Okei, eli nykyisin me ollaan Pasin kanssa "vain" ystäviä. Vain-sana lainausmerkeissä koska ystävyys ei ole mielestäni mitään mistä koskaan pitäisi sanoa vain tai muuten vähätellä. Se on hieno asia.
Pasi.
Mun on pakko sanoa sulle, että varmaan mikään ei ole koskaan tuntunut näin helvetin paskalta. Ja olisi ollut hirveän kiva jos olisi setvitty asiat ajoissa eikä vaan padottu niitä sisälle. Sä et ehkä ole sellainen ihminen joka hermostuu ja huutaa, mutta sä olet niitä jotka pitää asiat sisällään. Käsittelee ne kuin puhki tahansa, siitä on pidemmän päälle ihan yhtä paljon haittaa kuin nuppi punaisena karjumisestakin.
Alkoi mennä tasaisesti alamäkeä aika lailla niihin aikoihin kun Seth tuli taloon. Tai ehkä vähän ennenkin. Mutta kuitenkin. Yhteinen aika jäi naurettavan pieneksi ja ei oikeasti ehditty keskustelemaan ja ihan vaan olemaan yhdessä keskenämme niin kuin ennen. Siitä se ehkä osittain johtui. Ajan- ja kommunikaationpuutteesta.
Tuntuu ihan järjettömän pahalta huomata sekin, millainen ihminen olen ollut. Helvetin kiittämätön idiootti, joka ei osannut arvostaa tarpeeksi sitä että on maailman ihanin miesystävä ja elämä muutenkin kohtuullisen mallillaan. Ei ei, piti ehdottomasti jäädä märehtimään menneitä, rypemään masennuksessa ja "yhyy mun perse on läski"-ajattelussa. Oon just näitä ihmisiä jotka KEKSII valittamisen aiheita silloin kun niitä ei oikeastaan ole. Oon vaan niin helvetin tottunut siihen että joku on päin persettä, oon tottunut siihen että joku hoivaa ja huomioi mua jatkuvasti. Ainoa lapsi, yhtäkkinen hyppy "aikuisten maailmaan" - ja kas vain, paskakeitto on valmis.
Jos nyt rehellisiä ollaan niin en mä mitenkään ihanteellinen tyttöystävä ole ollut. En missään nimessä vaimoainesta. Juuri sellainen jonka kanssa on hauska viettää aikaa, joka on luotettava ja ihan muutenkin hyvä ystävä - mutta ei kukaan saatana jaksa mun kanssa asua. Ihan vaan senkin takia että olen päästäni niin vitun vialla että valitan jatkuvasti jostain, en saa mitään kotitöitä aikaiseksi ja näin. Oon kuin joku vitun pieni koiranpentu jota ei uskalla jättää yksin kotiin kun pelkää että se syö myrkyllisiä huonekasveja.
Mä olisin voinut tehdä asioita toisin, jos olisin silloin tajunnut miten hyvä mun tilanne loppujen lopuksi oli. Miten helvetin onnekas olin että löysin niin ihanan ihmisen kuin Pasi. Miten helvetin onnekas olin, että mulla ei ollut vain yhtä - vaan periaatteessa kaksi tai kolmekin mahtavaa äitiä tukenani! Ja isä! Ja ystäviä! Niiden rinnalla koulukiusaamisen ja seksuaalisen hyväksikäytön pitäisi olla pelkkää sanahelinää. Mutta mähän olen aina takertunut liikaa sanoihin, ylitulkinnut asioita, en ole osannut mennä flown mukana. Tuntuu että olen vain sairastuttanut itseäni hetki hetkeltä enemmän. Ja pasiakin siinä sivussa.
Kenties mä tukeuduin suhun liikaa. Kenties mä olin kuin loiskasvi joka tukahduttaa isäntäpuunsa. Dumppasin omat murheeni sulle, mutta en kuunnellut sun ongelmia - mutta edelleen olisi kritiikkiä siinä mielessä että jumalauta olisi helpompaa kuunnella ja olla parempi ihminen jos vaikka PUHUISIT asioista. Mutta joo, eipä se varmaan tähän paksuun kalloon olisi uponnutkaan.
