Blood, spit and vomit

Kuvittelenko mä vaan vai onko ne nää iltalääkkeet jotka estää mua tuntemasta asioita normaalisti? Siis ei mulla mitään sitä vastaan ole jos ei ole jatkuvaa vuoristorataa, päin vastoin... Mutta tää... Mulla on ollut jonkun aikaa koko ajan ihmeen väsynyt, jumiutunut olo... Jotenkin tyhjä ja tunnoton, kuin joku zombie olen madellut päiväni läpi ajattelematta yhtään mitään ja samalla aivan liikaa. Äärimmäisen epämukava tunne, tuntuu etten muista viime päivistä juurikaan mitään - ehkä koska en ole tehnyt mitään enkä muista mitä minulla on pyörinyt mielessä...

Ja kaikki tää identiteettikriisikin tuntuu puskevan päälle ihan täysillä. Mua pelottaa miten nää mun persoonallisuuden eri puolet on alkaneet elää ihan omaa elämäänsä. Miten mun kiinnostuksenkohteet ja kaikki vaihtelee kausittain niin laidasta laitaan. Miten en joskus hallitse sanomisiani tai tekojani vaikka miten yrittäisin. Tuntuu kuin ruumiini olisi jossain kaukana, minä itse huutamassa sille ohjeita jalkapallokentän toisesta päästä. Kuin olisin siinä mutta en kuitenkaan... Kuin katsoisin sivusta ahmimiskohtaustani tai sitä kun näpistän jotain uskomattoman turhaa ja typerää lähikaupasta. Ja siis, se ei oikeasti ole mitään mikä on mun ohjattavissa. Tuntuu kuin olisin jonkun ulkopuolisen voiman marionettina.

Joskus joku sanoo että olen ollut viime aikoina poissaoleva. Joskus ylipirteä. Joskus tavallista masentuneempi ja epätoivoisempi. Joskus huomionhakuisempi. Joskus tunnollisempi ja huolehtivaisempi. Joskus olen kuulema pukeutunut jonkin aikaa ihan eri tavalla kuin muulloin. Huomaan sen kyllä itsekin, mutta vasta jälkeenpäin. Jotenkin nää kausien vaihdokset vaan tulee ja menee ihan miten sattuu. Ja se pukeutuminen, syömistavat, jopa puhetyyli ja tapa liikkua vaihtelee ihan täysin sen mukaan millainen ihminen sillä hetkellä satun olemaan. Ihan kuin meitä olisi monta.
Mua oikeasti pelottaa että tää kaikki karkaa käsistä, mua pelottaa niin paljon!

Mä en ihan oikeasti tiedä meneekö tää enää epävakaan piikkiinkään ihan kokonaan, koska musta tuntuu että mun muisti pätkii aika pahasti joiltain kausilta. Muistan ehkä vuodenajan ja vaatteet, fiiliksen... Mutta en oikeastaan mitään mitä tein tai ajattelin. Mitä olen puhunut muille. Ikään kuin hukkaan pointtini ajan kuluessa ja "kauden" vaihtuessa tai jotain.

Joskus tuntuu kuin joku ihan oikeasti hallitsisi mua, ja se on aivan helvetin pelottavaa. Ihan kuin joku kuiskisi mun pään sisällä, joku äänetön mutta yllättävän voimakas... asia. En tiedä miksi sitä nimittäisi. Joku muu. Joo, se on nyt neiti Muu. Sanon sitä neiti Muuksi. Tämä neiti Muu suorastaan käskee mun valehdella joskus, käskee viiltää, käskee varastaa ja leikkiä syömishäiriöistä ja vaikka mitä ja tanssia sen pillin mukaan. Ja mä en edes osaa kyseenalaistaa sitä koska neiti Muu on samanaikaisesti minä, mutta sitten ei kuitenkaan ja... Äh. Ihan oikeasti. Ei kukaan tästä kuitenkaan tajua paskan vertaa, vittuako mä tässä jauhan.

Mutta pointti on, huomauttakaa jos olen joskus pidempään kuin päivän verran erilainen kuin yleensä, sitten kun kausi vaihtuu, jooko? Katsotaan muistanko kunnolla asiat ja muuta.
Mä haluan vaan tietää, tutkia tätä pohjamutiaan myöten koska tää tuntuu helvetin oudolta kun muistaa joskus lukeneensa jostain dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä tai jostain... En mä tosiaan tiedä onko tää sitä, mutta nyt pikkuhiljaa on alkanut tajuamaan että jumavitunlauta, tätä on jatkunut jo monta vuotta.

Ja vittu tän takia mun vaatekaapissa on täysi helvetin kaaos. Tän takia mulla on sata paria täysin erityylisiä kenkiä. ARGH.
VITTU JOKU SELVITTÄKÄÄ MUN PÄÄ MÄ EN TAJUA ITSEÄNI JA MUA PELOTTAA AIVAN HELVETISTI OONKO MÄ TULOSSA OIKEASTI HULLUKSI.