Blood, spit and vomit

Pari kaljaa vielä jääkaapissa. Omnomnom. <3

Karjala on kyllä loppupeleissä aika paskaa. Tai en tiiä, mulla ois nyt vaan enemmän siideriolo. Makeaa päärynäsiideriä, ihan vitun jääkylmää sellaista. <3

Hel-vetin psyko olo.
En osaa piirrellä kuin verta ja sisäelimiä just nyt. Perkele kun ei ajatus kulje yhtään. Tai kulkee se mutta aika häröjä ratoja. Ihan kuin jollain olisi kaukosäädin mun aivoihin.

Positiivista:
-Litran pullo energiajuomaa
-Seth on loistava äijä
-Elisa on söpö (as always :D)
-Maanantain tallinnareissu
-Sain tehtyä Maibanille kaulakorun. Mietin oikeastaan pitäisikö muuttaa herran nimi. Uusi nimi voisi olla Aoshi. 8) (ja joo, niille jotka ei tiedä niin ihan nukesta puhun, ei hätää)

Negatiivista:
-Aamupäivän viiltelyhimo
-Pasista on tullut vähän etäinen (liekö noi lääkkeet jota zombiuttaa... Mut kyllä sen huomaa ja vähän häiritsee ja syyttelen luonnostaan itseäni kaikesta vaikka se onkin kaiken järjen vastaista)
-Runovihon kansi on tosi kulahtanut, mutta sitä on vittumaista päällystää/en jaksa/siitä tulee ruma kun se on kierrekantinen..
-Ei ole hammasharjaa millä voisin roiskia Natille (taas nukke) pisamat, ja neiti on näin ollen purettuna laukussa... Vähän tulee syyllinen olo aina tällaisissa tilanteissa, pyrin aina siihen että kaikilla olisi meikit, vaatteet ja kropan värjäykset edes jotenkin kohdillaan...

On kyllä tosi zombie olo... Jumalaton krapula, väsy ja lievä ahdistuskin vielä. Derp. En osaa nyt kirjoittaa mitään järin järkevää, kunhan jumitan koneen ääressä. Vois painua nukkumaan vielä pariksi tunniksi.

(kuva otettu eilen)

Masentaa, ahdistaa, ei jaksa tehdä mitään. Väsyttää aivan saatanasti ja toisaalta olisi kamala tarve puhua jonkun kanssa kaikesta, keskustella oikein kunnolla. Joku painaa sisällä enkä saa kiinni mikä... Vähän kaikki varmaan, kuten yleensä... Alkaa vaan ottamaan tosi pahasti voimille kun tätä ei saa nyt pois ilman lääkkeitä ei niin millään... Helvetti. Osastotarvetta ois periaatteessa taas mut en tiedä miten sitten ton terapian yms kanssa menisi se järjestely yksiin... Vieläkin sellainen itsemurhafiilis, en osaa olla ajattelematta sitä.

Helvetin helvetin helvetti.

Raivostuin mammalle puhelimessa (ihan syystäkin mielestäni) ja heitin kännykän lattialle... Ja se hajosi. Siis, kyllä se toimii mutta näytöstä on puolet tohjona ja kansi aukeaa vähän rusahtaen...

Vittu mä vihaan itseäni.

Ja äiti, mä vihaan sitä sun tapaa kun sä alat aina nauraa kun mä suutun. Tiedätkö, kun mä suutun niin mulla on ihan tosi paha olla. Et sä naura kun mä itken, miksi sä naurat kun mä huudan?

Kävin eilen jorvissa kyselemässä mitä vittua mä oikein voin tehdä kun oon niin vitun paskassa kunnossa. Okei, ensin jouduin odottamaan nelisen tuntia kun oli vitun pitkä jono päivystyksessä... Sitten kun pääsin sinne, jouduin lääkärin KOURIMAKSI. Ihan tosi, se ei mennyt normaalin "tutkimuksen" piikkiin... Tarrasi vaan vasempaan rintaan PAIDAN ALTA, kouri ja hipelöi.. MITÄ VITTUA OIKEASTI?! Olin ihan vitun paniikissa mutta thank god pääsin sitten psykiatrin pakeille, sain lisää lääkkeitä ja valitin lääkäristä.

