Blood, spit and vomit

Tänks Marika, sun merkintä piristi jostain syystä mun päivää kummasti.

Tänään oon syönyt ootas... kaikkea ihan sikahyvää. <3
Vadelmasoppaa, wasabipähkinöitä, kanaa ja kasviksia, tomaatti-basilika-pussikeittoa (lämmin kuppi, ihan hel-vetin hyvää)... Ja äsken jäisiä MANSIKOITA. Jumalauta mitä luksusta. Tuli niin tyttömäinen olo että ihan itkettää enkä osaa lopettaa itkemistä.

Taidan mä tavallaan haluta olla se vähän kurvikas hassu tyttö joka tykkää pupuista ja glitteristä. Toisaalta haluan olla myös se keijukroppainen hassu tyttö joka tykkää pupuista ja glitteristä. Höh. Ihan sama, kunhan olisi hyvä olo. Ihan mitä tahansa, oikeasti. <3

I wish this would last forever. Mutta jos yhtään itseäni tunnen, se ei tule kestämään turhan pitkään... Mutta ei se mitään, kiva olo on silti. Vaikka aika tiuhaan vaihteleekin, ei aina meinaa pysyä perässäkään... Mutta se kun huomaa miten pienet asiat voi piristää... Pähkinät, syömättömyys, kavereiden blogimerkinnät, nättien vaatteiden katseleminen, kahvit kaupungilla, lukeminen... Oikeesti, ihan mieletöntä. <3
Mutta toisaalta, ihan yhtä pienet asiat voi saada mut murtumaankin täysin. Ihan vitun pöljää. :D Mä oon ihan täys ilmapuntari. Mut jos alkaa ahdistaa, pitäis olla vaan armollinen itselleen ja antaa lupa tehdä jotain kivaa, eikä velloa siinä itsevihassa... Koska ihan tosi. Se on tosi tyhmää syyttää itseään kaikesta. Ei sille kyllä oikein voi mitään kun se on niin syvään juurtunut tapa, mutta... En tiedä.
Soturi tarvitsee armoakin joskus. Live and let live on aika yleispätevä lausahdus.