lauantai 13. maaliskuuta 2010
Raunioilla
Mietin elämääni taaksepäin
Onnellisia hetkiä
Sitä kun ala-asteella leikimme pokemonkouluttajia
Möngimme koulun pensaikon juurilla kuin madot
opettajat sanoivat ettei pensaiden sekaan saa mennä
tai voi tulla tikkuja silmään
koskaan ei tullut
Mielestäni liikuntatunnit olivat vaarallisempia
Sain koripallosta
sählypallosta
jalkapallosta kasvoilleni
Melkein mursin varpaani
Joimme vaniljateetä M:n, T:n ja M:n pikkusiskon kanssa pienessä sinisessä leikkimökissä
jonka itse sisustimme
Oravia liukumäessä
Uima-altaassa oli kamalan kylmää vettä
mutta onneksi sauna oli lämmin
kikatimme niin kuin vain pienet tytöt voivat
Olin onnellinen niin vähästä silloin
Tuntuu kuin olisin osittain menettänyt sen kyvyn
välillä tuntuu kuin olisin tunnoton ja sokea
en näkisi kauneutta ympärilläni
Mutta sitten taas lintu laulaa jossain
Katsomme piirrettyjä
Käperryn hänen kainaloonsa
Hetken osaan olla kuin silloin
Iloita kauniista ja yksinkertaisista asioista.
Mutta sitten tulee pimeyden taiteilija
maalaa minut kauttaaltaan harmaaksi
valaa minut kipsin sisään
hukuttaa tärpättiin ja öljyyn
Ja taas olen kuollut.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kävijälaskuri
0 kommenttia: