Blood, spit and vomit

Paha olla, ei tosin enää niin paha aamuyön kävelylenkin ansiosta. Musiikki, yö, maisemat ja rauhallisesti eteenpäin rullaavat ajatukset helpottaa kummasti.

Silti, tuntuu kuin tarvitsisin jonkunlaista apua. Se ongelma vaan, että saan jo kaiken mahdollisen avun, enkä silti osaa toimia itseni enkä muiden kanssa, en niin millään... Vähän toivoton olo kaiken suhteen taas. Mutta kai tästä elämästä loppuun asti hengissä selvitään, vaikka sitten tuhansien arpien ja sairaalareissujen kautta. Ihan vitun sama mulle.

Nukkumaan. <3