Blood, spit and vomit

Ehkä mun pitäisi vaan kuolla.
En voisi syödä kuin sika ja unohdella avaimia tai muutenkaan häiritä ihmisten täydellisiä elämiä. Vituttaa kun olen tällainen saamaton paska, mutta en vaan JAKSA. En ihan oikeasti PYSTY.
Vittu mä olen 18, mun pitäisi jo jaksaa ja pystyä tekemään vaikka mitä.
Tai mistä minä edes tiedän mitä vittua mun pitäisi jaksaa ja pystyä tekemään.
Haluisin olla taas ala-asteella. Pystyä nauttimaan aamupiirretyistä ja ulkona juoksentelemisesta ilman masennusta ja miettimättä paljonko siinä kuluu kaloreita. Ei tarvitsisi miettiä tiskaamista ja aina olisi mukana joku jolla on avaimet. Ei tarvitsisi miettiä mitä vittua sitä pistäisi päälleen että näyttäisi mahdollisimman laihalta, voisi syödä karkkia ja kunnon kotiruokaa ilman omantunnontuskia. Ja joku huolehtisi aina. Joku huolehtisi ihan vain siitä että pysyn elossa.
Nyt musta tuntuu että tarvitsisin jonkun huolehtimaan siitä puolesta. Itse en pysty. Haluan vaan leikkiä tulitikuilla ja potkia palloa autotiellä, kokeilla miten teräviä ne keittiön veitset on. Ja nukkua ihan vitun pitkään.

Äiti, vielä viisi minuuttia.