Blood, spit and vomit

Wohoo!
Hätähuuto kuultiin.
Jorvista soitettiin äsken, sain osastoarvioajan tiistaiksi kello 10. <3 Että saa nähdä lähteekö tää tyttö vihdoin selvittämään päätään sinne pöpilään ainakin siksi aikaa että pahimmat itsariaikeet jää taakse vai... :D
Ainoo mikä pelottaa on se miten pahasti ne puuttuu mun syömisiin siellä.
Oon taas lihonut tässä parin päivän aikana kun oon syönyt ihan miten sattuu, en tarvitsisi enää yhtään lisää liikakiloja. Toisaalta, siellä ei voi aterioiden välillä ahtaa naamaansa täyteen kaikkea paskaa, että ehkä hyväkin. Rytmi lienee avainsana tässä tilanteessa.
Tää piristi mun päivää huomattavasti.
Okei, ehkä on vähän sairasta että piristyy siitä että kuulee mahdollisesti päätyvänsä hullujenhuoneelle, mutta mulle se on oikeasti iso helpotus. Ei teriä, ei liikoja lääkkeitä, alkoholia, läskiruokaa ja muita inhottavuuksia kiusaamassa niin pahasti. Ehkä siellä mun ei tarvitsisi pelätä itseäni näin saatanasti. Koska ihan tosi, musta tuntuu melkein siltä että joku ulkopuolinen voima ohjailisi mua hetki hetkeltä syvemmälle itsetuhoon... Liian usein olen jo herännyt jostain kummallisesta horroksesta siihen että mulla on terä kädessä ja lääkekaappi auki ja kysynyt itseltäni "Niina, mitä saatanaa sä luulet tekeväsi?".