Nyt toi lääkäriasia tosin vaivaa mua niin saatanasti että en tiedä riittääkö noi lääkkeetkään pitämään vitutusta ja viiltelyhimoa kurissa. Ihan tosi, tuntuu että tää on näitä kausia kun tulee vaan paskaa niskaan joka suunnalta...

Mistä vitusta lähtien se että mulla on avonainen toppi on tarkoittanut "Hei, mun tissejä saa kouria niin paljon kuin haluaa edes varoittamatta etukäteen"?! Ihan oikeasti, olisi voinut mennä vielä tutkimisen piikkiin jos se olisi tehnyt sen PAIDAN PÄÄLTÄ. Kun ihan hyvin olisi voinut, paineli vaan mahaa ja rintaa kun olin ohimennen kertonut että mulla on jotain maha-ja rintakipuja todnäk stressiin liittyen, mutta se vittu välttämättä halusi kokeilla... Ja vittu tietenkin se käsi piti livauttaa sinne paidan JA TISSILIIVIEN alle.

Vittu tää tyttö naksahtaa kohta, repii käsivartensa rikki ja painuu hullujenhuoneelle. Tai en mä tiedä, ei mua kamalasti kiinnosta mennä sinne vitun jorviin enää ikinä. Voi vittu mitä mä teen. Kun ei ne ota sinne osastollekaan kuin sen vitun päivystyksen kautta. Ensin se lekuri (joka on muuten aina se sama), sitten se pistää psykiatrille ja sen kanssa katsotaan sitten...
VOI VITTU.

Mikä vittu se oikeasti on että aina kun meen sinne, tulee jotain vitun törppöjä vastaan. Kusipäinen vastaanottohenkilö, vähättelevä psykologi, kouriva lääkäri... Vittu AINA joku noista.

En nukkunut tosiaan silmällistäkään viime yönä. Jumitin vaan.

Vituttaa, ei silleen väsytä eikä mitään kamalasti mut on vaan jotenkin... kamalan vaikea olo. Ahdistaa aivan saatanasti, mä en taas tiedä mitä vittua mun pitäisi tehdä itseni kanssa...

Okei, varoitan jo etukäteen että tästä tulee todennäköisesti helvetin pitkä ja raskaslukuinen merkintä. :D
Mutta mitäs sitä muutakaan kun on taas keskellä yötä pirteänä kuin peipponen ja käy samalla läpi vanhoja päiväkirjojaan, sama kai se on purkaa ajatuksiaan tähän nyt yhteen nippuun ihan kunnolla.


Kaikki nyt varmaan tietää että mä oon tällainen saatanan ihmistuuliviiri. Mielialat heittelee päivän aikana ihan laidasta laitaan, ympäristöstä riippumatta tai jostain ihan naurettavan pienistäkin asioista. Se että koulussa on nakkikastiketta ruokana saattaa pilata mun loppupäivän täydellisesti.
Sanotaanko, että mä en ole varsinaisesti sellainen epätoivoisesti ja melankolisesti masentunut niin usein kun helvetin vihainen. En vaan uskalla purkaa sitä vihaa oikeisiin kohteisiinsa ellei siihen ihan oikeasti ole akuuttia, selkeää syytä joka saa mut kihisemään kiukusta. Joskus sattuu tietty niitä räjähdyksiä, ja valitettavan usein vanhemmat on niiden kohteena. Ehkä koska ne mä olen tuntenut pisimpään ja tiedän miten ne reagoi, uskallan kiukustua niille kun tiedän ettei ne jätä mua.
Suurimman osan ajasta puran tämän kiukun itseeni tavalla tai toisella. Olen itseäni kohtaan toisinaan helvetin raadollinen ja ankara. Pääni sisällä haukun itseäni lähes tauotta kun paska fiilis iskee, enkä oikein osaa kontrolloidakaan sitä... Mun pitäisi oppia suuttumaan silloin kun suuttumisen aika on eikä purkaa sitä viiltelyyn tms myöhemmin.


Minäkuvani on harvinaisen sirpaleinen ja epämääräinen. Joskus näen itseni sellaisena perusrentona, ehkä vähän höpsähtäneenä taiteilijana, vähän sellaisena hippiäisenä. Se on näistä kaikista "persoonistani" todennäköisesti lähinnä sitä minä muut mut näkee. Aika semmoinen perus tallaaja joka haahuaa omissa maailmoissaan.

Kuvitelmissani olen vahva, uskollinen, rehellinen ja ylipäätään kaikkea mitä en oikein ulospäin osaa olla (huomaatteko hei miten itsekritiikki nostaa taas päätään... mun on mahdotonta kirjoittaa neutraalisti).
 
Joskus mä taas olen ihan puhtaasti näiden kaikkien mielenterveysoikkujeni ruumiillistuma. En tiettyinä ajanjaksoina osaa ajatella muuta kuin viiltelyä ja sitä miten vinksahtanut olen, ne on niitä analysointikierteitä. Taitaapa olla yksi sellainen taas päällä kun tällaista supermerkintää kirjoitan. :D

Joskus harvoin kun löydän sen todella zeniläisen mielentilan, mä voin vaan istua metsässä ja katsella ruohon kasvua tuntitolkulla, olla niin perkeleen luonnollinen ja rauhallinen ettei mitään rajaa. Tämä puoli ei tosin oikein pääse oikeuksiinsa muiden ihmisten nähden. Mikä on vähän ikävä juttu, monet ei edes tajua että mussa asuu sellainen vanha viisas druidipappapersoonakin. Mä ihan oikeasti ajattelen.

Joskus mä oon taas ihan kiinni tässä maailmassa ja on kädet täynnä arkielämää. Selaan muotilehtiä ja istun kahvilla kuin normaalit ihmiset ainakin. Katson leffoja, juttelen kavereiden kanssa ja olen muutenkin sosiaalisesti aktiivinen enkä rakenna ympärilleni henkistä suojamuuria kuten yleensä. Tässä mielentilassa saan parhaiten asioita hoidetuksi - kun kerran pääsen jutun juonesta kiinni, teen sen kertaheitolla loppuun asti. Todella usein semmoinen iskee piirtäessä muutenkin, kyllä mä aina piirrän sen kuvan loppuun kerralla jos en sössi sitä tai mua ei keskeytetä jotenkin radikaalisti.

Kaikkia näitä sävyttää kuitenkin ehkä se ainoalle lapselle tyypillinen, lievästi hemmoteltu prinsessa-asenne. Paitsi ehkä tosiaan sitä täydellisen tyyntä ja maadoittunutta olotilaa. Tavallaan mä olen edelleen käyttäytymisessäni, harrastuksissani ja puheissani hyvin lapsekas ja naiivi. Mä pelkään tulla hylätyksi, mä vaadin paljon huomiota, haluaisin vaan leikkiä ikuisesti ja inhoan tiskaamista. Elän jatkuvasti semmoisessa elokuvamaisessa maailmassa, katson maailmaa kliseiden kautta ja kiinnitän paljon huomiota sen juonelliseen ja visuaaliseen kulkuun. En ole hyvä katsomaan elokuvia, mutta olen hyvä elämään niissä.


Ajantajua ja jatkuvuuden tunnetta mulla ei tässä elämässä ole ollenkaan. Kuten äsken sanoin, on ihan kuin eläisin elokuvassa. Välillä tulee timeskippejä, välillä flashbackejä, välillä yksi hetki tuntuu kestävän ikuisuuden. Muistan vain kohtauksia sieltä täältä. Menen aina sekaisin viikonpäivissä, vilkuilen kelloa vähän väliä ihan vaan että tiedän suunnilleen onko ilta vai aamu, en muista mitä tein edellispäivänä... Tänäänkin aamupäivällä olin jotenkin ajatuksissani ihan tiistaissa, mutta eheeeei, kun piti olla jo perjantai. :D En tosiaan muista oliko se mikä päivä viime viikosta kun tein sitä ja tätä, ja kronologisia aikajanojakin on helvetin vaikeaa hahmottaa. Jotenkin mä elän vähän liikaakin hetkessä, en tajua aikajatkumoita niin millään.
Mulla on ihan totta kultakalan muisti.

