Blood, spit and vomit

Omituinen olo... Turta jotenkin. Selkeesti pää taas yrittää blockata jotain, ei ajatus kulje kunnolla mutta ei kyllä tunnu että ois mitään uloskaan tulossa. Ei kai tässä voi muuta tehdä kuin kirjoittaa taas tajunnanvirtana ja katsoa mitä tapahtuu.

Tosi surrealistinen fiilis. Sellainen pysähtynyt. Vähän niin kuin jossain vanhoissa viktoriaanisissa perhepotreteissa. Mustavalkoinen, ilmeetön... Mutta silti siellä taustalla myllertää kamalasti jotain seurapiiridraamaa ja muuta shittiä.

Haluaisin niin kovasti olla jotain. Jotain muuta kuin... minä? Tai tämä kummallinen kasa lihaa jota nyt olen. Aivan sama. Kroppaani en ainakaan kestä, en niin yhtään. Haluan laihtua, lopulta haihtua ilmaan... Epäpuhdas olo. Jotenkin tuntuu kuin olisin vetänyt pullollisen tärpättiä, gessoa ja rypsiöljyä sekaisin kun mietin miten paljon olen syönyt tänään. Kaikkea sitä rasvan määrää joka kerrostuu sisuskaluihin, paisuu kunnes jään liikuntakyvyttömäksi, räjähdän mustaksi tahmeaksi lätäköksi. Lätäköksi pelkkää saastaa. Läskiä. Ihraa. Kaikki ylimääräinen joka ruumiissani roikkuu on ylimääräistä, turhaa painolastia. Se estää minua olemasta se joka tahtoisin olla.

"Inside everyone of us, there's a thin person, struggling to get out."

"Everything I want to be, I am, buried under a layer of fat."

Mua oksettaa. Oksettaa aivan helvetisti.
Tekee mieli ottaa sakset käteen ja leikata maha- ja reisiläskit irti.