Blood, spit and vomit

 

Tänään oli kiva päivä, vaikka tavallaan aika raskaskin. :)

Katsottiin Hannan kanssa elokuvia ja jumitettiin, sitten pyörähdin Pasin, Jonaksen ja Aaronin kanssa keskustassa... Söin kana-vuohenjuustosalaatin. <3 

Sitten bussilla kotio, cappucinoa ja pikkurinkeleitä ja tässä sitä nyt ollaan... Meinattiin mamman kanssa jos laitettaisiin mulle tänään taas kuiturastoja päähän... Pinkkiä ja sinistä. ^_^ 

Tänään mua ei ole paino liikuttanut yhtään, lähinnä se miten terveellisesti syön. Itse asiassa olen aika seksikäs näin. Huomaa heti miten itsetunto pomppaa kun huomaa ihmisten tuijottavan. o.O' Hassua koska yleensä se menee mulla päinvastoin... Mutta totta kai se on, että itsetunto on kaunista. Olin meinaan Hannaa vastassa itiksessä ja kumman paljon kyllä vilkuiltiin kun oli maailman näteimmät korkkarit ja meikitkin siististi ja nätti kaulaliina ja kaikki... En tiiä. Hassua. Tosi hassua. Ennenhän mä tykkäsin kauheesti kekkuloida super ernuna kaupungilla, ja tykkäsin siitä kun ihmiset möllötti... Nykysin en niinkään ernuile mutta tykkään kyllä siitä kun huomaan näyttäväni hyvältä enkä olevani näkymätön. :)

Kauhee ikävä Päiviä ja Susannaa ja muitakin ihmisiä... Ois niin pirun kivaa nähdä. :P Vähän kyl se huominen jänskättää... Eikä totta puhuen ihan vähääkään. En tiiä miten mun pitäis suhtautua siihen jos en pääse sinne osastolle.. Ollako iloinen vapaudestaan nähdä ihmisiä vai ahdistunut kun pelkää puolihuomaamattaan hypänneensä ikkunasta. :/ Sama juttu siinäkin että jos mä pääsen sinne. Helvetin hämmentävä tilanne.

Löysin UFFista ihan mahtavan kaulaliinan (skottiruutua, tosi lämmin ja sopii ihanasti miun kenkiin <3) ja noi pinkit kuiturastat.. Yhteensä 5 euroa, ei mikään paha kun ottaa huomioon että jo pelkästään noista rastoista saa cybershopissa pulittaa lähemmäs parikymppiä. ^_^ Ihanan sävyinen pinkki vielä, vähän semmoinen violettiin taittuva. <3 Mätsää nätisti noiden mun vanhojen sinisten kanssa. :) 

Jotenkin tosi kumma olo. Kauheesti ois semmonen fiilis vieläkin että haluis juosta vaan kahvilla ja kälättää ihmisten kanssa ja mutustaa jotain juustokakkua. <3 Kai se on ihan positiivista.

Huomaa kyllä että mua helpottaa ihan vaan kaupungilla haahuilukin tosi paljon, vaikka en ees saisi mitään "järkevää" aikaiseksi, mutta musta on vaan tosi rentouttavaa ylipäätään liikkua jonnekin. Bussissa tai metrossa istuminen on ihan parasta terapiaa. Helvetin muuttolintu. :D Ei kun ihan tosi, en tiedä mikä siinä on mutta taidan ahdistua ihan vaan siitä että oon paikallaan. Seuraavan kerran kun inisen että ahdistaa niin raahatkaa mut keskustaan kahville tai ikkunaostoksille tai jotain. Kunhan pois sieltä ylhäisestä yksinäisyydestäni/tylsyydestäni.