tiistai 16. maaliskuuta 2010
This is who I am, an escapist, paradise seeker
Olen pienestä pitäen ollut pahimman luokan eskapisti. Ne jotka on tunteneet mut siitä lähtien, varmaan tietääkin tämän.
Jos minun on paha olla tai muuten vain liikaa tekemistä ja stressiä, minulla on ollut tapana kuvitella itseni keneksi tahansa muuksi, minne hyvänsä muualle.
Ensimmäisinä tällaisina kausina leikin aina pokemonkouluttajaa. Melkein epäterveisiin mittoihin asti. Ihan jatkuvasti mielessäni olin vihreähiuksinen, voimakastahtoinen tyttö nimeltä Cherry.
Sitten tuli Harry Potter.
Silloin olin iso, voimakas ihmissusileidi. Vähän sellainen kovia kokenut reppana, mutta kuitenkin helkkarin vahva. Vähän niin kuin roolipelihahmoni Nellea.
Sitten tässä välissä kaikkea muuta.
Joskus olen hassu höpöttäjä, jolla tursuaa ideoita korvistakin kun ne eivät mahdu päähän.
Joskus eeppinen noitatäti joka touhuaa jatkuvasti jotain. Tekee teetä tai järkkäilee alttariaan.
Toisinaan taas rasittava anorektikkopissis-fashionista.
Toisina päivänä mustiinpukeutuva viiltelijäteini joka ei tiedä mitä tekisi itsensä kanssa.
Joskus syvällinen taiteilijalapsi, ehkä liiankin älykkö, haluan päteä joka asiassa.
Näiden välillä uskomatonta tyhjyyttä.
Jotain mitä en voi sanoin kuvata.
En osaa selittää sitäkään tunnetta kun olen jossain roolissani. En edes ajattele olevani jotenkin erilainen, olen jossain ihan ihme transsissa.
Juuri tässä välitilassa on minulla ainoa mahdollisuus muistaa kunnolla noiden puolieni piirteet kunnolla, ja täytyy myöntää että vähäsen pelottaa miten paljon saatan muuttua ihan sekunneissa.
Pukeutumis- ja puhetyyliä myöten. Persoonanpiirteitä. Ihan kaikki muuttuu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kävijälaskuri
0 kommenttia: