Blood, spit and vomit

Niin tämmönen fiilis taas. Tai siis pelottaa että musta tulee tollanen ihramursu, tuntuu ettei se oo enää yhtään kaukana.
Vaikka syömiset onkin menneet tänään suht säädyllisesti. Lähemmäs pannullinen wokkia (mutta siinä ei ole paljon ollenkaan kaloreita joten ei tarvinne huolehtia... äiti kyllä heitti pussin taktisesti roskiin ennen kuin ehdin katsoa tarkan kalorimäärän), yksi ruisleipä suklaalevitteellä (hyi perhana), ja vähän karkkia (läski läski läski).

Ärh.
Oikeesti, pakko vähän alkaa kattoo mitä suuhunsa pistää. Tekis mieli jättää kouluruoka väliin taas. Niinä aikoina mulla tippui nopeimmin paino kun kävelin päivällä koulumatkoja enkä kauheesti syönyt. Se oli ihan törkeän ihanaa kun se vaan tasaisesti tippui ja tippui... Huoh. Ikävä niitä koko ajan kutistuvia numeroita ja sitä kun huomaa vaatteiden jäävän isoiksi.

Mä en ihan tosi tiedä kestänkö tätä paisumista. Oon ihan just ylipainoinen perhana.
Hyi saatana.
Joo, pakko mun on taas alkaa laihduttaa, ei muuten tuu mistään mitään.
Ei saatana. Mä olen niin sekaisin. En ihan tosi tiedä mitä vittua mun pitäisi tehdä.
Lakata vihaamasta itseäni kai.
Helpommin sanottu kuin tehty.

Haluun sen vitun crosstrainerin. Haluun uimaan.
Haluun et äiti lakkaa tuputtamasta mulle läskiruokaa. Haluun nää karkit ja suklaalevitteet vittuun tästä talosta triggaamasta mua.
Paskanvitut.

Mä tarvitsisin oman kämpän että pystyisin olemaan rauhassa. Kontrollissa kaikesta. Olisi ihan vitun helpottavaa edes joskus olla.
Vois lähtee hiihtolomalla Suonenjoelle rauhoittumaan ja kutistumaan.