Blood, spit and vomit

Ne jotka on katsoneet Supernaturalia varmaan tajuaa tämän tekstin pointin aika jeesisti. :D

Se Samin demoniveri on vähän samantyyppinen ilmiö kuin tää vitun ruokavamma. Kaikki tolkuttaa että se on huono ja vaarallinen juttu, ja jossain hyvin syvällä tietää sen itsekin... Joskus sen ajattelemisesta pääsee eroon, yrittää tosissaan olla normaali mutta palaa taas takaisin siihen... Koska sitä voiman ja kontrollin tunnetta ei voi korvata mikään muu. Että se on jo jotain joka on juurtunut niin syvälle että melkein tuntuu että se on veressä asti, että tuntuu kuin se tulisi aina takaisin ja ottaisi vallan vaikka tekisi mitä. Joskus sitä antaa periksi sille, etsii siitä hyviä puolia vaikka puoliväkisin...

Ei kai tässä muuta kummempia.

Ei nukuta yhtään. Jumittaa vaan edelleen hassusti. Vois tehdä lisää kahvia ja valvoa kiltisti koko yön syvällistelemässä vähän lisää... Koska jos mä nyt pistän nukkumaan niin nukun taas koko päivän.