa ravatessa se aika enkä oikeastaan ehdi rauhoittua ollenkaan.
Huomenna just terapia ja muuta shittiä, perjantaina taas kouluun vääntään jotain ihan ihmeellistä kuraa ja sit Pasille varmaan. Ja sielläkin on Pasi. Pasi on ihana mutta ei kyllä auta mun yksityisyydenkaipuuseen yhtään...