Blood, spit and vomit

Nyt se on kai sitten iskenyt mullekin. Krapula. Voi jumalauta. Ei yhtään kiva yhdistelmä flunssan kanssa, ihan kamala olo fyysisesti ja henkisesti. Musta on nyt ihan kaikki mehut pois. En halua nukkuakaan mutta en mä kyllä mitään saa aikaankaan. Kirjottaminen on ainoa mikä nyt suunnilleen luonnistuu.

Vittu kun tää itseviha vaan patoutuu ja patoutuu. Haluan laihtua ja olla kaunis, haluan olla riittävän hyvä itselleni, riittävän hyvä muille. En mä tahdo olla tää heikko surkimus joka tappelee jatkuvasti itsensä kanssa, en mä halua olla tää krapulaa poteva saamaton wannabetaiteilija. Haluan olla vitun täydellinen mutta en jaksa. Helvetin kuormittavaa.
Mä en tiedä pitäisikö oikeasti vaan painua kiltisti sinne osastolle, mulla on ihan järkyttävä olo. On ollut jo jonkun aikaa. Ei tee mieli puhua, ei tee mieli tehdä mitään. Päässä hautuu vaan suunnitelmia siitä miten pääsisin itsestäni eroon, enkä voi kontrolloida ajatuksiani ollenkaan. Tuntuu kuin joku käyttäisi mua marionettinä - onko se tää kaikki sairaus? Olenko mä vain sairaan minäni nukke, rikkinäinen mutta nätisti hymyilevä, tyhjä...? Joskus tuntuu siltä. En mä ole enää kontrollissa itsestäni, se on tää paska joka valtaa päivä päivältä enemmän tilaa mun päästä.

Mä en keksi mitään mikä auttaisi, en mitään. Ei tee mieli halia, en jaksa piirtää, en tahdo nukkuakaan...
Voi ny perkeleen perkele.