Jossain hyvin syvällä sisälläni, mä toivon että me voidaan joskus palata siihen entiseen, jossain hyvin syvällä mä toivon että elämä jatkuisi sellaisena kuin se onnellisimpina hetkinä on ollut... Mutta jotenkin mä myös tiedän että se on melko epätodennäköistä. Mun niin tekisi mieli ruikuttaa sut takaisin, vaikka anoa polvillani. Mutta en usko että olet niin tyhmä että lähtisit siihen helvetilliseen on-off-kierteeseen joka siitä todennäköisesti kehkeytyisi.
Ehkä joskus vuosien päästä.
Pitkään tämä kestikin.
Kiitos kaikista näistä muistoista ja ihanista ajoista joita sain viettää sun tyttöystävänä, pikku sydänkäpysenä, makkarajalka-nininä.
Tähän asti kuljettu polku ei lopu - se muuttuu erilaiseksi, kenties haarautuu välillä omiksi sivuteikseen, mutta ei koskaan erilleen. Yhtä kauniita maisemia on toivottavasti edessäkinpäin.
Lähdetään sitten terassikaljalle kun tuut sieltä korvesta jooko? <3 Mä voin tarjota jos oon saanut sossutuet.
maanantai 28. kesäkuuta 2010
Kauhee flunssa edelleen, pitäs käydä kaupassa ja napata A:n kanssa pari kopiota iskän koneella jajajaja. Joo. Perushöttöä. Pasi-ikävä myös vähäsen. :< <3
Mut siis, ei kummempia ahdistuksia tai mitään, vähän vaan tekee mieli syödä jotain pientä. :) Vois vääntää himassa jotain kivaa sitten. Vaikka wokkia tai paellaa tai marjalunta. <3 Lalalalalaa.
sunnuntai 27. kesäkuuta 2010
Hullujenhuoneelle mä kuulun. Tekee ihan saatanasti mieli viiltää nilkkaan jostain syystä. Käteen ei yhtään, mutta ah, jalat. <3 En tosiaan tiedä miksi, joskus mulle vaan tulee tarve silpoa jotain tiettyä ruumiinosaa... Yleensä silloin kun en ole koskenutkaan siihen pitkään aikaan.
Haluun sen vitun laatikon... :( <3
Tää on aivan helvetin turhauttavaa. Väsyttäis ihan vitusti mutta en saa saatana unta kun nenä on ihan umpitukossa. Ois kivaa ees pystyä olemaan selällään, ihan vaan pötköttämään, silleen et vois samalla hengittääkin.. En oikein tykkää suun kauttakaan hengittää, sit on suussa paskan maku ja huulet ihan korpuiksi kuivuneet.
Tajusin vastikään miten helvetin hyvä juttu tää bloggailu on mulle ollut. Osaan nykyisin jutellakin asioista paljon avoimemmin, oon saanut puhtia kirjoittamiseen ja vaikka mitä! ;) En enää ole niin pirun sulkeutunut terapiassa ja osaan kommunikoida ihmisten kanssa muutenkin paremmin. Eli kai mä avoimuutta olen ainakin tässä melkein kuudensadan merkinnän aikana oppinut jos ei muuta. :) (niin ja tosiaan, ne melkein 600 merkintää on tässä blogissa, muissa on vielä yhteensä ehkä semmoiset parisataa... :D)
Mut joo, nyt pitää rasvata kädet ja massu (massu siksi koska elän siinä toivossa että toi löllöiho vähän kiinteytyisi jos siitä pitäisi hyvää huolta <3), mä kuivun kasaan.
Kömmin alas parvisängystä ja laitan kahvin tippumaan. Pian hilpeä porina täyttää koko huoneen. Heilautan punaisen pyyhkeen olalleni ja menen suihkuun.
Kuuma vesi saa kireät lihakseni hiljalleen hereille, ja minulla on hetki aikaa olla ajattelematta mitään. Vatsani kovaääninen kurina keskeyttää haaveiluni, ja yritän saada sen hiljenemään juomalla litratolkulla vettä. En tahtoisi syödä, mutta nälkä ei ota laantuakseen. Alistuneena suljen hanan ja kävelen jääkaapille, nappaan sieltä omenan ja kaadan kahvia valehtelematta ämpärin kokoiseen mukiin. Kuin automaattisesti päässäni alkaa pyöriä loputon liuta numeroita ja kalorimääriä.
Kovin normaali aamu, ja silti niin kieroutunut.
Onko minussa jotain vikana?
-Uusi kännykkä
-Vaakakin ois kiva
-Metri tai pari ohutta pronssinväristä ketjua koruja varten
-Joku nätti laatikko että voin väsätä sen survival kitin
Mulla oli kyllä jotain muutakin fiksua mielessä mutta en nyt kuollaksenikaan muista mitä.
... ja nyt mulla ei virallisesti ole elämää, kirjoitan ostoslistojakin blogiini. -_-
Joo, ja sit laittaisin sinne boksiin vinon pinon näitä saatanan söpöjä quote graphicseja, koska oon visuaalinen ihminen ja nää toimii muutenkin tosi hyvin jajajajaja. <3 Joo, ja sit joku maailman ihanimman värinen kynsilakka, jota en muuten sitten kamalasti käyttäisi... Kauhee kun tulee paljon ideoita! <3
Kävin suihkussa, helpotti aika mukavasti. Ja nappasin särkylääkkeitä, jos vaikka ees tää kamala darramigreeni menisi ohi niin sekin auttaisi tosi paljon oloa... :D
Mietin että joku päivä tässä voisi vääntää sen survival kitin. Niiden tilanteiden varalle kun ahdistaa ja tekee mieli silpoa itsensä tuusannuuskaksi. Ostaa jonkun sievän (kohtuuison) laatikon ja kasaa sinne kaikkia itselle tärkeitä ja iloisia asioita. <3 Mun boksiin tulisi varmaan:
-Onnistuneita piirrustuksia, ja kaikki suviojatöherrykset hissanvihoista ja muuta typerää piirrettyä insideläppää :D
-Mun kookoshuulirasva, se saa aina hyvälle mielelle kun se tuoksuu niin hyvältä. <3
-Pari nallekarkkia
-Joku söpö pieni pehmolelu, vaikka se pieni valkoinen pupu jonka joskus voitin lintsiltä
-Pari jotain itse väkerrettyä korua
-Piristäviä runoja, omia ja muiden :)
-Tammenterho, ihan vaan koska. <3
-Hassuja vanhoja valokuvia musta, Pasista ja kavereista ja vaikka Irlanninreissunkin kuvia
-Muistitikku johon voisin kerätä kaikkea kivaa, kuten vaikka tallentaa hassuja mesekeskusteluja, paljon kuvia ja vaikka linkkejä hyville nettisivuille (ei saa olla mitään triggerimatskua tosin)
Joo. Ja sen laatikon kanteen voisin kirjoittaa jollain hopeatussilla vaikka "Sinä selviät kyllä." <3
Hassua miten mulle toimii parhaiten tämmöiset ihan omituiset ideat. Kaikki muu kokeiltu, jääpaloja ja kuminauhoja myöten mutta ne ei toimi ollenkaan... Ehkä koska mun mielestä kuminauhalla ranteeseen lätkyttely on ihan yhtä lailla itsensä satuttamista kuin viiltelykin, siitäkin tulee tapa eikä se vie addiktiosta eroon pääsemisessä mihinkään. Koska kipuahan sekin on, vaikkei siitä jälkiä jääkään niin on se musta aikamoista huijausta.
Mutta toi survival kit-idea kuulosti heti tosi mahtavalta ja toimivalta kun psykologi sen mainitsi. <3 Pitäisi nyt vaan saada ostettua laatikko sitä varten (tiimarissa oli joskus jotain tosi nättejä kukallisia) ja kerättyä kamat sinne. Toi voisi ihan oikeasti auttaa tosi paljon. Musta ainakin idea on aivan helvetin kaunis.
Ketuttaa tosiaan kun ei oo rahaa siihen boksiin, muuten alkaisin hemmetti soikoon väsäämään tuota saman tien! <3
Nyt se on kai sitten iskenyt mullekin. Krapula. Voi jumalauta. Ei yhtään kiva yhdistelmä flunssan kanssa, ihan kamala olo fyysisesti ja henkisesti. Musta on nyt ihan kaikki mehut pois. En halua nukkuakaan mutta en mä kyllä mitään saa aikaankaan. Kirjottaminen on ainoa mikä nyt suunnilleen luonnistuu.
Vittu kun tää itseviha vaan patoutuu ja patoutuu. Haluan laihtua ja olla kaunis, haluan olla riittävän hyvä itselleni, riittävän hyvä muille. En mä tahdo olla tää heikko surkimus joka tappelee jatkuvasti itsensä kanssa, en mä halua olla tää krapulaa poteva saamaton wannabetaiteilija. Haluan olla vitun täydellinen mutta en jaksa. Helvetin kuormittavaa.
Mä en tiedä pitäisikö oikeasti vaan painua kiltisti sinne osastolle, mulla on ihan järkyttävä olo. On ollut jo jonkun aikaa. Ei tee mieli puhua, ei tee mieli tehdä mitään. Päässä hautuu vaan suunnitelmia siitä miten pääsisin itsestäni eroon, enkä voi kontrolloida ajatuksiani ollenkaan. Tuntuu kuin joku käyttäisi mua marionettinä - onko se tää kaikki sairaus? Olenko mä vain sairaan minäni nukke, rikkinäinen mutta nätisti hymyilevä, tyhjä...? Joskus tuntuu siltä. En mä ole enää kontrollissa itsestäni, se on tää paska joka valtaa päivä päivältä enemmän tilaa mun päästä.
Mä en keksi mitään mikä auttaisi, en mitään. Ei tee mieli halia, en jaksa piirtää, en tahdo nukkuakaan...
Voi ny perkeleen perkele.
perjantai 25. kesäkuuta 2010
Ahdistaa aika tehokkaasti. Mut onneks on pari sidukkaa, ehkä mä saan sentään jotain kehittävää irti siitä ahdistuksesta. Nyt tuntuu nimittäin taas siltä että jaksaa pitkästä aikaa analysoida ja kirjoittaa.
Melkein ois jo tarvetta päästä osastolle, ainakin välillä on sellainen olo. Eilen yöllä istuin taas vessassa mattoveitsi kädessä ja tuijotin vaan rannettani. Sitten tuli tekstari ja kas vain, unohdin aikeeni ja menin nukkumaan. Mä lipsun hetki hetkeltä lähemmäs itsemurhaa, vaikka välissä onkin paljon parempia kausia niin silti, aina kun masennus iskee taas niin se on entistä pahempi. En tajua mikä siinä on, mutta tuntuu ihan kuin käyttäisin koko ajan sitä hyvän fiiliksen polttoainetta ja se olisi käymässä vähiin. Kai se on se kun alkaa tajuta että se paha olo tulee AINA takaisin vaikka mitä tekisi, niin toivo alkaa käydä vähiin. Niin, Toivo se sana oli.
Mun tekee vaan mieli kirjoittaa ja nukkua. Ketuttaa vaan kun ei oo mitään asiaa eikä fiksua kirjoitettavaa ja voi vittujen vittu. Kai mä vaan katon sit noiden kanssa Indiana Jonesia ja kaivan nenääni. Ja jos tulee jotain fiksua mieleen niin tuun tänne inisemään... :D
Nukuin kolmeen asti iltapäivällä, olin ottanut iltalääkkeet liian myöhään niin meni pitkäksi.
Kurkku ihan järkyttävän kipeä, varpaasta nyt puhumattakaan.
Viillästyttänytkin on, lienee se etten taas muistanut ottaa aamulääkkeitä... :P Vai muistinko? Äh, en tiiä.
Sitten käytiin kebabilla, tuli vähän läski olo mutta oli kyllä tosi hyvää. Enkä ollut syönyt vielä mitään muuta niin ei siihen kuole. :) <3
Ois tietty kanssa ihan jees jos ois näin jussina jotain juominkejakin, mutta vähän heikolta näyttää...
Mut siis, vaikka mulla on mennyt vähän penkin alle niin ei teillä tarvii mennä, hyvää juhannusta! <3
perjantai 18. kesäkuuta 2010
Hohhoi, tosi random olo.
Tänään ois lähtö Hämeenlinnaankin illalla ja voi hyvänen aika mitä kaikkea. :D
...Mä en tiedä miksi mutta jotenkin mamman läsnäolo ottaa tosi usein hermoon. Jotenkin en vaan tykkää siitä että joku sählää vieressä jotain muuta ja mölyää kun mä yritän keskittyä yhteen asiaan. Helvetin rasittavaa. Eli ihmiset, älkää yrittäkö tulla mun ja tietokoneen väliin. Tai mun ja piirustuslehtiön. Tai kirjan. Tai yhtään minkään, mä en kestä sitä. Ja sillon mulla on just taipumusta siihen "joo joo ihan kohta"-jankutukseen. :D Mut jos joutilaana oon niin kyllä mä sitten voin tehdä vaikka mitä. Yleensä. Ellen mä ajattele jotain tärkeää tai oo ihan uskomattoman kyrpiintynyt.
Ja helkkari soikoon mä palelen. Kaikki lämpö meni massuun sulattelemaan papuja. Vois koht heittää hupparin niskaan, kipasta tupakalla ja keittää teetä. Joo, siinä hyvä suunnitelma. <3
tiistai 15. kesäkuuta 2010
...Hassu juttu mutta mun tekee mieli vodkaa. o.O Vaikka sitten pepsiin tai johonkin lantrattuna. Mutta jotain vahvempaa. Ihan vaan siksi koska a) se on hyvää ja b) saisi hyvän syyn olla hetken ajattelematta.
Välillä on tänään vähän viillästyttänyt ihan mielettömästi mutta olen saanut mokomat fiilikset potkittua vittuun. :)
Tänään tukkaväri päähän, mustaksi menee taas. Wheeeeee~ <3 Aattelin et sitten kun oma väri kasvaa takaisin niin pystyn jopa vetämään sen värinpoiston ja kokonaan jollain shokkivärillä. Vaikka pinkillä tai turkoosilla. Kirkkaanviolettikin olisi hirveän kiva. :) Tai sitten otsatukka vaan ja loput mustaksi. Kurr.
Sisustusohjelmat on ilkeitä, niistä saa ihan liikaa kalliita ideoita. :D Haluisin kauheasti kaikkia julisteita ja tauluja - tänne ja pasille. Ja verhotkin voisi pistää uusiksi molemmissa paikoissa. :3 Ja voi voi, vaikka mitä. Alphonse Muchan Vuodenajat-sarja olisi ihan mahtavaa saada isoina julisteina seinälle. Oi voi voi. <3 Ja sitten kaikkia ihanan klassisia Marilyn ja Elvis-potretteja. :)
Tavallaan ihan mieletön osastofiilis, tavallaan ihanan eläväinen olo. Välillä vaan tekee mieli viiltää ja ryypätä ja voivoivoi vaikka mitä, mutta toisaalta ihan mieletön flow päällä. Aivan ihanaa. <3 Aikaisemmin mulla oli vaan semmoinen helvetin tyhjä ja itsemurhakypsä olo, mutta nyt helpotti kummasti. Oikeastaan heti kun näin Pasin ohimennen matkalla kotio. :) Pasiaddiktio. Iihihi. <3
perjantai 11. kesäkuuta 2010
Susa ja Noora on meillä yötä. <3 Sitä ennen oli vaan Susa, sitä ennen mä olin Susalla yötä. :D Oon käynyt vähän ylikierroksilla kun on jäänyt lääkkeet ottamatta mutta voi vittu kun otin ne taas, niin jo iski ahdistus. -_-' Mä en tajua. Joko mussa on vikaa tai sitten lääkkeissä... Huoh. En tiiä.
