Blood, spit and vomit

Paulakin tuli tänne jo, Pasi teki vähäsen lättyjä ja katotaan leffoja ymsymsyms. <3 Jee.
Anikin on kai tulossa tässä kohtapuoliin... Kivaisaa.

Hassua kyllä, nyt mulla on vähän vinksahtanut olo jotenkin. Päässä surisee (ja se ei johdu alkoholista, meni ohi ne pörinät jo aikaa sitten) ja viillästyttää vähäsen mut ihan jees.

Kolme kaljaa, just passelia. <3
Helvetin hyvin mennyt koko päivä, ihan mainio fiilis ollut jostain syystä. Nukkunut hyvin, syönyt hyvin (aamulla pasin tekemää munakokkelia ja suklaapuuroa, iltapäivästä/illasta wokkia kanalla yms ja kohta lättyjä)... This must be fucking happiness.
I <3 U Pasi. <3<3<3

Dissosiaatiohäiriöiden oireisiin luetaan myös erilaiset psyykkisistä syistä johtuvat tuntopuutokset ja kyky jättää kipu huomiotta. Dissosiaatiohäiriöihin liittyy usein myös muita psykiatrisia oireita. Näitä ovat esimerkiksi

1. Syömishäiriöiden oireet: vääristynyt ruumiinkuva, nälkiintyminen, pakonomainen liikunta, ahmiminen ja ruoansulatuskanavan tyhjentäminen oksentamalla tai ulostuslääkkeillä; hormonitasapainon häiriöt
2. Masennusoireet, kuten alakulo, väsymys, aloitekyvyttömyys, unihäiriöt, itsemurha-ajatukset
3. Ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriöt
4. Somatisaatio-oireet, jolloin henkilöllä on runsaasti erilaisia ruumiillisia vaivoja, joille ei löydy fyysistä selitystä
5. Itsensä vahingoittaminen, joka saattaa liittyä depersonalisaatiojaksoihin
6. Päihteiden väärinkäyttö
7. Epävakaa persoonallisuus
8. Traumaperäiset oireet: trauman uudelleen eläminen, välttämiskäyttäytyminen, lisääntynyt valppaus, emotionaalinen turtumus

Ei paskaaaaaaaaa.... Joku myy hartsilapsissa Dollzonen Fenyota Doll in mindin ihanalla kropalla... ;3; 185e. Perkele, kelpais mulle... Kelpais niin perhanan hyvin. Ois hahmokin periaatteessa valmiina ja kaikkea sille. :(

Repikää mulle jostain rahaa, ihan tosi, tuun hulluksi näiden nukkejen kanssa! XDD

Tarviisin jonkun kivan violetin tai punaisen t-paidan kesäksi. Ja vyön että nää jättihousut pysyy mun päällä. Ja sen printterin. Ja sen peltilaatikon. Ja pitäis repiä noi yhdet farkutkin.
Vituttaa olla persaukinen.

Sain mä sentään nyt noi värikynät kuntoon ja rapsuteltua Kaikua hetken aikaa, siitäkin tuli jo pikkuisen parempi olo. Mutta kun aina tuntuu että jokin on vialla, ihan kuin se tunne ei koskaan menisi pois... :(

Voi hemmetti mikä päivä. :D oon vaan repinyt hiuksiani, tökkinyt hajamielisesti kättäni hakaneulalla ja kiukutellut kun isi ei ostanut lukollista peltirasiaa.
Itseinhon täyteinen päivä, ei siitä pääse yli eikä ympäri että oon paskamainen lellipentu ja tosi ärsyttävää seuraa suurimman osan ajasta.
Mut joo, mamman kanssa tehtiin superpiirakkaa. <3 Täytteeksi makaronia, kanaa (hunajamarinadissa?) ja herkkusieniä. Tuoksuu ainakin tosi hyvälle, ja mitä mä täytettä maistelin niin oli hyvää... Kohta pääsee maistelemaan.

Pitäs pyyhkiä noi vanhat värikynät kun ne on niin lyijykynätöhnässä ja siirtää ne uuteen penaaliin. Oon mä pari jaksanut jo pyyhkäistäkin mutta siinä on kyllä niin jumalaton urakka ettei millään jaksaisi.

Hassua muuten miten nyt taas keväällä on hiipimässä mun perverssi puoleni esiin, kun oon ollut kumman haluton tässä masistellessani... :D Ihan terve merkki kaiketi. (Sori jos tuli too much information XD)

Kirjoittaminen on ihan hemmetin koukuttavaa. Jotain tyydyttävää siinä on kun saa kirjain kirjaimelta kirjattua ajatuksiaan ylös, tuotua niille tietyllä tapaa fyysisen olomuodon. Kirjoittaminen selkeyttää päätä kummasti.

Kyrsii edelleen kun tarttis printterin, sen boksin ja vappujuominkeja, mut kaikki tuntuu olevan niin p.a ettei oikein heru mistään rahaa moisiin. Suattan.

Vittu mä haluan toimivan printterin. Ei selviä ilman. :D Ihan tosi, en saa printattua mitään omia juttujani taas kun tosta saatanasta on musteet loppu... Ja uusien ostaminen maksaa vähintäänkin yhtä paljon kuin uusi printteri. Viiteenkymppiin saisi jostain, ja muistelisin ettei tuo omanikaan kyllä kolmeakymppiä enempää kustantanut... Ihan oikeesti. Tosi vittumaista yrittää tehdä jotain kollaaseja ja täyttää tota korkkitauluakin kun ei oo mitään materiaalia. XD Eikä sitä koulun printteriäkään kehtais aina hyväksikäyttää... Eikä aina edes muista silloin harvoin kun siellä käy...

Sitä runokirjaa tarttis alkaa rakentelemaan tässä jossain vaiheessa. Pitäs sitä varten ettiä taitto-ohjelmakin... Hitto kun oli jossain vaiheessa läppärillä se yksi ihan jees ohjelma mutta paskaako minä enää sen nimeä muistan ja ei se siellä koneella enää ole kun asennettiin Windows seiska siihen. :D

Argh. Aamudepistä pukkaa, tuntuu että ois kauheesti halua piirtää ja kaikkea mutta oon vaan niin vitun jumissa taas ettei mitään tuu ulos... Kahvikin lopussa perkele, ja viidellä tupakalla pitäis tää päivä pärjätä.

Kai mulla oli toi levoton olo joku ihme ennakkokutina taas. Ollut tosiaan ihan omituinen olo koko päivän, sellainen varovainen, tuntunut että kaikki ei tuu menemään putkeen. Sitten tulee soitto että mamman äidin sisko on mennyt ja kuollut, Pasi ei pääse tulemaan meille ja vittu ties mitä.
En mä tiedä. Ei nyt noi asiat varsinaisesti kamalia iskuja päin näköä olleet, kun en tuota sukulaisihmistäkään juuri tuntenut ja tälleen näin, mutta... Silti on jotenkin tämmönen perusmasis päällä. Kyllä se nyt toki vähäsen kiristi otettaan mutta eiköhän tästä selvitä.
Ehkä.

Tekee kyllä niin perhanasti mieli viiltää. Tuntuu etten pysty toimimaan normaalisti viiltämättä juuri nyt. Tuntuu taas etten jaksa mitään, en jaksa ajatella, en piirtää... Todella unenomainen ja epätodellinen olo. Mutta en siedä sitä pettymystä äidin kasvoilla, en siedä sitä kun se taas takavarikoisi terät... Ihmiset ei tiedäkään miten helppoa niitä on saada uusia, niiden pois ottaminen on kuin lumenluonti lumisateella.
Mä haluan todistaa että olen olemassa.