Hmm. Ei kai tästä tältä erää pidempi tuukaan kun en jaksa kirjottaa nyt enempää. Painun keittämään lisää kahvia ja jatkan tätä syvällistelyä sitten kun jaksan. :D

Sori kun jankkaan aina tässä blogissa asioita sataan kertaan, mun vaan on helpompi hahmottaa omaa ajatuksenjuoksuani kun saan mustaa valkoiselle. (Tai harmaalle, whatever)

Nyt mua ahdistaa...
-Pasin tilanne
-Kämpän tilanne
-Vanhempien tilanne, rahaton meininki saatana joka suunnassa
-Minä itse, kun olen niin saatananmoinen lellipentu enkä osaa muuta kuin ruikuttaa apua... Miksi pitää olla näin vitun heikko...
-Kun ne ei kuitenkaan ota mua hullujenhuoneelle vaikka yrittäisin... Vittuako ne paskat tietää mistä on mulle hyötyä, ihan tosi.
-Kun mä vittu tarvitsen jotain vitun täysipäiväistä huolenpitoa joka ei muistuta mua paskahkoista kotioloista, mä tarvitsen lomaa mun normaalielämästä, mä vittu haluan lomaa itseltäni...
-Kun ei vittu mikään mene niin  kuin pitäisi... 

Mä en tiedä miten kauan mä jaksan taas esittää että kaikki on hyvin.
Normisti mä pystyn elämään tän kaiken kanssa... Mutta en tiedä, nyt mulla on ainakin niin saatanan paha olo ettei mitään rajaa. Siis ihan niin kuin suljettu osasto-paha olo. Mä pelkään että teen itselleni jotain peruuttamatonta. Vituttaa vaan kun ne ei ota epäväkaita suljetulle (ainakaan tietääkseni)... Ihan tosi. Avo-osastot on niin perseestä. Ei siitä vittu oo mitään hyötyä jos vaan ravaan sinne yöksi tms. Ongelma on nimenomaan tää vitun jokapäiväinen eläminen.

Vittu, rahaa ei oo mihinkään, kyrpii niin saatanasti etten osaa muuta kuin ryypätä ja viillellä. Ihan tosi, mä en vain kykene enää toimimaan normaalisti. Nyt naksahti.

Vittu mä kuolen..

Äsken taisi tulla viilto aika lähelle valtimoa.. Ainakin siinä näkyy joku tumma kohta joka sykkii hassusti.. Ranteen kohdalla. Ei se kamalan syvä ole, mutta mulla on suonet niin vitun pinnalla ja näkyvillä ettei tarvitsekaan olla ennen kuin osuu suoneen.
Ja totta puhuen, jos olisin ollut yksin, mua ei olisi paskaakaan edes harmittanut jos se olisi osunut. Nyt mulla on taas sellainen olo että ihan sama kuolenko vai enkö...

Ihan oikeesti, ei voi sössiä tälleen.

1. Unohdin aamulla opiskelijakortin himaan (pitäis käydä uusimassa se asap.)

2. Tajusin just että mulla on väärä muistitikku messissä, ja pitäis olla ne valokuvauskurssin kuvat maanantaiksi valmiina... whoop-dee-fucking-doo... No, kattoo jos mä löydän ne kuvat täältä blogista vielä, se pelastaisi aika paljon.

3. Mulla on ilmeisesti joku hemmetin vatsatauti. Ei maitotuotteita tänään ollenkaan ja silti veti vatsa ihan kuralle... Muroja kyllä söin, voikohan olla mitenkään mahdollista että toi tuleekin viljatuotteista? Kun kyllä mä pystyn juomaan vaikka kokonaan maitoon tehtyä kaakaota, mutta auta armias jotkut lätyt tai juustoleipä tai murot... 8) Pitäs vissiin käydä jossain testeissä tjsp.

4. Niin joo, aamulääkkeet oli tietty Pasilla enkä sitten voinut ottaa niitäkään...

5. Ja äsken mä säikähdin että olin hukannut mun rahatkin, mutta onneksi olin vaan laittanut ne väärään taskuun. :D

Somehow I don't have a good feeling about this day...

