Blood, spit and vomit

Ihan oikeasti, pitäisi kai pistää pystyyn joku viiltelyFAQ.

Siihen on ihan tieteellinenkin selitys miksi se helpottaa.

Kun kroppa kokee fyysistä kipua, vapautuu melko perhanasti endorfiinejä. Ihmisruumiin ikivanha keino lievittää kipua ja helpottaa hengissä säilymistä. Endorfiineille kuuluu kiitos myös siitä kieroutuneesta mielihyvän kokemuksesta.

Ja riippuvuudesta.

Itsensä silpominen on pahempi riippuvuus kuin yksikään huume, voitteko uskoa?

Kuulostaa naurettavalta, eikö?

"Mikset sitten vaikka nypi kulmakarvojasi?"
Ei, se ei ole sama asia.

Se on tarkoituksellista kipua, jotain millä on jokin muu päämäärä kuin satuttaa ja helpottaa minua. Sitä minä teen muutenkin. Sitä normaalit ihmiset tekevät.

Ja veri muodostaa kauniita, rubiininpunaisia juovia valuessaan.

Kuin seepran raitoja.

Kun tulee sellainen hetki, sellainen tunne, että ei helvetti, ei kestä enää...

Päässä pyörii miljoonia ajatuksia yhtenä sekamelskana.

Kuin kymmeniä häliseviä oppilaita pienessä luokassa.

Silloin opettaja huutaa saadakseen luokan hiljenemään.

Silloin, henkisen luokkahuonetilanteen sattuessa, minun on pakko saada hälinä jotenkin loppumaan. 

Jokainen viilto on kuin karjaisu.

"Nyt saatana turvat tukkoon tai tulee karttakepistä!"

Niin.

Sitten on jäljellä enää jyskyttävä kipu

korviasärkevä hiljaisuus

rauha

Voi keskittyä rauhassa vereen ja kipuun

eikä jokaiseen ajatukseen jotka puhuvat toistensa päälle.

Se selkeyttää kummasti.

Aivan.

Selkeyttää.

Toisille taas se voi olla tietyllä tapaa itsensä rankaisemista.

Myönnänpä minäkin ansaitsevani muutamia arpia.

Joskus voi tulla tunne että mokasi jotain todella pahasti.

Sellainen tunne kuin haluaisi hakata päätään seinään (jotkut muuten tekevät sitä viiltelyn sijaan tai sen lisäksi. Tai muuta vastaavanlaista itsensä hakkaamista. Minä mukaanlukien.).

Tuntuu että on maailman pohjasakkaa, jotain mille kuuluisi nauraa ja heittää roskakoriin.

Uskon että kaikki tietävät sen tunteen.

Häpeä.

Silloin kokee ansaitsevansa ihan kaiken paskan mitä itselleen tekee.

Ja mitä rankemmalla kädellä hallitsee itseään, sen parempi. Tai ainakin siltä voi tuntua.

Ja ei, itsensä vahingoittaminen ei rajoitu viiltelyyn. Itsetuhoista käyttäytymistä on hyvin monensorttista, kaikkea mitä epämääräisintä on tullut vastaan.

Viiltämistä, hakkaamista, polttamista (tupakalla, kuumennetuilla metalliesineillä jne), päihteiden liika- tai väärinkäyttöä, syömishäiriöitä, lääkkeiden väärinkäyttöä, hiusten pakonomaista repimistä, itsensä tökkimistä neuloilla, holtittomia seksisuhteita, jopa tahallinen varomattomuus liikenteessä...

Se on yleisempää kuin useimmat kuvittelevat.