Mikä vittu mun päässä on oikeasti vialla.
Ei tää ahdistus täältä taustalta mihinkään häviä, tuntuu kuin se aina vaanisi nurkan takana. Ihan vitun karsea olo jotenkin. Päällisin puolin ihan jees, ei ihan niin paha kuin mikä voisi olla, mut silti... Aaaargh. Vittusaatana, tää on just se tunne mikä pistää mielettömän viiltelyhimon liikkeelle.

Kyrsii. Viillästyttää. Ahdistaa. Vittusaatana.

Tänään on ollut outo päivä. Välillä tosi hyvä olo, välillä mieletön ahdistus. Heitellyt tosi pahasti laidasta laitaan jopa mun mittapuulla. Tällä hetkellä on vähän tylsää ja vituttaa.
Kai sitä vois käydä tupakalla ja alkaa sitten piirtelemään ja askartelemaan ja tälleennäin. Jos ei muuta niin se ainakin tappaa aikaa.

Ei hemmetti toi korkkitaulu on mahtava keksintö. Nyt kun saa tärkeät kuvat yhteen kasaan, iskee heti jumalaton inspiraatioboosti. <3 Nyt siinä on tosiaan pari kuvaa ekasta hartsilapsien miitistäni ja valokuvauskurssilla napsittuja pari, plus sitten yksi random homomangakuva ja pari taideteosta. :3

Vähän masentaa, mutta silleen... eläväisesti. Tiedättekö, ilman sitä epämukavaa turtaa oloa. Juuri tällaista tervettä paskaa oloa jostain syystä. Silleen että eläminen puristaa rintaa mutta ei kuitenkaan ole erillinen olo. Tällaisesta masiksesta mä voisin melkein pitää, tää on helvetin inspiroiva tunne omalla tavallaan. Vaikka tupakkaa kuluukin. Mut paskat siitä.

Nyt mulla on hei melkein kotoisa olo Korpimaalla. :D Sori Pasi, saatan kykkiä täällä hetken. Tuun kyllä pörräämään hesassa ja käymään siellä jne ja sä saat aina tulla tänne murmeli. ^^ <3 Nyt on vaan pitkästä aikaa sellanen espoofiilis.

Pihalla selviä kevään merkkejä, istuttamani tammenterhokin on ilmeisesti alkanut versomaan (ainakin jotain vihreää ja söpöä siinä kohdassa näkyi, ei vielä tunnistettavissa mutta ihan selkeästi varrellinen/rungollinen kasvi siitä on kyllä tulossa). <3<3<3

Sain vihdoin korkkitaulunkin tänne huoneeseen, ripustin siihen valokuvia ja kaikkea jännää~ Oli kivaa seikkailla mamman kanssa espoonlahdessa pitkästä aikaa vaikka ei kovin moni paikka auki ollutkaan. ^^ Uusi piirustuslehtiökin tarttui mukaan... Ja löysin vielä kaapista ne hemmetin hyvät puuväritkin mitä käytin joskus yläasteella...

Tatuoinnista alkaneet ruvet irtoilemaan ja tuntuu paranevan tosi hyvin. Ei ole enää yhtään kipeä tms, eikä näyttäisi haalistuneenkaan tai muuten olevan "viallinen". Tottahan tuota perhosta voisi joskus tummentaa pikkuisen reunoilta, pieniä aukkoja näkyy värissä mutta ei mitään silmiinpistävää, eli ei kiirettä sen kanssa...

Hassua. Jonkun aikaa olen inhonnut ja hävennyt arpiani, mutta nyt olen taas ihan sinut niiden kanssa... Jotenkin ne hävettää paljon enemmän silloin kun siinä ei ole seassa tuoreita haavoja, en tiedä miksi. Tai siis, en mä julkisesti mielellään tuoreita haavoja näytä mutta itse tulen käteni kanssa paljon paremmin toimeen kun se on jostain kohdasta auki. Jos ei ole, se tuntuu olevan vain elottomana mukana roikkuva lihakimpale. :D

Mut joo, ei kai tässä kummempia. Ihan jees päivä ollut. Taidekirjojanikin selailin pitkästä aikaa, ja pakko kyllä sanoa että rakastan Muchaa. <3
Katottiin mamman kanssa Laputa tuossa äsken. Ihan jees leffa, vaikkei ehkä Miyazakin huippua tosiaan olekaan... :3 Aina niissä ghibleissä on kuitenkin se oma viehätyksensä. Ehkä juuri siinä tietyssä luonnonläheisyydessä ja rauhanomaisuudessa. Ja lapsikuvauksissa, jotenkin kaikki hahmot ovat hirmu aitoja. <3

Jos jostain huomaa että mä olen tosi pohjalla niin siitä ettei pienet söpöt puuntaimet kiinnosta mua. <3 X) Ne on mielettömän ihania~
Meenpä tästä sitten iltaröökille ja nuuhkimaan vielä tuota maata josta pukkaa vaikka mitä kivaa ylös. Ja keräämään ne parit roskat sieltä. :( En tiiä miten ne on sinne päätyneet, joku suklaakääre ja muovinpalanen. Tosi hanurista. Mut joo, ei oo kauaa. o/

Jännä muuten miten olen huomannut, että kirjoitan paljon paremmin ja selkeämmin kun olen vähän vittuuntuneessa mielentilassa. Vähän sama juttu piirtämisen ja muun kanssa. :D

Kai se on joku tarpeellinen luomisen tuska. XD

Kyrpii taas kun rahaa ei tuu mistään suunnasta, kun tuntuu että kaikilla menee taloudellisesti päin helvettiä. Nihkeintä siinä on ehkä se että syytän itseäni koko jutusta (täytyy kyllä olla itsetunto todella alhaalla että syyttää itseään talouslamasta...) kun mä syön ihan järkyttäviä määriä ja hemmetti soikoon vaadin koko ajan jotain... Tosi rasittavaa jotenkin.

Opo sanoi silloin koululla että joudun todnäk hyppäämään ensi lukuvuodella taas ekalle vuosikurssille. Ei siinä mitään ongelmaa, mulla ei oo kiirettä koulun kanssa. Enemmän mulla on kiirettä saada tää hemmetin pää toimintakuntoon. On tässä jotain edistystä tullut kun tajuaa mistä on kyse ja tälleennäin, mutta... Ihan tosi, ei kyllä kauheasti innostanut tuo kommentti tän jakson loppuun suorittamista. Jos mä joudun kuitenkin ensi vuonna vetämään ykkösvuoden alusta, niin miksi mä nyt tekisin tätä jaksoa? o.O Siis... mä veikkaan että oon sitten vähän paremmassa opiskelukunnossa. En halua paskoja arvosanoja ihan vaan sen takia että oon mielenterveydellisesti rajoittunut. Mä en tahdo suorittaa tuota koulua samalla tavalla puolella korvalla kuin jotain lukiota. Mä haluan oikeasti oppia sieltä jotain! Sehän koulujen tarkoitus on, eikö? Mutta nyt mä en pysty täysipainoiseen opiskeluun.

Kyllä mä taas oon sillä kantilla että pitäisi jäädä saikulle. Kun tää mieliala vaihtelee taas niin paljon ettei mitään rajaa. Tai siis, sanotaanko että okei, mulla on välillä ollut parempi olo kuin puoleen vuoteen, mutta ne pohjajaksot on kyllä ihan samalla tavalla jotain poikkeuksellisen kamalaa.
Siinä on vaan se kääntöpuoli että en siedä vanhempien pettyneitä kommentteja ja möllötyksiä, sitä miten sukulaiset pitää mua laiskana, miten kaikki olettaa että olen pois koulusta vain koska mua ei huvita... Mutta kun tilanne on aivan päinvastainen...

Älkää vihatko mua sen takia että mulla on joku saatanan persoonallisuushäiriö. Ei sitä turhaan häiriöksi kutsuta. Ei sitä voi noin vain heittää roskiin ja jatkaa elämäänsä ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Mä en vain jaksa kantaa tätä taakkaa, mä en jaksa.

Tää vitun mielenhäiriöisyys jo yksinään riittää katkaisemaan kamelin selän, mutta siihen päälle vielä pelko siitä että en jotenkin saa ansaitsemaani arvostusta siitä mitä PYSTYN tekemään näillä rahkeilla jotka minulla on... On jotain ihan mielettömän kuluttavaa.

Pitäisi jaksaa käydä koulussa.
Ei jaksa, mutta okei, piirrän ja maalaan ja kehitän itseäni muuten silloin kun pää antaa myöten.
Pitäisi jaksaa tehdä töitä.
En jaksa painostusta, vihaan muiden kanssa työskentelyä. Sitäpaitsi mun harrastukset ON mun työ. Tai ainakin tulee olemaan. Enkä halua johonkin shellin kassalle koska se ei vastaa mun tavoitteita niin missään määrin. Se on vastakohta mun persoonalle, mun tavoitteille, ja sille mitä jaksan tehdä.
Voin mä maalata, voin mä niitä myydä. Okei, mä en osaa myydä mitään, mutta opettakaa mulle. Ilman sitä vitun auktoriteetin näsäviisasta ääntä joka pistää kouluissa aina korvaan. Eikö ole tärkeintä että tekee jotain? Kotona työskentelevän taiteilijan jopi on ihan yhtä hyvä kuin jonkun mainostoimistossa pompotettavana olevan. MINÄ ITSE ÄÄÄÄ!!!
Joo anteeksi, mä vaan en kestä auktoriteettejä.
Ja toisaalta pelkään päättää mitään itsekään.
Jumaliste mikä yhdistelmä.

Mä tahdon oppia itse, kuunnella muita, olla tasavertaisessa suhteessa ihmisten kanssa. En niin että joku käskee minun tehdä jotain ja että ehkä opin siinä sivussa. Mä tahdon että mulle kerrotaan asiat suoraan, ja yhdessä tehdään juttuja. Taiteen pitäisi olla paljon sosiaalisempaa. Se on mun mielestä ala jota ei pysty kovin hyvin missään laitoksessa opettamaan ja samalla pitämään alan kehitystä yllä. Nää samat menetelmät tehdä kuvanveistoa, samat käsitykset hyvästä maalauksesta... Ne vaan jatkuu ja jatkuu ja jumiutuu päälle jos ei joku tee välissä jotain TÄYSIN randomia. Joku itseoppinut, mitä luultavimmin. Taiteilijaksi ei opiskella, sellaiseksi synnytään ja kasvetaan.
Elämä opettaa taiteen.
 

Hihii oon susalla. Se leikkasi hiuksensa hassusti... Alenan kanssa tekivät mokomat hyvää kakkua ymsymsyms

Jee. Kova meininki.

Ja hitto noora on hyvä piirtään. Haluun sen tekemän kukan tatskana mun pohkeeseen, silleen et se jatkuis nilkan ympäri ja jalkapöydän päälle

Kuvanveisto sais kyllä painua sinne minne aurinko ei paista. Tai ainakin se opettaja. Anteeksi vaan jos joku siitä tykkää. En käsitä miten, vittu se ei edes yritä selittää mitään ja olettaa että kaikki osaa jo valmiiksi. Vittuilee jos siltä kysyy jotain, jotenkin tosi luotaantyöntävä ihminen.

Ja äiti, ongelma ei edelleenkään ole se että mä en jaksa käydä koulussa, vaan se että mä en kestä painetta yhtään niin hyvin kuin muut. Koita tajuta koko kuva, älä takerru aina vaan siihen vitun kouluun.

En ihan oikeesti jaksa tota. En kai mä sitten tosiaan vielä ole tervettä lähelläkään kun tälleen pää lahoilee jonkun saatanan kuvanveiston opettajan takia.

Taas niin kuin joku vuosituhannen vammatus päällä.
Ihan oikeesti, toi koulu vituttaa niin vitun rankasti taas. Kaikki vituttaa ihan vitun rankasti. Iskältä ei herunut rahaa tupakkaan ja se kehtasi vittu valittaa siitä kun en käy koulussa. Vitun läskipää, ihan tosi, anteeksi saatana. Heta käy hesassa ehkä kerran vuodessa niin totta vitussa mä jään himaan kun se tulee. Ja mua ei vittu kiinnosta kuunnella enää YHTÄÄN valitusta koulusta, ja ei itse asiassa yhtään VITUN sanaa koko paskasta. Haluun vaan unohtaa ton ajattelemisen saatana. Ei vittu jaksa ajatella, pää on ihan vitun puhki.

Ja nyt mä taas vihaan itseäni ihan vitusti. Oon martyyrein ihminen jonka tunnen. "Yhyy en mä voi mennä kouluun ku oon leikkimasentunut..."
"Yhyhyy vittu mä oon läski"
"No nyyyyyyyyy, kaikkia kiinnostaa ihan liikaa ja kukaan ei kuitenkaan ymmärrä"
Vittu mikä idioottiläskipää. Vittu oikeasti. SAATANA.
Mä oon niin saatanan itsekeskeinen martyyripaska etten osaa välittää muista yhtään, en saatana osaa ajatella muuta kuin rahaa ja omaa elämääni, en vittu osaa olla aidosti empaattinen, mua ei vittu kiinnosta yhtään vittu mikään.

Vittu ja jos joku taas kehtaa nauraa siellä näytön edessä että taas sillä on vittu joka toinen sana.
Ei vittu mä en kestä nauramista. Jos mä jotain en tässä mielentilassa kestä niin vittu sitä että mulle nauretaan. Vittu mä oikeasti tapan ekan joka nauraa mulle. IHAN VITTU OIKEASTI.

Eikä tarvii valittaa mulle enää vittu yhtään enempää, tiedän että oon kusipää ja riittää että syytän jo itseäni kaikesta paskasta minkä oon sössinyt, ei tarvii muiden sukulaisten enää vänistä vittu yhtään mistään.

Kivaa kun näkee Hetusta pitkästä aikaa <3

Se on kyllä semmonen juttu ton koulun kanssa että vittuako mä tiedän mitä mä sen kanssa teen. Mulla on edelleen opiskelumotivaatio niin nollissa ettei mitään rajaa, jotenkin vaan tuntuu ettei vittu jaksa ollenkaan vaikka onkin ollut jopa ihan jees olo tässä jonkun aikaa. En tiiä, onko tää nyt sitten vaan ihan rehellistä laiskuutta vai oikeesti jotain piiloahdistusta. Oon alkanut kallistua jälkimmäiseen.

Mun kyky ottaa vastuuta ja tehdä päätöksiä on oikeasti laskenut ihan nolliin... Hassut pakkomielteet vaan lisääntyy ja lisääntyy, ja voi vittujen vittu oikeasti. Mä olen alkanut tosiaan välittää aivan liikaa siitä mitä muut ajattelee. Aivan vitusti liikaa. En mä tiedä mitä vittua tää on mutta musta tuntuu että mä muutun koko ajan, ihan johonkin omituiseen suuntaan.

Mua inhottaa jo välillä liikkua kaupungillakin, mua ällöttää ne kaikki vitun ilmaispaskan tuputtajat ja ahdistelevat spurgut, ihmiset jotka tuijottaa ja kaikki... hyi stn. Tuntemattomat ihmiset on alkaneet kiinnostaa mua ihan vitun liikaa.
Ei sillon mitään jos on joku muu messissä - okei, silloinkin, riippuu ihmisestä... Mut silti, yksin ollessa toi kärjistyy jo ihan naurettavaksi asti.

Mutta vielä enemmän kuin Helsinki mua ällöttää Espoo. Koska siellä mä tiedän että muutkin kiinnittää pakosti huomiota muhun kun olen lenkillä, koska siellä on nin vitun vähän porukkaa liikkeellä.. Ja sekin porukka on sitä samaa harmaata massaa, keski-ikäisiä tanttoja, lapsiperheitä, koiran ulkoiluttajia. Ei vittu mitään väriä koko paikassa, ei toivoakaan siitä että selviäisi ilman tuijotuksia lyhythihaisessa paidassa ja vähän itsensä näköisenä. Hyi helvetinperse oikeasti. Koulussa mua vaan ällöttää vaikuttaa joko liian terveeltä tai ihan vaan puhtaasti laiskalta. Mua vituttaa olla siellä, tuntuu kuin koko ajan pitäisi esittää olevansa terve ja sitten ei kuitenkaan jajajajaja aaaarrgh. Ihan tosi, vittu mä en jaksa. Vittu siellä ei ole yhtäkään ihmistä joka ei olisi nähnyt mun arpia, siellä ei ole yhtäkään ihmistä jonka katse ei tuntuisi aivan helvetin läpitunkevalta....

Voi paskanvitut mua väsyttää ja vituttaa taas. Ihan tosi, mä tiedän että mun pitäisi mennä kouluun mutta mä en HALUA. Mä en yksinkertaisesti KESTÄ. Vitut. Ihan tosi.... Vittu kun kaikki mitä muut ehdottaa ton suhteen kuulostaa niin vitun mahdottomalta, ja itse en osaa päättää suuntaan enkä toiseen niin kaikki tuntuu olevan ihan vitun lukossa ja mahdotonta.

Haluun vaan nukkua saatana. Kesälomaan asti mielellään, kiitos. Ja sitten taas seuraavan lukuvuoden yli. Ja sitä seuraavan. Totta puhuen voisin vaan vajota koomaan seuraavaksi viideksi vuodeksi.
 En mä usko että tää tilanne muuttuu hereillä pysymällä yhtään sen enempää...

Oon nyt kyllä ihan vitun hyvän näkönen, tukka ja takki ja tatska = <3<3<3 Kurr.

Hetunen ja Jonas Pasilla. :3 Möllötetään Tenacious D:tä. Vähän väsy meininki mut kyllä tässä hengissä ollaan kutakuinkin... Oon ihan tatti ojossa tän tatskan kanssa, rrrau. <3<3<3

Hienoinen jumitus päällä, eikä ihan niin pienikään jos totta puhutaan. Tekee mieli tomaattia mut ei oo. :<

Örp.

Pirun hyvännäköinen lyhyt tukka tuli. ;)
Nyt on väri päässä, hetken vielä pitää venailla että tarttuu mokoma... <3

Loistava päivä mut väsyttää aivan hemmetisti.

En malta odottaa huomista! <3 Tatskatatskatatska.... <3<3<3

Uus takki ostettu, uus tukka tulossa.
Jees päivä. <3

Aivan saatanallinen aamujumitus.
Koulussa ollaan, venailen opoa että saan sen kanssa tän mun koulunkäynnin sumplittua...

Aha, no nyt se tulikin... :D
No mutta joo, ei kai tässä kummempia kun väsyttää aika tehokkaasti kun heräilin taas keskellä yötä mut eipä mitään uutta kai sekään.

Okei, tää on ollu omalla tavallaan tosi kiva päivä, ja ihan supermahtava viikonloppu (kiitti kaikille, varsinkin Marikalle joka jaksoi raahautua meidän stadilaisten iloksi <3).

Positiivista:
-Mummilta ja papalta 100e. Mainiota, jos vaikka saisin viimein ne ekat ruskeat kenkäni kesäksi.
-Marika.
-Söpö pikkuvelipuoli.
-Lämmin sää.
-I-podista soi vaan hyvää musiikkia tänään.
-Pistettiin lukkoon että meen tiistaina tatskattavaksi. Iip. <3

negatiivista:
-Oon syönyt aivan vitusti.
-Yleinen vitutus ja psykoilu.
-Jalat kipeät ja rakoilla (tänks, korkkarit... eikä ollu ees sukkia. HYYYYYI STN.)
-Kännykästä ja i-podista loppui akku
-Mamma hössöttää
-Söin liikaa (damn you mummi, teet liian hyvää safkaa. <3)

Mut joo, aika tollaista pientä mössöä noi kakat asiat noihin hyviin verrattuina, et ei tässä mitään, ihan positiivinen suunta kai...:)
En jaksaisi millään odottaa tiistaihin asti, ja olettaisin että huomennakin on kohtuukiva koulupäivä kun on valokuvausta ja tälleen näin.
Vähäsen tärisyttää ja on vainoharhanen olo, mut ei nyt mitenkään kamalan radikaalisti kaiketi. :P

Örp.
Tänään en laske kaloreita.
Tänään on yleinen kivapäivä. :) <3

Mulla ei oo ihan tosi mitään mielenkiintoa ja jaksamista mennä kouluun. Mut pakko kai se on.

Haluaisin vaan elää tässä omassa pienessä kuplassani ikuisesti.
Mutta niin se vaan on että taiteella ei oikein elätä itseään.
Enkä mä osaa mitään muuta. Enkä oikeastaan edes halua osata.
Mua pelottaa kamalasti miten mä muka tulen selviämään aikuisena jos mä nyt elän sinne asti. Taas tuntuu että olisi niin paljon helpompaa vaan kuolla nuorena niin ei tarvitsisi tuonkaan kanssa tuskailla.
Olen vaan niin vitun sekaisin kaikesta.

Mä vihaan aikaa.
Mä vihaan kasvamista.
Mä vihaan vittu sitä ajatusta että musta tulee tylsä aikuinen, sitten vanha ja kurttuinen, ja sitten kuolen pois juuri kun sitä vähiten toivoisin.
Ahdistaa taas koko vitun eläminen. Vittu kun kaikki on niin vaikeeta ja aikaan sidottua.

Mä en ihan oikeasti pysty suunnittelemaan elämääni viikkoa pidemmälle, hyvä kun aina sitäkään.
Mä en vain kykene. En koskaan tiedä yhtään missä mä oon viikon päästä. Oonko mä vittu haudassa, hullujenhuoneella, vai ihan täysissä ruumiin ja sielun voimissa.

Vittu mä vihaan tätä kaikkea.
En jaksa.

Tavallaan tosi kiva päivä.
Sain aikaiseksi sosialisoida ihan reippaasti ja käveltyäkin tuli useampi tunti.

