Blood, spit and vomit

No niin, Purotiellä ollaan pitkästä aikaa, säätämässä iskän konetta ja vaikka mitä toimimaan... On se kiva kun on atk-taitoiset vanhemmat... Tää on tää perheen nörtin kirous, aina saa olla auttamassa kaikessa.... :D Mäkään en tajua kyllä aina näistä hommista, mutta täytyy kyllä sanoa että sata kertaa enemmän mä kuitenkin ymmärrän kun noi kaksi...

Tässä se taas nähdään miten helvetisti mulla palaa tupakkaa tässä ihme jumitusmielentilassa ja kun mietin paljon. Yksi vitun maxiaski päivässä. No okei, heitin Pasille siitä muutaman mut silti, ihan vitusti. En mä muuten oikeestaan ees polta paljoa, oikeestaan vaan silloin kun olen hermostunut tai ahdistunut tai tällä tavalla ihme jumissa ja omissa maailmoissani. Ja varsinkin jos katson samalla jotain leffaa tai SUPERNATURALIA eikä oo käsillä mitään muuta tekemistä. Nimenomaan, mulla on pakkomielle tehdä koko ajan jotain käsillä. Jos ei oo mitään räpellettävää niin vääntelen sitten sormiani ja hinkkaan käsiäni, mulla on ollut se ihme "käsienpesurefleksi" ala-asteelta lähtien...

Mutta joo. Tupakat loppu, vähän jostain syystä hermostuttaa mutta ihan jees olo silleen noin syvällisemmin ajateltuna. Vähän sellainen tiedättekö, ettei osaa pysyä paikallaan ja tuntuu että koko ajan pitäis jotain räpeltää ja nypeltää ja varmistella onko mulla nyt varmasti kaikki tarvittava jo repussa kun meen sinne Korpimaalle tänään. :D

Saan tänään varmaan uuden nettimokkulankin tähän läppäriin, puolet halvempi ja pienikokoisempi, ja ei toivottavasti pätki yhtä paljon kuin tämä nykyinen. Uuden hiirenkin tarvitsisi, ihan jonkun pienen ja halvan... Kunhan ei tarvitsisi tätä Pasin seeprahiirtä pahoinpidellä ja lainata koko ajan. :D Aika halvallahan noita perushiiriä nykysin saa, ei se mikään iso investointi kaiketi olisi...

Vois kai sitä vois kysyä iskältä oisko sillä heittää tupakkarahaa, mä oon nimittäin nyt just tässä tilassa että mä joko viillän tai poltan, ja nyt mielummin jostain syystä polttaisin vaikka viiltäminen auttaakin sata kertaa paremmin tähän hermostukseen... Mutta juu, vois tästä pikkuhiljaa alkaa valumaan sinne terapiaa kohti, vaihteeksi... :D

Rasittavan tyhjä olo ja väsyttää vitusti mutta ei tee mieli mennä nukkumaan... Mutta kai sitä voisi tosiaan ees tohon yhteentoista asti koittaa nukkua kun on taas aika vähällä unella mennyt. Toisaalta, jos mä nyt nukun niin mun voi olla vittumaista saada illalla unta joten... Joo. Taidan mä pysyä hereillä. :D

Ruokaa, kahveeta, lisää ah-niin-ihanaa taidesivujen tonkimista... Joo. <3 MMMM. <3<3<3

Hassua muuten miten mun taidemaku on laajentunut niin pirusti tässä parin viime vuoden aikana. Silloin vannoin vielä ihan henkeen ja vereen mangan ja vaikka minkän ultimaattisen tylsyyden nimiin, ja nykyisin mä tykkään niin mangatyylistä, klassisista maalauksista, modernista taiteesta kuin valokuvauksestakin. DUDE. This is awesome! :D Ihanaa kun  on alkanut löytää joka kuvasta jotain vitun siistiä ja nättiä eikä oo enää silleen "hyi mikä toi värisotku on olevinaan?!".... Vaan "Se on värisotku. Se on pirun hienon näköinen värisotku, get over it." Kiinnitän nykyään paljon enemmän huomiota siihen kynän/siveltimen... tiedättekö, jälkeen.. tai silleen. Ennen tykkäsin äärimmäisen huolitelluista ja pehmeistä töistä, nykyisin tykkään taas paljon rouhevammasta ja "luonnollisemmasta" jäljestä.
Hassu ilmiö. :D

Mutta siis, mulla on aivan saatanallinen nälkä nyt, joten painunpa tekemään ruisleipää. <3

Kuvat on vanhoja, kunhan leikin vähän GIMP:issä noita väriä kohdilleen ja muuta. :) Tuli tosi nättejä, erityisesti tosta peukkukuvasta tykkään... Ja veren väristä ekassa. Ja sitten toi vika kuva on kanssa yksi mun lemppareista, siihen en koskenut ollenkaan. <3

Okei, mun tekee taas mieli filosofoida ruokavammasta.
Joten sen teen.