Isä purkaa taas matkastressiään muhun. Suuttuu pienestä ja uhkailee ettei se siirrä rahaa ruokaan ja tupakkaan jos en lakkaa huutamasta. Totta helvetissä mä huudan takaisin jos se heti ensimmäisenä alkaa vänisemään jotain kun soitan sille.

Ja vittu sanokaa joku mummille ja papalle että lakkaa soittelemasta. Mä tiedän tismalleen mitä ne meinaa sanoa. "Mee nyt hyvä tyttö ulos kun siellä on noin kaunis ja kesäinen ilma! Älä istu koko ajan siellä sisällä ja muista syödä hyvin!"
Ihan oikeesti, vittu, mua ei kiinnosta! Onko niillä joku vitun dementia että ne ei muista sanoneensa noita asioita noin tuhat kertaa aiemmin, vai eikö niillä ihan tosi oo vaan parempaa sanottavaa? Oli miten oli, mua ei vittu kiinnosta ne turhat puhelut.

Ja vittu kun menee noi junamatkat taas vitun vaikeiksi ja kalliiksi kun koulumatkakortti meni umpeen. Ei vittu ole yhtään motivaatiota lähteä siihen vitun paperisotaan kun on muutenkin paska koulumotivaatio... -_-

Vittu, onko mulla nyt ihan tosi joku vitun laktoosivamma. Ei tuu vieläkään mitään maitotuotteiden syömisestä, paskaa lentää, oksettaa ja tulee ihan vitun hirveä olo ylipäätään...

Muutenkin ahdistaa tas, ei oo lääkkeet ehtineet potkimaan. Vituttaa ja viillästyttää ihan saatanasti, eikä tää helvetinmoinen oksetus ja kuumeinen olo auta yhtään... Voi vittu ihan oikeesti.

Tänään oli zombiewalk, oli kivaa. <3

Metrossa paluumatkalla tuli vastaan pari sellaista peruskouluikäistä poikaa, jotka huomasi mun arvet.
"Viilteletsä? Onks noi arvet oikeita?"
Ensimmäiseksi hämmennyin siitä, että nykynuoret tietävät viiltelystä senkin verran... Inhoan kysymyksiä jotka on aseteltu "Mistä noi arvet on tullut?".
Mumisin vaisusti että joo, Pasi selitti vähän ja tälleen...

Sitten mua alkoi pelottaa miten innokkaasti, melkein ihailevasti, niiltä pojilta pulppusi jatkokysymyksiä. Pahinta mitä osaan ihan heti kuvitella, on varmaan se että innostaisin jonkun noin nuoren - jota en kaiken lisäksi tunne - tähän.
"Ootsä niinku emo?"
"No en mä... no oon mä vähän... Mut oikeestaan viiltely ei liity siihen... Sanotaanko vaan että mä oon ihan vitun mielenvikainen."
Näin mä sanoin, koska mä en nimenomaan halunnut innostaa niitä. Mua alkoi pelottaa ja ahdistaa, halusin ihan oikeasti suojella niitä poikia, toivoin että olisin laittanut aamulla pitkähihaisen ettei tätä keskustelua olisi tarvinnut käydä...

Mutta ihan mukavia poikia ne oli, kyseli ja innostui myös meidän zombeiluista ja hienoista maskeerauksista. :)

MÄ HALUUN LAPSIAAAAA!!! <3

Tekee ihan järjettömästi mieli viiltää. (itse otettu kuva muuten, rakastan tuota vesipisaraa. <3)

Tää päivä on mennyt oikein mainiosti. Ihan mahtava kesäfiilis, pyörittiin kaupungilla Pasin ja Paulan kanssa, ja oli kivaa leikkipuistossa pomppiessa ja näin. Söin mielettömästi mehujäätä ja kaikkea epäterveellistä mutta hemmetin hyvää. Rakastan kesää! <3

Innostuin taas figuilustakin (varoitus, vanhukset, 80e synttärilahja? XD) ja kaikkea... Ja jaksoin auttaa Pasia siivoilemaan vihdoin ja viimein tota parvisängyn alusta. Nyt alkaa näkyä jo että siellä on työpöytäkin eikä vaan sekalaista romuvuorta. :D

taas uusi ulkoasu. Paranneltavaa ois tietty edelleen mut olkoon tää taas hetken. :D

Pasi röhnöttää sohvalla. Mulla on taas ihan omituinen olo, sellainen epätodellinen. Ei varsinainen näkymätön Ninni, vaan vähän sellainen... pelokas. Ajatukset huitelee ihan omia ratojaan jossain hevontuutissa, enkä oikein saa niistä kiinni...

