Blood, spit and vomit

Hemmetti kun tilanne sen työharjottelun kanssa on niin 50-50. Tavallaan en kunnolla jaksaisi vaikka haluaisinkin...
Mutta kun siellä voisi oppia jotain jännää ja olisi tekemistä.
Toisaalta taas tulisi kamalasti uutta asiaa ja uusia ihmisiä ja pieni pääparkani saattaisi ylikuumentua entistä pahemmin.
Huoh.
Ja kun mieliala taas vaihtelee viiden minuutin välein niin ei ole edes kiinteää mielipidettä siitä menenkö vai en. Juuri nyt se on aika lailla musta kiinni, työpaikan ihmisille se on yksi paskanhailee menenkö vai enkö.
Voi paska.
En osaa sanoa, nyt ainakin tuntuu siltä ettei jaksaisi oikein mitään... Jos mä nyt jäisin saikulle niin pitäis kyllä aloittaa joku uusi harrastus edes etten ihan lahnaudu... Voisin vaikka alkaa lukemaan sitä japania uudelleen.

Ahdistaa kauheasti.
En nykyisin osaa tehdä mitään päätöksiä, en edes valita mitä teetä joisin. Tai menenkö sinne työharjoitteluun. Tai nousenko ylös vai nukunko mä koko päivän.
Mulle on yksinkertaisesti ihan sama.
Tätä se masennus teettää kai.
Kaikki tuntuu niin vitun vaikealta että on parempi olla päättämättä ja tekemättä yhtään mitään. Maata sängyssä ja tuijottaa kattoa.
Tai vaihtoehtoisesti tietokoneen näyttöä.

Isä on tosi rasittava suhtautumisessaan työntekoon. Se on niin perussuomalainen "työ on kaikki"-ihminen ettei mitään rajaa. Sillä on nykyisin aina kiire, se on tosi äkäinen ja vittuilee koko ajan. Ja sanoo että mun pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja lakata märehtimästä, että kaikki on musta kiinni. Nimenomaan, kaikki on musta kiinni... Mutta se ei nyt tajua mielenterveysongelmia yhtään. En mä voi ottaa itseäni niskasta kiinni jos multa on viety kaikki voimat, henkiset jalat katkaistu ja heitetty keskelle metsää. Siinähän kävelet kotiin saatana.
Ärsyttää eniten just tollaiset ihmiset, ikävä kyllä.
Heti kun sanon että mulla on jo vähän parempi olo, isi siihen "No sittenhän sä jaksat mennä taas kouluun! Mee nyt työharjotteluun et saat muutakin ajateltavaa! Ei tosta tuu mitään jos sä vaan jäät makaamaan!"... Ja arvatkaa vittu tsemppaako yhtään. Epäsuorasti ilmaistuna tarkoittaa "Sulla ei ole mitään tulevaisuutta senkin laiska paska". (no vittu onko mulla muutenkaan, oon taidealalla senkin idiootti! XD)
Jumalauta.
Se ei selkeästi koskaan ole ollut masentunut viittä minuuttia pidempään, joutunut pitämään terveen ihmisen ulkokuorta yllä, esittämään että kaikki on hyvin ja silti tuntemaan että jokin pikkuhiljaa syö sielua sisältäpäin...
Musta tuntuu että se on hyvin tunteeton ja pinnallinen ihminen, mekaaninen ja työkeskeinen.
En haluaisi ajatella näin mutta sellaisen kuvan se itsestään on mulle antanut pienestä pitäen.
Kyllähän se osaa olla omalla tavallaan mukava mutta ei yhtään sellainen jolle voisi puhua vaikeista asioista. Yltiöpositiivinen.