keskiviikko 17. maaliskuuta 2010
Eww, food.
Kaipa mua voi pikkuhiljaa alkaa sanomaan anorektikoksi. Söin äsken jotain 5 lusikallista kaurapuuroa ja oksettaa jo nyt ihan helvetisti. Jäi loppu puuro lautaselle.
Voi olla osittain flunssastakin, mutta lähinnä mua etoo ajatus syömisestä ja niistä kaloreista, ei niinkään se ruoka ja sen aiheuttama fiilis itsessään.
Parasta pro-anana olemisessa on se, että tietää että kukaan ei voi pakottaa parantumaan.
Kukaan ei voi estää kutistumisprosessia.
Vain minulla on valta tehdä se, ja minä en halua.
Älkää kiltit saarnatko syömisistä, se saa vain huonolle tuulelle.
Voi jestas, en tajunnut että ihmiskroppa voi tulla noin pienestä ihan täyteen.
Että voi selvitä näin vähällä.
Tai, tiesinhän minä, mutta en ole ikuisuuksiin kokenut sitä
pitkästä aikaa tuntuu hyvältä
huomata
että ei ole heikko.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kävijälaskuri
0 kommenttia: