Blood, spit and vomit

Mystinen viha-rakkaus suhde ruokaan.
Ihan oikeesti tää potkii päähän.
Joskus tuntuu et miks oon tällanen vitun vaivanen paska, miksi teen kaikesta näin vitun vaikeeta. Mutta silti, en halua päästää irtikään tästä vitun ruokavammasta. Jokin kiero osa mun päästä romantisoi sitä niin saakelinmoisella mittapuulla ettei mitään rajaa. Ja haluan olla kaunis. Häiriöstä paraneminen merkitsisi yhden unelman yli ruksaamista, eli yksi syy vähemmän elää. Toisaalta, tää häiriöily tekee mun elämästä välillä täyttä helvettiä.