Blood, spit and vomit

Miksi mun pitää olla tällainen laiska paska. Läskikin vielä.

Tää on ihan naurettavaa miten tää paha olo tulee aina takaisin vaikka mitä tekisi. Hetken sitä luulee pärjäävänsä, olevansa terveiden ihmisten kirjoissa... Ja sitten taas...
Avuton olo. Olen ihan täysin näiden tunteiden vietävänä. En edes halua käyttää järkeäni juuri nyt. En jaksa.
Vittu miksi mä haluan edelleen kuolla vaikka asioiden pitäisi olla kunnossa.
Miksi mä en vaan voi olla normaali, tasapainoinen ihminen.
Miksi
miksi 
MIKSI?!
Saatananvittu, mä en ihan oikeasti jaksa enää hengittääkään. Ihan liian vaivalloista. Kaikki tuntuu lyijynraskaalta. Ja samaan aikaan niin täydellisen aineettomalta, epätodelliselta. Ihan kuin voisin vain kävellä ton maitopurkin läpi. Hukkua sinne.

Saatana. Mikä vittu mut pitää hengissä vielä.
Selviytymisvietti on jännä juttu.
"Asiat voi vielä kääntyä hyväksi, vielä se valo paistaa risukasaankin."

Mä en vaan jaksa odottaa sitä päivää kun tää paskapilvi mun pään yläpuolelta väistyy. Mä en jaksa alkaa itse puhaltaa sitä pois.

Only blood can wipe out blood, and only tears can heal.