Blood, spit and vomit

Eli siirryn nyt toistaiseksi ainakin kirjoittelemaan tähän osoitteeseen:


http://disc0phrenia.blogspot.com

Kiitoksia kaikille lukijoille! Seuratkaa toki uuttakin blogia jos kiinnostaa. :)

Anteeksi H. Anteeksi kun olen niin vitun kahlittu tähän jumalattomaan ikävään.

Pakko saada tää ulos jotenkin.

Oon kaikkea muuta kuin päässyt yli P:stä. Mulla on niin ikävä mun pörröistä lämpöpatteria. Kunpa olisin osannut ilmaista paremmin miten paljon arvostin sitä tukea ja turvaa jonka se mulle antoi. Vihaan tätä kun olen näin saatanan jälkiviisas. Miksi mun pitää olla näin vitun tyhmä.

Kukaan ei ole loppujen lopuksi ollut mulle niin tärkeä kuin P. Tai siis, sillä tavalla tärkeä. Sattuu ajatella että mun valittaminen kuormitti sitä niin paljon. Kunpa voisin kääntää aikaa, kunpa olisin osannut ilmaista itseäni silloin paremmin ja olla kiitollinen siitä mitä minulla oli. Ehkä nyt osaisinkin kun tiedän millaista on elää ilman sitä. Yhtä helvettiä.

Uskoin että P olisi ollut mun satuprinssi. Ehkä olisikin. Mutta ihan oma mokani kun olin niin saatanan ylpeä prinsessa enkä uskaltanut päästää irti sairauksistani, en edes yrittänyt. En osannut ottaa tukea vastaan. Nyt antaisin mitä vain siitä että mulla olisi joku jonka kanssa katsoa piirrettyjä, joku joka tuntisi mut niin täysin.

Tän eron jälkeen olen kuitenkin oppinut aika paljon. Olen suorapuheisempi, rehellisempi itselleni sekä muille, yritän ottaa avun vastaan, yritän rajoittaa viiltelyä, olen pariin kertaan yrittänyt palata normaaliin ruokailurytmiin. Olen tajunnut että minä en ole maailman keskipiste.
Ironista miten vasta eron jälkeen P:stä TULI minun elämäni keskipiste. Hänenhän olisi pitänyt olla sitä jo aikaa sitten. En ajatellut miten paljon satutin häntä satuttamalla itseäni, en osannut ajatella hänen tunteitaan koska olin liian sokea oman tuskani takia.

En enää tiedä mitä ajatella, on vaan niin helvetin toivoton olo.