tiistai 16. maaliskuuta 2010
Surreal
Jotenkin todella epätodellinen olo.
En näe itseäni varjoltani, en kuvajaista peililtä.
Kumman tukkoinen fiilis, henkisesti ja fyysisesti. Flunssa tulossa varmaankin.
En tahdo syödä huomennakaan.
En saa nyt sössiä tätä juuri kun sain itsekurini takaisin.
Tekee niin uskomattomasti mieli viiltää.
En jaksa odottaa torstaita että pääsee terapiaan.
Valtava tarve yrittää purkaa tätä vyyhtiä mutta se tuntuu olevan yhtä solmua.
Se on vähän kuin musta, takkuinen lankakerä.
Tosi hankalaa selvittää ja neuloa siitä mitään.
Saisinko lisää valoa, kiitos?
En näe
En näe
En näe
En oikeasti.
En todella.
Näen vain tämän likaisen ikkunani.
Mustan lankakerän jota en osaa aukoa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kävijälaskuri
0 kommenttia: