Blood, spit and vomit

Mutta sitten tajusin että hei, kuka pakottaa mut syömään huomenna. Tai varsinkaan ylihuomenna. Kyllä mä tän voin takaisin saada, ei yksi mässypäivä maailmaa kaada. :) 

En muistanutkaan miten vitun terävä toi yksi terä oli, ei tarvinnut kuin vähän reittä hipaista niin tuli ihan sievä haava. Kerrankin näinkin päin.

Näin Hannaakin tänään.

Join kahvia mäkkärissä, käveltiin ja poltettiin ihan liikaa tupakkaa.

Mutta oli ihanaa nähdä taas.

Pienet asiat

ehkä vähän sairaatkin

tekee tämän tytön niin onnelliseksi. <3

Suhteeni viiltelyyn on muuten jotenkin ihan outo. En jotenkin koe sitä mitenkään luonnottomana tai ällöttävänä asiana, päin vastoin. Mulle se on jotenkin kamalan luonnollista ja ei sen kummempaa kuin joku alkoholi tai tupakkakaan. Tietty kaikista edellämainituista on rumat seuraukset kun niiden kanssa liikaa pelleilee, mutta kohtuudella... En vaan näe viiltelyssä mitään negatiivisia puolia.

Tykkään kivusta. Niin monella tasolla etten kehtaa edes luetella tässä.

Veri on kaunista.

Jokainen viilto antaa voimaa ja rauhaa keskittyä.

En ole niitä ihmisiä joille tulee siitä morkkis jälkeenpäin.

Mua se ei yksinkertaisesti häiritse yhtään.

Se on tää helvetin itseviha josta mun on päästävä eroon, sitten nää oireetkin tasoittuu varmasti ennen pitkää.

Turha se on oireita alkaa hoitaa ennen itse ongelmaa, uusiutuvat sitten kuitenkin. Ihan vitun pöljää.

Tajusin myös että mun on alettava taas vahvistamaan druidistista maailmankatsomustani, Maailmahan ON ihme ja mun ihan tosi pitäisi lakata väheksymästä sitä ja itseäni. Pystyn mihin vain kun yritän enkä kuvittele että on kiire. Matkalla SAA pysähtyä ihailemaan pajunkissoja, kauniita tyttöjä. Matkalla SAA pysähtyä kuuntelemaan linnunlaulua tai erityisen hyvää kappaletta I-podilta. Matkalla SAA olla oma itsensä, oli se mitä tahansa sillä hetkellä.

Tää on hassua miten mä samalla yritän laihduttaa mutta yrittää parantua varsinaisesta syömishäiriöstä. Koska syömishäiriön tästä tekee se että vihaan itseäni. Laihtua mä saan vielä ihan rauhassa. Rauhassa on avainsana. Ihan tosi, mun pitäisi lakata piiskaamasta itseäni liikaa niin kuin mulla on taipumusta.

Tuossa loskamäärässä tarpomiseen ei kyllä tämänkään druidin sielunvoimat riitä. XD Ihan hanurista. Tulisi se kesä jo. <3