Huomasin muuten taas tänään yhden hassun piirteen itsessäni. Kun mua häiritsee, ahdistaa tai hermostuttaa, tai kun olen uppoutunut ajatuksiini, mä kontrolloin esimerkiksi kävelytyyliäni melkein pakonomaisesti. :o Vaatteet vaikuttaa siihen myös. Ihan tietoisesti siis ajattelen että "joo, mun on pakko kävellä nyt näin koska näin pissikset kävelee ja mulla on pissisvaatteet" tms.
Sama pätee elekieleen ylipäätään, ja puhetyyliin.
Ja se ei ole ihan tosi sellaista perus huomaamatonta vaihtelua, se on ihan puhdasta näyttelemistä.

Masentaa vaihteeksi, viillästyttää, rintaa puristaa kuin viimeistä päivää. Välillä kuoleminen tuntuu ihan naurettavan helpolta vaihtoehdolta. Ihan oikeasti, mä en tajua miten mun on tarkoitus selvitä taas hengissä yön yli. Oon ihan varma etten saa unta. Enkä oikeastaan haluakaan nukkua. Tai en tiedä.
Kai sitä wowittamalla hetken pärjää.
Auttakaa mua saatana.

Pasi, Hanna, minä. Sherlock Holmes, kaksi olutta ja ahdistus.

Joskus vaan tuntuu ettei jaksa tätä elämää yhtään, että on sokea niille hyville asioille ja mikään ei tunnu miltään ja kaikki tuntuu junnaavan paikoillaan. Vihaan tätä. Ajan itseni väkisinkin aina siihen pisteeseen että on pakko viillellä tai jotain. Annan pikkuasioiden kasaantua, kunnes niitä on niin paljon etten kestä enää ja.. No joo.
En tiedä, nytkin on vaan niin vitusti sellaista pientä joka ärsyttää ja kuormittaa ja ahdistaa ja voi vittujen vittu mä en jaksa.

Oli kivaa Paulan kanssa Suomenlinnassa. <3 Se sai kyllä käytännössä kantaa mut ja mun loput kaljat kamppiin sieltä, olin lievästi... humalassa. :D

Nyt ei oo ihan niin kivaa, joku vitun varhaisdarra ja kauhee ahdistus. Onnistun tosiaan jäämään taideamiksessa luokalle, ollaan ihan vitun persaukisia, kavereillakin tuntuu menevän päin helvettiä jajajaja... voi vittu ihan tosi, mä en jaksa tätä.
Ahdistaa niin saatanasti ettei mee mikään ruoka alas vaikka kuinka on nälkä... Ei oo mitään kalorikammoa nyt, vaan ihan tosi puhtaasti sitä et ei vaan jaksa syödä... ei tee yhtään mieli.

http://skulljuice.sarjakuvablogit.com/

Tämmöisen korkkasin. Lisää matskua tulee kun pääsen skannerin läheisyyteen. :D

(taas yksi lempparitaiteilijoistani deviantartissa asialla <3)

Sain sit kuitenkin unta,ja yön aikana oli Sonata Arctican diskografiakin latautunut. Nyt on taas musiikkia. <3
vois lähtee sillä 9:18 junalla... Pittee taas ostaa tupakkaa sit asemalta, uhkaavasti loppumassa mokomat. Tai sit jo itiksen ärrältä. Whatever. *mumisee itsekseen unenpöpperössä*

Ihan jees olo, perus aamuinen kahvittomuusjumi. Kai sitä vois kupillisen käydä hakemassa.
Good Charloten I just wanna live on ihan vvvvviiiiitun hyvä biisi. <3

Ahdistaa, väsyttää, vituttaa... Mutta uni ei taaskaan tuu, ei niin millään.
Ja huomenna pitäis jaksaa lähteä koululle. Ei siinä muuten mitään, ihan ok, mutta ihan oikeesti, jos en nyt saa unta niin voi olla aika hevonperkeleen vaikeeta päästä aamulla ylös sängystä ja sit taas sössin kaiken.
Vittujen vittu.

