Blood, spit and vomit

Epätodellinen olo. Vaihteeksi. Ihan kuin mulla ei nykyisin koko ajan olisi.
Sun teksteissä näkyy jo uskoa parempaan!
Ehkä, mutta se vaihtelee. Joskus sitä on, joskus sitä ei ole. Mulla ei ole vakaata uskoa yhtään mihinkään. Ei parempaan, ei huonompaan, ei itseeni, ei muihin. Ei mihinkään.
On kuin olisin savua.
Jotain alati liikkeessä olevaa, muuttuvaa, jotain joka lopulta haihtuu olemattomiin.
Musta tuntuu että en ole enää ihminen.

Mutta mikä sitten?