Silti väsyttää ja vituttaa jostain syystä aivan saatanasti. Kai sitä voisi mennä nukkumaan että pääsee huomenna ylös. Ja mähän saatana nousen vaikka mikä olisi.
No okei, jos on heti kun avaan silmät sellanen olo että jumalauta mä juoksen junan alle heti kun menen ulos niin sitten ehkä ei mutta kyllä mä jumalauta menen.

Ja sori äiti, en mä voi huomennakaan tulla sinne. Marika tulee Helsinkiin huomenna, ja me pidetään Paulan synttäripippalot Pasilla.
Mut eikö toi kouluhomma oo tällä selvä, ei tarvii enää palaveriä. Käyn koulua kesälomaan asti ja sit kattoo miten siitä eteenpäin taas, jooko?

Mä en ihan tosi tiedä mitä ajatella tuosta koulusta.

Siellä on kivaa, haluaisin jaksaa käydä kun on niin kivoja ihmisiä ja muuta...
Mutta silti, jotenkin mua ahdistaa se ajatus että kaikki pitää mua jo nyt laiskana paskana kun en käy siellä. Etten muka ottaisi sitä vakavasti, vaikka pitäisi kun kerran sinne pääsinkin muutamien harvojen joukossa...
Totta puhuen mä en tiedä voinko mä ottaa mitään taidekoulutusta kovin vakavasti.
Tää on sellainen ala jossa itse tekemällä ja lueskelemalla ja kuuntelemalla saa asioista eniten irti. Mä en halua jumittua niihin perinteisiin menetelmiin tehdä taidetta, tahdon oppia näkemään ja tekemään taidetta ihan mistä vain mikä on käden ulottuvilla. Ja mä uskon että kukaan ei voi opettaa sitä taitoa mulle, mun on opittava se itse.

Koulutuksessa on tasan se hyvä puoli että saan sieltä paperit käteen jotka voin viedä työnantajalle. Mutta jos nyt totta puhutaan niin mä haluaisin olla itse oma työnantajani. Mua ei kiinnosta tehdä mitään orjatyötä jota paperit rajoittaa, mua ei kiinnosta olla kahlittuna muiden näkemyksiin ja haluihin.
Mä teen taidetta itselleni, ja mielestäni tämä ala on sellainen jossa oppii parhaiten yksinkertaisesti itse tekemällä ja kokeilemalla, ei kuuntelemalla jotain sepostusta taidehistoriasta. Jos sitä infoa kaipaa, sen löytää samantien paljon helpommin netistä tai kirjoista, eikä tarvitse kuunnella jotain puolihutaistua selostusta josta ei kuitenkaan muista tunnin jälkeen yhtikäs mitään.

Mä en vain koe että tästä koulutuksesta olisi mulle ammatillisesti kamalasti mitään hyötyä.
Arvostan niin paljon enemmän itseopiskelua ja puskaradiota, mä koen että tossa koulurytäkässä kangistuu liiaksi vanhoihin kaavoihin.

Olen mä iloinen että olin tarpeeksi lahjakas edes pääsemään sinne kouluun. Olen todella iloinen siitä että olen tavannut niin paljon mukavia ihmisiä siellä. Olen iloinen siitä mitä olen sieltä tähän mennessä saanut irti.

Mä en juuri tällä hetkellä vain a) jaksa ja b) koe että varsinaisesti tarvitsisin sitä.

Ja mä en ota vastaan ininöitä siitä että "ei nykymaailmassa pärjää ilman koulutusta". Mä tiedän vallan hyvin että sä et pääse lääkäriksi tai vittu edes kaupan kassalle ilman koulutusta. Mä tiedän vallan hyvin että melkein kaikkeen tarvitsee nykyisin jonkun saatanan paperin.
Mä olen vaan sitä mieltä että taiteessa ei tämä sääntö ihan täysin päde, varsinkaan jos ei ole kiinnostunut kaupallisesta taiteesta ja jossain isommassa yhtiössä työskentelemisestä.
Taide on ala jossa voi kyllä pärjätä ihan mainiosti ilman kaiken maailman päästötodistuksiakin.

(Niin ja äiti, by the way, älä soittele Pasille jos mä en vastaa. Ei se tiedä yhtään sen enempää kuin säkään siitä missä mä oon, se on koulussa. :D Ainakaan kesken päivää/aamulla et viittis soitella niin ois jees. Jos mä en vastaa niin en vastaa, end of story. Joko mua ei paskaakaan kiinnosta puhua, mä nukun tai mulla on jotain tähdellisempää tekemistä. Mä kyllä näen siitä puhelimesta jos joku on soittanut ja soitan takaisin jos käy niin etten ole kuullut puhelua. XD)

Ihan naurettavat moodswingit ja samaan aikaan tosi tyhjä olo.
En osaa kuvailla tätä fiilistä. Ihan kuin... en pysyisi näiden fiilisten perässä.

Tosi hämärä olo.
Väsyttää ja olen syönyt ihan saatanasti, tekisi mieli oksentaa. Ihan naurettava määrä kaloreita, mut ihan sama. :/ Aamupaino 66,4. <3 Ihan positiivista kai. Eilen illalla oli 67,2. :D

Ketuttaa kun tajusin että auringonkukansiemenissä on niin mielettömästi kaloreita. Mut samapa tuo, ne on niiiiin hyviä. <3<3<3

Tekisi mieli piirtää jotain tosi sairasta ja vinksahtanutta mutta söpöä. <3 Voisi ihan oikeasti koittaa jaksaa vääntää jotain sarjistakin. Ois ihan pirun kivaa kyllä keksiä joku juonikin siihen. .___.'

Nukuin sit kuitenkin muutaman tunnin...
Nyt koululla, Krisua ja Petriinaa ei näy missään... Salla, Milla ja Julle höpöttää jotain jostain sarjamurhaajista. :D Perusmeininki...

Pieni vitutus päällä ja väsyttää aivan saatanasti.
No okei, ei ihan niin pienikään vitutus... Saakelinperkele.

Kyrsii aivan saatanasti kun en tiedä pitäiskö mun vaan jäädä kiltisti piirtämään ja nykästä kofeiinia naamaan vai mennä sänkyyn löhöämään ja toivomaan että tulee uni.
Tää vitun tietämättömyys on maailman persein asia.

Ei tule uni vaikka väsyttää kuinka. Kai mun pitää vain valvoa tää yö ja mennä huomenna aikaisin nukkumaan, jos vaikka saisi unirytmin käännettyä. En mä ehtisi kuitenkaan kovin pitkään nukkua...
Perseestä kaikki sanon minä.

Sukellusveneet on hirmu pelottavia.

Vitutttaaaaaaaa.

Oksettaa. Taas meni kontrolli ihan täysin noiden karkkien kanssa. Hyi helvetti. Tekis mieli tunkea pitkästä aikaa sormet kurkkuun ja istua vaan vessassa.
Siinä on vaan se ongelma että oksentaminen on niin vitun pyhä toimitus etten kehtaa tehdä sitä kun Pasi ja Aharon on himassa... Helvetinperse. Mutta kun on oikeasti vitun paha olo. Fyysisestikin... Hyi vittu...

Nappasin sittenkin vain puolikkaan rauhoittavan kahdenkymmenen sijaan.
sit hakemaan tupakkaa kaupasta.

Mä piilotan tän kaiken niin saatanan hyvin.
Mä suunnittelen loppuani niin vitun huolella.
Se kestää, kestää ja kestää.
Voi, te ette tiedä
kuinka sataprosenttisesti mä kuuluisin lepositeisiin
voi, te ette tiedä mistään mitään.

Anteeksi että mä tällä tavoin huolestutan teitä
tiedän että te välitätte
antakaa anteeksi, mä en vaan jaksa vihata itseäni enää.

Mä vihaan paksukalloisia ihmisiä, mä vihaan ihmisiä jotka ei näe totuutta vaikka se tanssisi niiden silmien edessä ilkosillaan. Mä inhoan sitä kun joku ei tahdo nähdä totuutta.
Mä inhoan ihmisiä jotka olettaa että kaikki on kunnossa, ettei mitään noin kamalaa voisi koskaan tapahtua. Mä inhoan ihmisiä jotka ummistaa silmänsä kaikelta.

Joskus totuus voi saada silmät vuotamaan verta
sokeutumaan lopullisesti
Mutta joskus
kaiken rumuuden näkeminen
on ainoa tapa pelastaa ihmishenkiä.

Miksi sun pitää tehdä niin valtava ongelma siitä etten ole siellä koko ajan? Miksi sun pitää luulla että mä jotenkin en rakasta sua, että hylkään sut ja jätän yksin? Koska ei se ole niin. Mä vaan tykkään olla täällä enemmän enkä jaksa jatkuvasti raahata mun kamoja paikasta toiseen. Mä olen täällä koska mä olen laiska itsekäs paska, okei? Se ei johdu susta että en tykkää olla siellä, se johtuu Espoosta ylipäätään. Espoo on perseestä.
Ja enköhän mä ole sen verran iso tyttö että saan mun unirytmin itsekin kohdalleen jos vain haluan (se vaan on se että mä TYKKÄÄN valvoa öisin :D)... Siinä taas yksi typerä tekosyy sille miksi mun muka pitäisi tulla sinne. Paskan marjat, kyllä mä tiedän että sä et tahdo olla yksin. Niin kuin en mäkään aina. Ei kukaan jaksa olla koko ajan yksin, mutta ei siitä tarvitse ongelmaa tehdä. Ihan oikeasti, mua alkaa pikkuhiljaa ahdistaa toi kun koko ajan joku kyselee et ootko tulossa tänne espooseen, millon sä tuut tänne, apua. Ihan oikeesti, kyllä te pärjäätte siellä ilman tällasta kärttyilevää kusipäätäkin. Ja kun sä kerran käyt Helsingissä muutenkin päivittäin niin ehditäänhän me kuitenkin nähdä kun sä tuut töistä (joo mä tiedän, jaksan ihan liian harvoin liikkua sinnekään asti).

Pointti on siinä, että en vittu jaksa tota jatkuvaa kyselyä, että aina ei vittu voi jaksaa liikkua kahden kämpän väliä. Se on ihan yhtä raskasta kuin yksin oleminen. Kyllä muuttolintujenkin siivet väsyy. Mutta äiti, se ei ole sun vika. Ei missään nimessä. Mä olen vaan niin vitun laiska ja yksinkertaisesti tykkään enemmän olla täällä.

Sori jos kuulosti törkeältä mutta hei, that's life.
Mua ei enää kiinnosta paskaakaan leikkiä että jaksan tanssia muiden pillien mukaan kun omakin melodia on ihan vittu tarpeeksi sekainen.

...Kas siinä pulma. No, sen mä tiedän että takaa lyhyemmäksi, edestä pörröiseksi mutta kuitenkin reippaasti lyhemmäksi kuin nyt... Hmm.

Mä haluan leikata mun hiukset lyhyiksi. Menneiden paino pois. <3




Samantyyppiset kuin Agyness Deynillä ois ihanat. <3<3 (That's one hell of a beautiful woman if u ask me, btw. Panisin. :D)

Tavallaan, mulla on todella hyvä olo. TAVALLAAN.

Mutta viiltelystä on taas tullut melkein jokapäiväistä, välillä tuntuu etten jaksaisi elää ollenkaan, masennuksen kuopat on syventyneet samalla tavalla kuin hyvien hetkien huiput on nousseet. Enää en ole turta, mutta entistäkin epävakaampi. En osaa sanoa onko se hyvä vai huono asia.

Nyt mulla on melkein energiaa tehdä juttuja. Ongelmana on vaan se että mä en halua tehdä niitä - toisaalta, nyt sentään sanon sen suoraan että vittu mua ei kiinnosta. Mua ei vaan huvita liikkua täältä koska mulla on täällä Pasilla kaikki mitä tarvitsen, teriä ja nukkeja ja kaikkea mahdollista myöten, enkä jaksa raahata romujani kämpästä toiseen. Koska ihan tosi, mä oon niin törkeä harrastajaihminen että mun on pakko roudata niitä. :D En vaan selviä ilman tätä muuttokuormaani.

Ja Espoo ei vaan enää tunnu kodilta. En tiedä miksi. Ei se oikeastaan äidin syy, tai kenenkään muunkaan ole, mutta musta vaan tuntuu että oon viimein pikkuhiljaa erkanemassa siitä espoon elämästäni.
Tästäkään en osaa sanoa onko se hyvä vai huono juttu.

Ja mä EN ole eristäytymässä vaikka haluaisinkin. Mulla on internet, ja Pasin kaverit ravaa täällä yhtenään. Mä en tarvitse jokapäiväistä sosialisointia, mä en enää ole niin riippuvainen ystävistäni kuin ennen. Hädin tuskin kirjoitan enää viittä tekstaria päivässä, ennen niitä meni melkein 30. Mun ei yksinkertaisesti tarvitse. Ne ihmiset tuntee mut jo niin hyvin ettei mulla ole mitään sanottavaa juuri nyt.
Ja kun kaikki asuu jossain hevonperseessä mihin mua ei kiinnosta liikkua yhtään.
Ihan tosi, mä olen vain kotihiiri joka on pikkuhiljaa itsenäistymässä, en joku eristäytynyt nörtti joka vaan pelaa WoWia päivät pitkät. Just deal with it.

(Täydellisin kroppa jonka olen ikuisuuksiin nähnyt... Tuolla neidillä on syytä olla ylpeä itsestään. <3)

Joo. Vittu mä en jaksa enää leikkiä normaalia noiden syömisteni kanssa. Mua alkoi ällöttää ihan liikaa kaikki se hiilaripaska ja rasva mitä survon kurkustani alas päivittäin. Hyi saatana, tosi likainen olo tulee kun ajatteleekin eilisen mässyjä.

Ei jaksais liikkua yhtään mihinkään - tai siis ei vittuakaan kiinnosta liikkua kun nyt mulla on juuri tällainen ihanan rauhallinen erakkofiilis. Just sellanen olo että ei häiritse yhtään olla yksin, että kaipaa sitä omaa rauhaa hetkeksi. Ihan vaan että voi kaivella thinspoa netistä ja hihittää hyvännäköisille tytöille ja maata lattialla polttamassa tupakkaa nyt kun siihen jopa mahtuu makaamaan (kiitti Aharon ja Pasi kun siivoilitte niin ahkerasti pojat <3).

Mulla on jopa ihan jees ja innostunut olo, tosi motivoitunut ihan kaikkeen mihin ryhdynkin. Piirtäminen onnistuu, kirjoittaminenkin kohtuullisesti - ainakin saan ajatukseni ulos sellaisina kuin pitääkin - ja mikä tärkeintä, löysin motivaationi laihduttaa. Motivation gets you started, habit keeps you going.
Okei, vähän suunnitelmaa.
-100kcal aamupala (ruisleipä, pussikeitto tms)
-700kcal raja. 1000 ehdoton raja. :D
-Illalla (6 tai 7 jälkeen) vain hedelmiä tai jotain muuta pientä ennen nukkumaanmenoa.
Ja tän kaiken toteuttaminen edellyttää sitä että saan päivärytmini kohdilleen, koska toi ilta ei tuu koskaan onnistumaan jos mä meinaan valvoa koko yön tyhjällä vatsalla. :DDD

Whee. <3

Olen tosi omituinen ihmisten kanssa.
Mua ei loppujenlopuksi oikeastaan kiinnosta ihmiset kamalasti. Tai siis. Vaikutan tosi erilaiselta eri ihmisten seurassa, mukaudun muiden mukaan kuin hansikas, hetken aikaa olen niin kuin tietyssä roolissa. Olen kuin eläisin muiden vuoksi, antaakseni itsestäni muille ja itselleni. Olen itse maailmani napa. Mussa ei herätä juurikaan tunteita miten muilla menee, mua ei kiinnosta juurikaan mitä ne tekee. Mua kiinnostaa muut tasan siinä mielessä mitä mä olen niille, miksi meillä on kontakti, miksi me ollaan ystäviä jos ollaan.

Jos mä olen baarissa, tai tanssimassa, tai tekemässä jotain missä olen hyvä, tai mitä tahansa muiden nähden... mua kiinnostaa vain ihmiset jotka kiinnittää muhun huomiota. Mua kiinnostaa se, miksi ihmeessä ne katsoo mua ja hymyilee.
Ihmiset on mulle peili.
Elän analysoidakseni itseäni ja maailmaa.
Olen välikappale kaikessa.

Hukkasin taas tän pointin kaikkeen tähän masentavaan ja syvälliseen keskusteluun joka tässä on menossa. :D

Oletko koskaan kysynyt itseltäsi, miksi sinulla on niin paha olla? Mistä kaikki tämä johtuu? Mistä masennus alkoi?

Sain aikaiseksi tehdä Maibanin meikin uusiksi. :) Ketuttaa kun ei oo kamerassa pattereita niin en nyt saa laitettua kunnon kuvaa nettiin, mutta kumminkin. Aika tumma ja emo siitä tuli, mutta passaa tolle poitsulle kuin nyrkki naamaan.

Ihanaa kun on taas innostunut kunnolla säätämään noiden nukkejen kanssa pitkästä aikaa, nyt puuttuu enää into ommella vaatteita niille. :D Kankaita kyllä ois, ja pari ideaa, mut ei kyllä nyt jaksaisi tehdä mitään ilman ompelukonetta koska a) täällä ei ole tilaa levittäytyä lattialle kangaskasan kanssa leikkelemään ja tappelemaan lankasolmuja vastaan ja b) no, ei vaan jaksa. XD
Maibanille pitäis ommella uudet housut ja joku t-paita... Oikeestaan kaikki pirpanat tarttis kokonaan uudet vaatekerrat niskaansa, mut Maibanilla tilanne on ehkä pahin kun sitä ei oikein noiden tyttöjen vaatteisiin viitsi pukea vaikka aika neitimäinen onkin. Lähinnä toi herran väriskaala rajoittaa aika rutkasti jo sitä mitä sille voi laittaa päälle ilman että näyttää kamalalta. :D

Mut joo, kiviäkin varmaan kiinnostaa nää mun nukkemonologit, joten se siitä.

Vähän on ulkopuolinen olo tässä Pasin, Aharonin, Jonaksen ja Elisan "pyhässä nelikossa". Tuntuu kuin en jotenkin kuuluisi siihen muuten kuin Pasin kylkiäisenä. Sitähän mä olen aina ollut sosiaalisissa suhteissani. Siipeilijä, kaupanpäälinen, vähän kuin joku tosi huomiotaherättävä finni naamassa. Tai enpä ees tiedä huomiotaherättävästä, joskus tuntuu kuin mua ei olisi olemassakaan. Tuntuu kuin noille ihmisille olisi ihan sama olenko olemassa vai en. Mutta joo, jos niitä ei kiinnosta niin ihan vitun sama mulle, en mäkään jaksa. Pasia kiinnostaa ja mun omia ystäviä kiinnostaa and that's it.
...Tuntuu kyllä että kaikkien muidenkin ystävien kanssa on käymässä samoin. Susalla ja Alenalla on omat kuvionsa, koulussakaan en oo käynyt niin nekin ihmiset on vähän jääneet etäisiksi...

Kai mä sitten vaan eristäydyn entisestäni, teen omia juttujani ja haistatan paskat maailmalle. Pienenähän mä unelmoin olevani erakko jossain tosi kauniissa luonnontilaisessa paikassa jossa kukaan ei koskaan käy. Olisin siellä yksin itseni, ajatusteni ja luontoäidin kanssa.
Jotenkin silti kyrsii, tekisi mieli huutaa että vittu noinko vähän mä merkitsen teille.
Enkö mä ole olemassa muuten kuin Pasin tyttöystävänä ja keskinkertaisena taiteilijana?

Hereillä ollaan, pirteänä kuin peipponen ja kauheella innolla taas hössöttämässä omia taidemömmöjuttujani. :D Haluun perskeles nukkeja. Ja kaikkee muutakin.
Hihityttää. <3

Kello on puoli kahdeksan ja minä tulen tänne sanomaan hyvää yötä. Tänne, koska Pasi lähti jo kouluun ja en voi sanoa sille hyvää yötä. :D
Ei näin lapset, ei näin.
Hassuinta on että mua ei itseäni häiritse paskan vertaa tää unirytmi, tykkään anygays paljon enemmän pimeästä, tuntuu että se on se ja sama mihin aikaan vuorokaudesta mä nukun, kunhan nukun. Koulun kannalta ei tietenkään ole, mutta koitan korjata viikonloppuna rytmin kohdalleen. :) Ehkä. xD

No mutta joo, ei kai tässä kummempia, yö meni kivasti ja aamu vielä kivemmin kun Pasi heräsi. :) jos nyt koittaisi olla nukkumatta ihan sinne pikkutunneille asti niin olisi sekin jo askel eteenpäin.

No nyt alkaa taas näyttää hyvältä.
Mua ei vieläkään väsytä.

I'm a fuckin vampire, baby. :DDD

Tylsä ja geneerinen sakuratausta nyt mutta kakat väliä, kunhan ei tarvitse katsoa enää sitä pinkin ja sinisen yhdistelmää. Liika on aina liikaa.

Toi tekoveri ois niin paljon kivempaa jos se ois lämmintä. :D

Tosi hassu olo. Mun ei yksinkertaisesti tee yhtään mieli nukkua, mulla on ihan jees fiilis (vaihtelee tosin kuin jojo, viiden minuutin päästä oon varmaan kirjottamassa tänne jotain vitun itsemurhaviestiä... XD)... Light-kokis ja tupakka on niin parasta. Tekee aivan saatanasti mieli jäätelöä, ja vois askarrella jotain...
Siis mulla on ihan sellainen olo kuin normaalissa vuorokausirytmissä keskellä päivää. :D
Kai musta on tullut joku vitun vampyyri (no siis daa, mullahan on veriobsessio ja saan jumalattoman migreenin kirkkaasta auringonvalosta). :D

Kutkuttaisi ihan helvetisti viiltää taas masun tai lantion tienoille, juuri pari tuollaista random huitaisua sinne tänne. Ja aivan vitusti mustelmia. Aivan VITUSTI.

Ja sit mä haluun mustaharmaan raitapaidan.
Ja vitusti viinaa.

Ja olla kaunis ja pikkuinen ja laiha.
Vituttaa aivan saatanasti. En mä kestä niitä syömishäiriön kahleita, mua vituttaa ne niin hevonhelvetinperkeleesti se vitun pakkomielteisyys. Ja toisaalta mua vituttaa tää kroppakin. En ihan oikeasti tajua mitä mun pitäisi tehdä, olen ihan hukassa itseni kanssa.
VAIHTEEKSI.

Jaahas. Pitkästä aikaa olen taas innostunut hakkaamaan itseäni mustelmille.
Taitaapa mokoma saatana toimia yhtä hyvin kuin viiltely. Vaihteeksi erityyppistä kipua. Jotenkin lyömisestä ja viilloista tulee niin täydellisen erilainen kipukokemus että tekee ihan järjettömän hyvää.
Nyt on sitten muutama mustelma reisissä ja lantioluun luona. 8)

KIVAA.

Siis mä oon viime aikoina nukkunut niin vähän että on samanlainen olo kuin olisi koko ajan pienessä hiprakassa... :D Mut kaikki tietää miten mä tykkään olla hiprakassa, et ei haittaa niin kauan kuin en sammu kesken bussimatkan. ;D

Ähää ei vittu oikeesti tää on kivaa tää elämä. <3

Kohta pitää lähteä vipeltämään sinne psykologille taas. Kivaakivaakivaa. <3 Bussimatkoja, musiikkia ja paskanjauhantaa = jees.

Siis ihan oikeasti, tää on paljon kivempaa olla fyysisesti vähäsen väsynyt ja henkisessä hiprakassa kuin fyysisesti täysin kunnossa mutta henkisesti naatti.
Vittu mä rakastan unettomuutta.
Tiettyyn pisteeseen asti tietenkin.
Aika pitkälle omasta tahdosta mä kyllä oon jäänyt välillä kukkumaankin, et ei siin mitään. Ihan sen takia oon valvonut että on ollut kauheesti inspistä tehdä juttuja ja päässä pyörinyt kamalasti asioita tai sitten Pasin öinen röhnyäminen on herättänyt ja oon vaan jäänyt sitten dataamaan loppuyöksi. :D

Jahas. Oon kai mä tästä ruokavammasta jotain saanut. Vittu laktoosi-intoleranssin. :DDDD Suoli kestää näemmä maitoa vaan sen verran mitä kahvin mukana tulee, nyt kun vetäsin tota jugurttia niin voi jumalauta kun paska lentää, oksettaa ja pierettää koko ajan... Hyi saatana. :DDD
Oonpas onnistunut sössimään kroppani.
Voi tää tietty olla sitäkin etten pitkään aikaan oo kunnolla koskenutkaan maitotuotteisiin, ja on vaan tottumiskysymys mutta täytyy kyl sanoa että on tässä jo pidemmän aikaa ollut että massu ei tykkää yhtään maidosta... o_o'' Blergh.

Siis, mullahan on saatana taas jopa eläväinen olo, mitä nyt pikkasen nukuttaa. Mut toisaalta, mulla on univelkasena aina jotenkin paljon energisempi fiilis kun normaalisti. Joko käyn ihan vitun ylikierroksilla tai sitten oon hemmetin kärttynen mut hei, en ainakaan sellanen apaattinen lahna mitä mä niillä 12h yöunilla olen...
Ehkä mä olenkin koko ajan vaan nukkunut liikaa? :D
Lol.

Käytän näemmä kirjoituksissani aika usein kristillistä symboliikkaa, kuten enkeleitä, demoneja, helvettiä yms yms yms.
Hassua sinänsä, koska mä en ole missään määrin kristitty.

Ehkä käytän mokomia ilmaisuja koska
a) lukijoille ne on paljon tutumpia. Kukaan ei varmaan tajuaisi paskaakaan jos alkaisin verrata kaikkea johonkin irkkumytologian opetuksiin kun kukaan maallikko ei siitä nykypäivänä tunnu enää mitään tietävän.
b) siitä turhauttavan mustavalkoisesta "hyvä-paha"-asettelusta saa irti vain ja ainoastaan ilmaisut hyvin äärimmäisille tunteille ja olotiloille, ja niitä minulla on hyvin hyvin usein.

Ihan näin by the way, ettette ihmettele joskus sitten kun alan höpistä taas jostain jumalaisuudesta tai enkeleistä, demoneista ja helvetistä. :D

Ei mitään intoo lähtee Korpimaalle, kyrsii just nyt ajatuskin jostain hevonvitun Espoosta. Se on ihan liian laaja kaupunki, kaikki siellä on kaukana kaikesta, joka paikassa on puuduttavia keskiluokkatätejä ja vittumaisia pissiksiä. Espoo on tekohymyjen ja neuroottisesti kynittyjen puutarhojen luvattu maa.

Tota omena-myslijugurttia pitäis ostaa lisää, se on hemmetin hyvää kun siihen lisää vähän kaurahiutaleita sekaan. :) Pirun terveellinen ja potkua antava aamupala. <3 Ruoka on niin vitun parasta, oon taas tällä hetkellä kohtuullisen sinut syömisen kanssa, tajunnut sen pointittomuuden koko ruokavammailussa. Ja sen kyllä näkee mun turvonneesta mahastakin mutta mitä väliä, ei kukaan siihen kiinnitä huomiota kumminkaan. Ja jos joku alkaa siitä vänisemään niin omapa on ongelmansa. Vitun anapellet.

Kauhee inspis ois väsätä taas nukkejen meikkejä, haluttaisi kamalasti kokeilla jotain ihan uutta mitä ei ole ennen tehnyt... :) Jotain tosi vaaleasävyistä, tai ehkä violettia tai vihreää... <3

Ihan vitun hämärä olo. Ihan tosi, toisaalta kiva fiilis ja tälleen näin, mut toisaalta ihan vitun väsynyt ja kärttyinen. Voi olla ihan siitä että oon oikeesti nukkunut ihan päin vittua... Kai se siitä helpottaa kun saa kahvia nassuunsa ja päivän käyntiin kunnolla ja tajuaa ettei kello oo enää kolme aamuyöstä. Ajantaju heittää taas vaihteeks häränpyllyä.

No hyi mun kahvi oli ehtinyt jäähtyä.
Join kumminkin, pakko saada kofeiinia. :D
Vähän teki kyllä pahaa, kylmä kahvi on ihan saatanan pahaa jos siihen ei oo upotettu kilon verran sokeria. Oikeestaan kahvi ylipäätään on loppupeleissä aika pahaa. Tai en mä tiiä, ei nyt mitään sellasta pakkopullaa mutta ei kyllä mikään makuelämyskään. Se on vaan taas yksi hassu rutiini ja päivänpiristys että on jo tullut automaattiseksi.

Hassua muuten, mulla ei ole mitään sellaista isoa unelmaa. Mulla on mielettömästi pieniä kyllä, niin kuin sellaisia että haluan kaikkea maallista krääsää, lähteä irlantiin ja elellä onnellisena Pasin kanssa niin kauan kuin suinkin. Mutta mulla ei ole selkeää kuvaa mikä musta tulee isona, mulla ei ole aavistustakaan minne tää elämä mut heittää, en vaan uskalla enää unelmoida isoja.
Mut ei kai siinä mitään vikaa ole, se on vaan hassua.
Tyydyn nukkejen, taidetarvikkeiden ja tietokoneiden perään kuolaamiseen ja pikkuisiin unelmansirpaleisiin, toivonpilkahduksiin ja lempeisiin hymyihin. <3