Vituttaa kun päässä pyörii kaikkea ihan vitun psykoa aina edellisistä elämistä ja keijukaisista suuruudenhulluuteen viiltelyyn asti, ja on ihan vitun hämärä olo muutenkin. Ikävä Pasia. ÖLÖLÖ vittusaatana en mä osaa kirjottaa mtn järkevää
Vituttaa kun päässä pyörii kaikkea ihan vitun psykoa aina edellisistä elämistä ja keijukaisista suuruudenhulluuteen viiltelyyn asti, ja on ihan vitun hämärä olo muutenkin. Ikävä Pasia. ÖLÖLÖ vittusaatana en mä osaa kirjottaa mtn järkevää
sunnuntai 6. kesäkuuta 2010
Päätin aloittaa laihduttamisen uudelleen, ei tästä tuu mitään jos mä elän mehujäällä ja muroilla. :D Mutta tosiaan, ei syömishäiriötä, vaan ihan terve laihis.
-Ei oksentelua
-TERVEELLISTÄ ruokaa, eikä vain tosi pieniä määriä jotain paskaa
-Ei liikayrittämistä
-Ei turhaa itsensä ruoskimista, kyllä kesällä pitää jätskistäkin nauttia välillä. ;) <3
Mä tiedän tasan tarkkaan miten helppoa tästä on tipahtaa takaisin sinne syömisvammahelvettiin, mutta olen melko varma että pystyn pysymään poissa sieltä. Olen vahva. <3 Mutta haluun vaan kropan vähän timmimmäksi että kehtaa kekkuloida kesävaatteissa. ;)
Nyt kaipaan kannustusta että jaksan, en haukkumista ja pakkosyöttöä, koska se nimenomaan johtaa siihen syömishäröilyyn. Eli äiti - kasvisruokaa kiitos. <3 Musta tuntuu että me tarvitaan molemmat pientä painonpudotusta. XD
torstai 3. kesäkuuta 2010
(vitun vanha kuva. XD)
Örr. Eilinen meni oikein jeesisti, olin raketti perseessä puolet illasta, juoksin ympäri taloa ja katsottiin pokemonia ja ravattiin tupakalla jajajajaj... Joo, musiikkia. Paljon musiikkia. :D
Tänään sit pitäis kipasta vielä korpimaalla hakemassa tupakkaa and all that jazz... Ja sit terapia ja Pasille varmaan. ^^ Ei kai tässä kummempia suunnitelmia. Paitsi joo, jos pari päivää jaksais (JAKSAA PERKELE.) olla ilman juomista niin vois olla ihan vitun jees. :D
Puolukkamehu on parasta.
Mutjoomoi.
keskiviikko 2. kesäkuuta 2010
Hohhoi.
Tallinnanreissu oli jees, Susa on ihana.
Eilen tuli sitten selitettyä äidillekin tuo Jormakuvio, ja nyt mua ollaan johonkin seksiterapiaankin sitten änkemässä... :D Ei jestas. No joo, kyllä mä aika saatanan lukkoon menen aina köhköhtilanteissa että voi se olla ihan terveellistäkin puida noi asiat läpi...
Mut se tarkoittais että mun pitää ravata melkeinpä kolme kertaa viikossa jossain terapiahärpäkkeissä... :P Mut joo, onpa ainakin tekemistä saatana... :D
Örr. Väsyttää kyl, ehkä pitäis tehdä lisää kahveeta tai jotain että sais päivän kunnolla käyntiin...
Tallinnanreissu oli jees, Susa on ihana.
Eilen tuli sitten selitettyä äidillekin tuo Jormakuvio, ja nyt mua ollaan johonkin seksiterapiaankin sitten änkemässä... :D Ei jestas. No joo, kyllä mä aika saatanan lukkoon menen aina köhköhtilanteissa että voi se olla ihan terveellistäkin puida noi asiat läpi...
Mut se tarkoittais että mun pitää ravata melkeinpä kolme kertaa viikossa jossain terapiahärpäkkeissä... :P Mut joo, onpa ainakin tekemistä saatana... :D
Örr. Väsyttää kyl, ehkä pitäis tehdä lisää kahveeta tai jotain että sais päivän kunnolla käyntiin...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Kävijälaskuri
