keskiviikko 30. kesäkuuta 2010
Okei, eli nykyisin me ollaan Pasin kanssa "vain" ystäviä. Vain-sana lainausmerkeissä koska ystävyys ei ole mielestäni mitään mistä koskaan pitäisi sanoa vain tai muuten vähätellä. Se on hieno asia.
Pasi.
Mun on pakko sanoa sulle, että varmaan mikään ei ole koskaan tuntunut näin helvetin paskalta. Ja olisi ollut hirveän kiva jos olisi setvitty asiat ajoissa eikä vaan padottu niitä sisälle. Sä et ehkä ole sellainen ihminen joka hermostuu ja huutaa, mutta sä olet niitä jotka pitää asiat sisällään. Käsittelee ne kuin puhki tahansa, siitä on pidemmän päälle ihan yhtä paljon haittaa kuin nuppi punaisena karjumisestakin.
Alkoi mennä tasaisesti alamäkeä aika lailla niihin aikoihin kun Seth tuli taloon. Tai ehkä vähän ennenkin. Mutta kuitenkin. Yhteinen aika jäi naurettavan pieneksi ja ei oikeasti ehditty keskustelemaan ja ihan vaan olemaan yhdessä keskenämme niin kuin ennen. Siitä se ehkä osittain johtui. Ajan- ja kommunikaationpuutteesta.
Tuntuu ihan järjettömän pahalta huomata sekin, millainen ihminen olen ollut. Helvetin kiittämätön idiootti, joka ei osannut arvostaa tarpeeksi sitä että on maailman ihanin miesystävä ja elämä muutenkin kohtuullisen mallillaan. Ei ei, piti ehdottomasti jäädä märehtimään menneitä, rypemään masennuksessa ja "yhyy mun perse on läski"-ajattelussa. Oon just näitä ihmisiä jotka KEKSII valittamisen aiheita silloin kun niitä ei oikeastaan ole. Oon vaan niin helvetin tottunut siihen että joku on päin persettä, oon tottunut siihen että joku hoivaa ja huomioi mua jatkuvasti. Ainoa lapsi, yhtäkkinen hyppy "aikuisten maailmaan" - ja kas vain, paskakeitto on valmis.
Jos nyt rehellisiä ollaan niin en mä mitenkään ihanteellinen tyttöystävä ole ollut. En missään nimessä vaimoainesta. Juuri sellainen jonka kanssa on hauska viettää aikaa, joka on luotettava ja ihan muutenkin hyvä ystävä - mutta ei kukaan saatana jaksa mun kanssa asua. Ihan vaan senkin takia että olen päästäni niin vitun vialla että valitan jatkuvasti jostain, en saa mitään kotitöitä aikaiseksi ja näin. Oon kuin joku vitun pieni koiranpentu jota ei uskalla jättää yksin kotiin kun pelkää että se syö myrkyllisiä huonekasveja.
Mä olisin voinut tehdä asioita toisin, jos olisin silloin tajunnut miten hyvä mun tilanne loppujen lopuksi oli. Miten helvetin onnekas olin että löysin niin ihanan ihmisen kuin Pasi. Miten helvetin onnekas olin, että mulla ei ollut vain yhtä - vaan periaatteessa kaksi tai kolmekin mahtavaa äitiä tukenani! Ja isä! Ja ystäviä! Niiden rinnalla koulukiusaamisen ja seksuaalisen hyväksikäytön pitäisi olla pelkkää sanahelinää. Mutta mähän olen aina takertunut liikaa sanoihin, ylitulkinnut asioita, en ole osannut mennä flown mukana. Tuntuu että olen vain sairastuttanut itseäni hetki hetkeltä enemmän. Ja pasiakin siinä sivussa.
Kenties mä tukeuduin suhun liikaa. Kenties mä olin kuin loiskasvi joka tukahduttaa isäntäpuunsa. Dumppasin omat murheeni sulle, mutta en kuunnellut sun ongelmia - mutta edelleen olisi kritiikkiä siinä mielessä että jumalauta olisi helpompaa kuunnella ja olla parempi ihminen jos vaikka PUHUISIT asioista. Mutta joo, eipä se varmaan tähän paksuun kalloon olisi uponnutkaan.
Jossain hyvin syvällä sisälläni, mä toivon että me voidaan joskus palata siihen entiseen, jossain hyvin syvällä mä toivon että elämä jatkuisi sellaisena kuin se onnellisimpina hetkinä on ollut... Mutta jotenkin mä myös tiedän että se on melko epätodennäköistä. Mun niin tekisi mieli ruikuttaa sut takaisin, vaikka anoa polvillani. Mutta en usko että olet niin tyhmä että lähtisit siihen helvetilliseen on-off-kierteeseen joka siitä todennäköisesti kehkeytyisi.
Ehkä joskus vuosien päästä.
Pitkään tämä kestikin.
Kiitos kaikista näistä muistoista ja ihanista ajoista joita sain viettää sun tyttöystävänä, pikku sydänkäpysenä, makkarajalka-nininä.
Tähän asti kuljettu polku ei lopu - se muuttuu erilaiseksi, kenties haarautuu välillä omiksi sivuteikseen, mutta ei koskaan erilleen. Yhtä kauniita maisemia on toivottavasti edessäkinpäin.
Lähdetään sitten terassikaljalle kun tuut sieltä korvesta jooko? <3 Mä voin tarjota jos oon saanut sossutuet.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kävijälaskuri
2 kommenttia:
Voi sua. <3 Aina se on yhtä kamalaa, varsinkin jos erotaan ystävinä, ei ole oikeastaan ketään jolle olla vihainen ja jota syyttää. Paitsi ehkä oma itsensä, mutta se on yhtä tyhjän kanssa.
Sen osaan kertoa, että helpompaa on, jos vaihdat maisemaa, tai ainakin pysyt pois Helsingistä. Mäkin karkasin Espooseen takaisin vähäksi aikaa, kun Hämeenlinna alkoi käydä liian kuumottavaksi paikaksi.
(Btw, jos tästä kaupungista puhuttiin, ni ei tää mikään korpi ole 65 000 ihmistä! :D)
Jaksamista, ja soittele tai tuu käymään. <3
Jep. Ja ihan kuin mä en syyttäisi itseäni kaikesta paskasta ihan tarpeeksi muutenkin. Kyl tää tästä. Ehkä.
...Jos ei muuta niin mä vittu ostan pelkän menolipun Irlantiin. :D
Ei kaiketi siitä puhuttu, mut jonnekin korpeen ne poijaat on menossa. :DD