Blood, spit and vomit

En malta odottaa että saadaan se crosstrainer. Myönnän edelleen että kurvit on kauniita, mutta oon jotenkin edelleen sitä mieltä että hintelät kropat on vielä kauniimpia. Ihan esteettinen syy. Tajuan että mun kaikki muut syyt on ihan vitun typeriä, ja tää on aivan väärä keino saavuttaa sitä mitä ikinä kaipaankaan, ja että rankka syömishäröily johtaa ennen pitkää sairaalan kautta hautaan.
Mutta oikeasti, haluaisin nähdä miltä näytän pienempänä ja kiinteämpänä.
Koitan pysyä terveenä kuitenkin, jaksaa vaan liikkua enemmän ja syödä paljon mutta kevyesti... Ja oksentelemaan en ala ainakaan toivottavasti. Se on saatanallinen kierre ja joskus vitun vaikeaa saada poikki...
Näin se viimeksikin se retkahdus alkoi, mutta... tällä kertaa mä oikeasti yritän. Itseni ja muiden vuoksi.

Mua ahdistaa ihan jotenkin oudosti. Just nyt mä vihaan tätä kroppaa aivan helvetisti, vihaan huomionhakuisuuttani ja rajoittuneisuuttani, vihaan tätä ei mitään joka minusta on tullut. Ihmisenraatoa joka tuhoaa itseään joka päivä. Jos ei ulkoisesti niin sisältä.

Kädessä on kaksi laastaria. Ei sideharsoa. Sitä ei tarvitse, enhän minä osaa edes viiltää kunnolla. Ihan typerää mistä asioista tunnen alemmuuskomplekseja.

"One pill to make you numb
another one to make you sleep
one more to make your dream last forever."