Blood, spit and vomit

Jos ihmisellä on joku pohjasynti niin se on kyllä kateus. Se että aina vertailee itseään muihin, joka tilanteessa. Ja se on sellainen joka tekee hyvin helposti elämästä yhtä helvettiä.

Huono itsetunto pohjautuu nimenomaan tähän ilmiöön, tunne ettei osaa tehdä mitään oikein eikä olla oikeanlainen ihminen. Se että tarkkailee liikaa muita ihmisiä, tarkkailee jokaista kaunista vartalon kaarta ja isoa kaunista arpea...

Olisi hienoa osata olla vertailematta itseään muihin.

Kukaan ei ole hieno ihminen siksi että on mies, siksi että on laiha ja kaunis, siksi että on rikas ja kuuluisa... Mikään yksittäinen seikka ei tee ihmisestä hienoa.

Joku vertailee naisen yhtä munasolua miehen miljoonaan siittiöön. Kumpikaan ei voi yksin saada yhtään mitään aikaiseksi.

Joku ajattelee kauniista mallista "Hän on täydellinen". Eikä ole. Ei yhtään sen täydellisempi kuin kukaan muukaan. Hänkin on mitä todennäköisimmin kateuden riepoteltavissa, vertailemassa kehoaan, keittämäänsä kahvia, ihoaan, hiuksiaan, luonnettaan jatkuvasti muihin. 

"En mä ole läheskään niin hyvä ihminen kuin sä olet. Mä en ole niin myötätuntoinen."

Ei ei ei.

Korrekti ilmaisu olisi "Mä en ole niin myötätuntoinen kuin sinä". 

Yksittäisillä seikoilla ihmisissä ja elämässä ei ole paskaakaan väliä.

Ihmisen ei edes tarvitsisi verrata itseään muihin, se on täysin tarpeetonta.

Joku sanoo että pakkohan sitä on peili olla, pakkohan sitä on jonkun kautta nähdä miten hyvin itsellä menee.

Joskus voisi sen ainaisen kateuden ja märehtimisen sijaan yrittää kysyä itseltään...

"Olenko MINÄ tyytyväinen siihen kuka olen?"
"Olenko tyytyväinen elämäntilanteeseeni?"

"Olenko tyytyväinen saavutuksiini?"

Ihan vertaamatta niitä muihin. Ei hitto soikoon ruohoa ja myyrää voi verrata keskenään.

Tähän minäkin sorrun aivan liian usein.

AIVAN liian usein.

"Voi kun se on niin laiha ja kaunis..." ( = laihempi kuin useimmat, laihempi kuin minä)

"Vittu kun mä en osaa piirtää." ( Miten niin? Kuka niin sanoo? Joku hemmetin jumala joka tosta vaan luokittelee ihmisiä hyviin ja huonoihin piirtäjiin? Vai minä itse joka on juuri kaivanut netistä koko ikänsä taidetta tehneiden ihmisten kuvia. Ihmisten, joilla on TÄYSIN erilainen tyyli piirtää kuin minulla.)

"Miksen mä voi olla kaunis?" (Mikä on kaunis? Se että on kauniimpi iho kuin naapurin Sirpalla? Se että on laihempi kuin Anna? Parempi olisi "Mä olen ihan itseni näköinen. Mun naama sopii mulle ja kroppa toimii" - Problem solved.)

Se on vaan joku ihmisen lajiominaisuus. Tietty kilpailuhenki. Ennen oli pakko olla parempi metsästäjä kuin muut koska muuten ei vittu saanut ruokaa. Ja nykyisin pitää muka olla syömättä koska muuten ei ole niin kaunis kuin muut. Tää kaikki menee aivan yli tänä päivänä, tää on ihan sairasta miten oudoista asioista ihmiset on kateellisia toisilleen. Kilpailuvietin ymmärtää, mutta joidenkin yksittäisten asioiden tai ominaisuuksien havitteleminen on jotenkin niin helvetin turhaa jos taustalla ei ole muuta kuin kateus.