Blood, spit and vomit

Mulla ei oo ihan tosi mitään mielenkiintoa ja jaksamista mennä kouluun. Mut pakko kai se on.

Haluaisin vaan elää tässä omassa pienessä kuplassani ikuisesti.
Mutta niin se vaan on että taiteella ei oikein elätä itseään.
Enkä mä osaa mitään muuta. Enkä oikeastaan edes halua osata.
Mua pelottaa kamalasti miten mä muka tulen selviämään aikuisena jos mä nyt elän sinne asti. Taas tuntuu että olisi niin paljon helpompaa vaan kuolla nuorena niin ei tarvitsisi tuonkaan kanssa tuskailla.
Olen vaan niin vitun sekaisin kaikesta.

Mä vihaan aikaa.
Mä vihaan kasvamista.
Mä vihaan vittu sitä ajatusta että musta tulee tylsä aikuinen, sitten vanha ja kurttuinen, ja sitten kuolen pois juuri kun sitä vähiten toivoisin.
Ahdistaa taas koko vitun eläminen. Vittu kun kaikki on niin vaikeeta ja aikaan sidottua.

Mä en ihan oikeasti pysty suunnittelemaan elämääni viikkoa pidemmälle, hyvä kun aina sitäkään.
Mä en vain kykene. En koskaan tiedä yhtään missä mä oon viikon päästä. Oonko mä vittu haudassa, hullujenhuoneella, vai ihan täysissä ruumiin ja sielun voimissa.

Vittu mä vihaan tätä kaikkea.
En jaksa.