Mikä mulla on tässä taustalla, on varmaan jotenkin aikuistumista vastaan tappeleminen. Nyt tuo vanhempien avioero, sen myötä mamman remonttikiire ja muu sähläys ja paska olo... Siitä on tullut ehkä semmoinen yhtäkkinen pudotus, se on tavallaan pelästyttänyt että "hei, asiat ei ole enää samalla tavalla kuin ennen, pitäisikö mun pystyä huolehtimaan itsestäni? Mä en nimittäin halua, mä en ole vielä valmis." Samaan aikaan olen tässä seurustellut jo kohtuupitkän aikaa Pasin kanssa, käytännössä asun täällä ja käyn koulua toisella paikkakunnalla... Tuntuu pahalta, ihan kuin olisi jotenkin yhtäkkiä pudonnut pesästä kuin joku pikkulintu... Kai mä jollain tasolla vielä kaipaan sitä hoivaa ja turvallisuudentunnetta, kai tää on siinä mielessä huomionhakua... Ja toisaalta aikuistumistakin siinä mielessä että yritän epätoivoisesti jotenkin ottaa kontrollia elämästäni... Mihin mua ei ole oikein koskaan opetettu ja siksi se purkautuu syömisten kontrolloimisena.
Ihan sama homma viiltelynkin kanssa.

Jotenkin mä olen vaan ollut sellainen klassinen esimerkki perheen ainoasta lapsesta joka päästetään liian helpolla kaikesta. Mä pelkään kuollakseni vastuuta, mä pelkään sitä että joudun ottamaan ohjat omiin käsiini, pelkään että en osaa, jotenkin tää askel aikuistumiseen tuntuu vaan hirveän yhtäkkiseltä, pelottavaltakin.
Mua ahdistaa ja pelottaa eniten tilanteet kun muhun ollaan pettyneitä tai vihaisia kun en jaksa/uskalla/halua tehdä jotain. Mä en osaa tarkalleen sanoa miksi, mutta kai siinäkin on jotain lapsenomaista, jotain epätoivoista halua takaisin päiviin kun oli niin pieni ettei tarvinnut tehdä eikä ajatella mitään näin vaikeita asioita. Plus tää mun perus pakotetuksi tulemisen kammo...

Tavallaan mä haluaisin pystyä laittamaan pitsan uuniin ja siivoamaan ja vaikka mitä ilman kamalaa ahdistuskohtausta ja haloota. Mutta kun tuntuu etten yksinkertaisesti pysty. Jotkut ihan arkipäiväiset asiat pelottaa ja vaatii musta jotenkin niin kamalan paljon, tuntuu kuin mä olisin 7-vuotias joka on yhtäkkiä heitetty aikuisten maailmaan tai sitten kummitus joka ei pysty koskemaan mihinkään kiinteään ja yrittää epätoivoisesti selittää sitä muille. Mutta itseäni, omaa ruumistani mä kyllä voin kontrolloida. Voin päättää milloin se vuotaa verta, voin päättää milloin se tuntee kipua, voin päättää milloin se syö ja milloin ei. Mutta mä en voi siirtää vaatteitani kaappiin. En vaan voi.

Ihan oikeasti, tää on ihan saatanan kummallista ja kamalaa ja jotenkin... en tiedä, kahlitsevaa? Ja joskus tuntuu että niitä kahleita ei saa rikki millään. Joskus venytettyä joo, jos oon ennestään vitun hyvällä tuulella, mutta jumalauta minkä hepulin mä saan jos yrittää pyytää mut laittaan pitsan uuniin kun oon just siinä vitun paskamaisessa olotilassa...

Joillain teistä oli vissiin ollut jotain ongelmia tän mun blogiin kommentoimisen kanssa?
En löytänyt asetuksistani mitään vikaa, en tosiaan tiedä mistä tää johtuu, mutta kommentoinnin pitäisi toimia klikkaamalla tuota "x kommenttia"-tekstiä.
Sori jos tää kaikki on sittenkin jotain mun omia sössimisiä taas. ^^' Koitan katsoa vielä voinko tehdä asialle jotain...
Mutta mulla on aina näkynyt muiden blogeissa tuo kommentointi tuolla tavalla, en sitten tiedä mikä kumma..
No joo, katotaas ulkoasun asetuksista vielä, saa nähdä saanko toimimaan. :)

Siis oonko mä sairas vai mikä.
Nyt mulla sitten pyörii  päässä muiden ihmisten silpominen. Sidottuna ja avuttomana, joku saatanan kusipäärikollinen, täysin mun veitsen alla, kiemurtelemassa ja anomassa armoa täysin turhaan. Mmmh...
Mä en tiedä onko tää nyt ihan tervettä mutta jotenkin mä näen kivussa jotain äärettömän... seksuaalista ja pyhää. Olen masokisti ihan joka vitun mielessä, sadistikin oman pääni sisällä. Joskus mä nautin vittuilla ihmisille, pompottaa niitä ihan miten sattuu ihan oikeastikin. Mutta aika huomattavasti harvemmin kuin mitä mä vittuilen, pompotan ja silvon itseäni. :D
Mutta siis. Ihan tosi, mä en usko että mua saa lopettamaan viiltelyä kokonaan vaikka mä miten parantuisin kaiken maailman mielenterveyden oikuista, koska mä näen siinä kivussa ja veressä niin paljon muutakin kuin pakotien pahalta ololta.

Joku tossa ajatuksessa vaan kiehtoo mua ihan mielettömästi.
Itsestäänselvyys lienee että en tule toteuttamaan ellei joku anna mulle lupaa siihen. :DDD

Siis mun pää on taas niin sivuraiteilla normaalista ettei mitään rajaa. Mutta joo, toiset fantasioi seksikkäästä blondihaaremista, toiset uudesta autosta... Miksi mä en saisi ajatella näitä asioita? Mä olen taiteilija. Ei kukaan mun ajatuksia voi hallita.
Tai no, en olisi siitä enää niin varma kun olen taas tajunnut tuon Neiti Muun, mutta... Nojoo, oli miten oli.
Ajattelen mitä ajattelen.

Ja siis, mulla on edelleen aivan vitun hyvä olo. Älkää ihan tosi tulko mulle huutamaan näistä teksteistä tai vänisemään että voi voi voi kun kivusta nauttiminen on epätervettä. Jos vaikka lukisitte ensin wikipedia-artikkelin sadomasokismista ennen kuin tuutte ryppyilemään. :D Ja musta tässä ei ihan oikeasti ole mitään sen kummempaa kuin siinäkään että olen bi-seksuaali. o.O''

Epätodellinen olo. Vaihteeksi. Ihan kuin mulla ei nykyisin koko ajan olisi.
Sun teksteissä näkyy jo uskoa parempaan!
Ehkä, mutta se vaihtelee. Joskus sitä on, joskus sitä ei ole. Mulla ei ole vakaata uskoa yhtään mihinkään. Ei parempaan, ei huonompaan, ei itseeni, ei muihin. Ei mihinkään.
On kuin olisin savua.
Jotain alati liikkeessä olevaa, muuttuvaa, jotain joka lopulta haihtuu olemattomiin.
Musta tuntuu että en ole enää ihminen.

Mutta mikä sitten?

<3<3<3Siis mä en koskaa lakkaa rakastamasta Junko Mizunon tyyliä.

Hassu olo, jopa oikeesti ihan vitun jees. :D Kävin kaupassa (mä en tajuu mikä noissa miehissä on kun ne kaikki tuijottaa heti jos mulla on korkkarit enkä oo muumioitunut kaulaliinaan ja säkkitakkiin)...
Söin suklaapatukan ja Pasi tekee maailman parhaita lättyjä! <3

Kevät tulee ihan kohta, sen haistaa jo ilmassa ja kutkuttaa hassusti jalkapohjissa. ^_^
En malta odottaa kesää, ihan tosi, oon ihan täpinöissäni jo odottamassa että pääsee taas kauppatorille syömään lihapiirakkaa ja kekkuloimaan liian paljastavissa vaatteissa tai täysi keskiaikavaatekerta päällä. En malta odottaa että voi istahtaa tammen juurelle vaan kuuntelemaan tuulen suhinaa ilman että loska tunkee alusvaatteisiinkin.... Iik! <3

Äsh. Kaksi jaksoa Supernaturalin nelostuottaria enää jäljellä ja viides latautuu tuskallisen hitaasti! DAAAMMNN.

Mutta siis, joo.
Sama jumitusmeininki kuin eilenkin, jotenkin sekava ja hermostunut olo... En osaa tarkalleen sanoa miksi, ehkä mä vain ajattelen liikaa tai jotain.
Syöty kaksi ruisleipää juustolla..  ei kai tässä sen kummempia tarvitsekaan. Tai no kohta voisi ottaa kolmannen. Ketuttaa kun kaurapuuro on lopussa.
Kahvia vois keittää niin ehkä toi Pasikin pääsis torkuiltaan ylös... :D

Ehkä toinen tai kolmas oikeelta? Oonko ihan hakoteillä?

Kuvittelenko mä vaan vai onko ne nää iltalääkkeet jotka estää mua tuntemasta asioita normaalisti? Siis ei mulla mitään sitä vastaan ole jos ei ole jatkuvaa vuoristorataa, päin vastoin... Mutta tää... Mulla on ollut jonkun aikaa koko ajan ihmeen väsynyt, jumiutunut olo... Jotenkin tyhjä ja tunnoton, kuin joku zombie olen madellut päiväni läpi ajattelematta yhtään mitään ja samalla aivan liikaa. Äärimmäisen epämukava tunne, tuntuu etten muista viime päivistä juurikaan mitään - ehkä koska en ole tehnyt mitään enkä muista mitä minulla on pyörinyt mielessä...

Ja kaikki tää identiteettikriisikin tuntuu puskevan päälle ihan täysillä. Mua pelottaa miten nää mun persoonallisuuden eri puolet on alkaneet elää ihan omaa elämäänsä. Miten mun kiinnostuksenkohteet ja kaikki vaihtelee kausittain niin laidasta laitaan. Miten en joskus hallitse sanomisiani tai tekojani vaikka miten yrittäisin. Tuntuu kuin ruumiini olisi jossain kaukana, minä itse huutamassa sille ohjeita jalkapallokentän toisesta päästä. Kuin olisin siinä mutta en kuitenkaan... Kuin katsoisin sivusta ahmimiskohtaustani tai sitä kun näpistän jotain uskomattoman turhaa ja typerää lähikaupasta. Ja siis, se ei oikeasti ole mitään mikä on mun ohjattavissa. Tuntuu kuin olisin jonkun ulkopuolisen voiman marionettina.

Joskus joku sanoo että olen ollut viime aikoina poissaoleva. Joskus ylipirteä. Joskus tavallista masentuneempi ja epätoivoisempi. Joskus huomionhakuisempi. Joskus tunnollisempi ja huolehtivaisempi. Joskus olen kuulema pukeutunut jonkin aikaa ihan eri tavalla kuin muulloin. Huomaan sen kyllä itsekin, mutta vasta jälkeenpäin. Jotenkin nää kausien vaihdokset vaan tulee ja menee ihan miten sattuu. Ja se pukeutuminen, syömistavat, jopa puhetyyli ja tapa liikkua vaihtelee ihan täysin sen mukaan millainen ihminen sillä hetkellä satun olemaan. Ihan kuin meitä olisi monta.
Mua oikeasti pelottaa että tää kaikki karkaa käsistä, mua pelottaa niin paljon!

Mä en ihan oikeasti tiedä meneekö tää enää epävakaan piikkiinkään ihan kokonaan, koska musta tuntuu että mun muisti pätkii aika pahasti joiltain kausilta. Muistan ehkä vuodenajan ja vaatteet, fiiliksen... Mutta en oikeastaan mitään mitä tein tai ajattelin. Mitä olen puhunut muille. Ikään kuin hukkaan pointtini ajan kuluessa ja "kauden" vaihtuessa tai jotain.

Joskus tuntuu kuin joku ihan oikeasti hallitsisi mua, ja se on aivan helvetin pelottavaa. Ihan kuin joku kuiskisi mun pään sisällä, joku äänetön mutta yllättävän voimakas... asia. En tiedä miksi sitä nimittäisi. Joku muu. Joo, se on nyt neiti Muu. Sanon sitä neiti Muuksi. Tämä neiti Muu suorastaan käskee mun valehdella joskus, käskee viiltää, käskee varastaa ja leikkiä syömishäiriöistä ja vaikka mitä ja tanssia sen pillin mukaan. Ja mä en edes osaa kyseenalaistaa sitä koska neiti Muu on samanaikaisesti minä, mutta sitten ei kuitenkaan ja... Äh. Ihan oikeasti. Ei kukaan tästä kuitenkaan tajua paskan vertaa, vittuako mä tässä jauhan.

Mutta pointti on, huomauttakaa jos olen joskus pidempään kuin päivän verran erilainen kuin yleensä, sitten kun kausi vaihtuu, jooko? Katsotaan muistanko kunnolla asiat ja muuta.
Mä haluan vaan tietää, tutkia tätä pohjamutiaan myöten koska tää tuntuu helvetin oudolta kun muistaa joskus lukeneensa jostain dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä tai jostain... En mä tosiaan tiedä onko tää sitä, mutta nyt pikkuhiljaa on alkanut tajuamaan että jumavitunlauta, tätä on jatkunut jo monta vuotta.

Ja vittu tän takia mun vaatekaapissa on täysi helvetin kaaos. Tän takia mulla on sata paria täysin erityylisiä kenkiä. ARGH.
VITTU JOKU SELVITTÄKÄÄ MUN PÄÄ MÄ EN TAJUA ITSEÄNI JA MUA PELOTTAA AIVAN HELVETISTI OONKO MÄ TULOSSA OIKEASTI HULLUKSI.

http://www.formspring.me/skulljuice

Ne jotka on katsoneet Supernaturalia varmaan tajuaa tämän tekstin pointin aika jeesisti. :D

Se Samin demoniveri on vähän samantyyppinen ilmiö kuin tää vitun ruokavamma. Kaikki tolkuttaa että se on huono ja vaarallinen juttu, ja jossain hyvin syvällä tietää sen itsekin... Joskus sen ajattelemisesta pääsee eroon, yrittää tosissaan olla normaali mutta palaa taas takaisin siihen... Koska sitä voiman ja kontrollin tunnetta ei voi korvata mikään muu. Että se on jo jotain joka on juurtunut niin syvälle että melkein tuntuu että se on veressä asti, että tuntuu kuin se tulisi aina takaisin ja ottaisi vallan vaikka tekisi mitä. Joskus sitä antaa periksi sille, etsii siitä hyviä puolia vaikka puoliväkisin...

Ei kai tässä muuta kummempia.

Ei nukuta yhtään. Jumittaa vaan edelleen hassusti. Vois tehdä lisää kahvia ja valvoa kiltisti koko yön syvällistelemässä vähän lisää... Koska jos mä nyt pistän nukkumaan niin nukun taas koko päivän.

Kauhee jumitus vieläkin päällä, oisko noi iltalääkkeet sitten jotka tekee tän ihme fiiliksen että ajatus ei kulje, kun tuntuu että niiden aloittamisesta asti ollut tällainen olo... :o Ken tietää... Barbie ei. Lol. :D

Pasi on söpö kun se yrittää mönkiä ylös sängystä. X)

Vittu kun vituttaa niin vitusti.

Lol.
Pyörähdin Susalla, oli kiva nähdä taas sitä ja Alenaa pitkästä aikaa. Noora on vaan niin vitun hyvä leipomaan ettei sen suklaakakkua voi olla mussuttamatta. Ja nachot on koukuttavia.
Taas yksi päivä mennyt läskiksi, mutta totta puhuen mua ei kamalasti jaksa kiinnostaa juuri nyt. :D

Sitten pyykkäämään Pasin kanssa, on aivan saatanasti likaisia vaatteita odottamassa. Ihan positiivista että saa taas puhtaita kuteita päälleen, ei tartte haista hieltä kilometrin päähän... :P

Tekis niin mieli hieroa silmiä mutta kun on meikit naamassa.
Pasi on lämmin.
Ruoka on hyvää.
WoWiakin vois pelata sit kun pääsee pyykkäämästä.
Paitsi sähkönsäästötunti siinä välissä, voi olla ettei läppärin akku kestä mutta eipä mitiä, pelaa sen aikaa kun kestää. :)

Viillästyttää pikkuisen edelleen, mut ei mitenkään pahasti. :)

Vähän ois siistii jos kuukautisveren sijaan tulis glitteriä. 8)

Menis jo noi loskapaskafestarit ohi ja tulis vihdoin kesä. Tai vaihdettais se loskakin glitteriin.

Ihihihiiiii <3

Joo, anteeksi syvällinen löpinä, nyt se tuli ulos mitä mun on pitänyt kirjoittaa jo viikon päivät.

Sitten ehkä huomaa olevansa alhaalla kun Liisa Ihmemaassa-leffasta tulee kauheat himot viiltää. Mutta ne kolme haavaa Liisan hartiassa oli niin pirun herkulliset! <3 Haluaaaaann.

Tänään mennyt suunnilleen 700 kaloria alas, ihan jees. Niin kauan kuin pysyy alle 1500 niin oon suht tyytyväinen. :)

Mahaan sattuu kun oon vetäny niin vitusti lisäaineita ruokani mukana tänään, mut ei se mitiä, kyllä se ohi menee. Ainakin suoli toimii saakeli. -_-'

Nyt goremättöleffoja ja kaikkea metkaa. <3 Kurr. <3

Siis ihan oikeesti, voiko viiltämishimo tästä enää kasvaa? Siis mulla on mielettömän hyvä olo ja silti tekee mielettömäsi mieli silpoa itseään ihan urakalla... Kurrrr..

...Mutta paskaako mä mitään unta sain vaikka väsytti ihan vitusti.

Kivaa lähteä leffaan tänään, ainoa ongelma on se vitun karkkipaljous... Toisaalta nyt ois perjantai ja leffassa vaan KUULUU syödä karkkia... Jos viikonlopun vedän sit pelkällä pepsi maxilla? Tänään menny kuitenkin alas vaan 200 kaloria, että parisataa grammaa karkkia voisi ottaa ihan kohtuullisen huoletta...?

Ajoitinpa taas fiksusti tän mun melkeinpaaston, nyt en tiiä yhtään mitä pitäis tehdä... :( Ihan helvetin rasittavaa tavallaan.

Muuten onkin sitten ihan ookoo olo, mitä nyt pieni mystinen hermostus päällä vähän koko ajan. Tai siis ei oikeastaan hermostus vaan se että ajatukset rullaa ihan tuhatta ja sataa, poukkoilee sinne tänne. Siksi saatan olla vähän poissaolevan oloinen, niin kuin oon tässä pari päivää jo ollut. En tosiaan tiedä miksi mä nyt taas oon humahtamassa pilvilinnoihini ihan täysin mutta täytyy sanoa että se on tavallaan positiivista kaiken arkipäivän ahdistuksen jälkeen.

Le solisluut - ennen ja jälkeen.

Le käsi. Ennen ja jälkeen.

Pientä muutosta havaittavissa ainakin, voi osittain kyllä johtua ihan tuosta asennostakin... hmm.

(ihana masu muuten. Vähän ehkä turhan laiha mutta lyönn vaikka vetoa että vetää vähän vatsaa sisään. :D Kivoja muotoja siinä silti on. <3)

Siis VITTU mä oon hyvä!

Tänään on ollut niin vitun paras päivä! :D

Syömisten osalta ainakin. Alle 1500 kaloria vaikka ei oo ollut oikeestaan missään välissä nälkä, paitsi vähän ennen terapiaa hetken verran mut sekin oli sellainen kiva nälkä. ^^
Ja kävelin paljon niin kuluikin varmaan ihan mukavasti.

Terapiassakin oli ihan kivaa taasen, jotain fiksuahan se terapeutti sanoikin mutta en kuollakseni muista mitä... Kauheasti tekisi mieli kirjoittaa taas joku pitkä jaarittelu jotain kaunista ja syvällistä ja ihanaa mutta en osaa. XD
Enhän mä koskaan osaa hyvällä tuulella kirjoittaa mitään syvällistä... :D Jotain hyvää siinä angstissakin.

En mä vittu osaa jättää tätä kalorien laskemista ja muuta. Onhan se omanlaisensa vankila, mutta itsepä sen rakensin ja perkele, täällä mä tuomioni istun loppuun asti seiniin piirrellen. :)
Nyt on niin tsemppaantunut olo että oon vaan ihan vitun innoissani laihduttamisesta ja olen tosi iloinen kun oon laihtunut jo näin paljon! Jos oon puoleenväliin tullut niin kyllä mä pirulauta sinne tavoitteeseenikin pääsen!

Fiilispohjaista tuhertelua kuten ehkä näkyy. XD Kaksi viimeistä oli samalta päivältä, ja täytyy kyl sanoa että jumalauta mä olin taiteellisesti hyvin vireessä silloin. :'D *repeilyä*