Päätä jomottaa, pitsa ja jätski oli hyvää ja viillästyttää aivan PERKELEESTI. En tosiaan osaa sanoa miksi... No joo, osaa mä ehkä vähän, itseinhoa pukkaa taas päälle, jotain kalorikammon jämiä ja voivoivoi.
Vähän sellainen jumitusfiilis.

Semmoinen lievä näkymätön Ninni-olo.
Nukuin myöhään, otin lääkkeet myöhään, oon istunut melkein koko päivän sisällä mut oon saanut kyllä juttuja aikaiseksi. Kun käytiin kaupassa, päädyin taas pitkän mietinnän jälkeen ottamaan jäätelöä kaljan sijaan. Ja vieläkin kaljattaa. :( En mä tiedä, ei kai mitään ihmeellistä mikä ois tähän johtanut. Äsken selailin googlen kuvahaulla vähän angstisia animekuvia, mutta sitä mä aina teen...
Musta tuntuu että tää olo pahenee mitä enemmän mä yritän sitä analysoida.
Kämppä näyttää pimeämmältä kuin koskaan vaikka Pasi just vaihtoi lamput. En osaa kuin tuijottaa tätä näyttöä, kirjoittaminen on kamalan vaivalloista...

(kuvassa miun pikku fetissimuusa, Kielo. <3 Ja kyllä, hän on poika/mies. 8D)

Ohjelmassa animea, pizzan tekoa, jäätelöä ja jumitusta. Hyvä olo. <3 Ihanan rento päivä ollut, ja jaksoin jopa tiskata ja pistää täytteitä pitsaan ja kaikkea. ^_^

Vähän ahdistaa tää tekemisenpuute.
Haluisin lähteä keskustaan kaljalle jonkun kanssa, ihan vaan istumaan ja kälättämään tyhmiä... Mutta sekin on saatana vaikeaa kun on niin persaukinen.

Totta puhuen mua ärsyttää ja ahdistaa just nyt vähän kaikki. Se että oon tämmönen paska enkä saa koskaan mitään aikaseks, se ettei kukaan vittu jaksa raahautua mun kanssa sinne kaljalle, se etten vaihteeksi osaa piirtää taas ollenkaan, se että ainoassa mukavassa istuma-asennossa mun jalat puutuu viiden minuutin sisään... Ja se että tekee koko ajan mieli polttaa mutta ei kuitenkaan viitsi kun tulee kamala köhä ja rahaa palaa.
ARGH.
I NEED BEER.

...Oho radiosta tulee sonata arcticaa. Mitä persettä. <3<3<3<3<3
Okei, toi piristi.
Mut lähtekää silti joku kaljalle mun kanssa.

Kaikki sanoo että mä olen taiteellisesti lahjakas. Että osaan vähän kaikkea, ja vielä tosi hyvin. Olen alkanut vähän taas epäillä itseäni, entä jos olen ihan semmoinen perus mangaihkudaateini joka ei osaa keskittyä kunnolla mihinkään? Okei, mä tykkään piirustuksistani, ja kirjoituksistani, ja tykkään tehdä niitä (koska en osaa muutakaan), mutta... Mua pelottaa että jumiudun niihin samoihin kaavoihin... Olen jo jumiutunut vähän piirtämisen kanssa. Aina samannäköisiä hahmoja, samoihin tylsiin asentoihin keskelle paperia. Mitäänsanomattomia kasvokuvia, tyhjiä katseita...

Runotkin ovat hyvin samanlaisia keskenään. Niissä toistuu melkein jokaisessa sanat "usva", "untuva", "kastehelmi" tai jotain muuta vittumaisen kliseistä ja paskamaista.

Argh. Art blockit on niin syvältä.

Nukuin taas aivan liian pitkään, johonkin yhteen asti, kun en herännyt siihen kun Pasi nousi (perhanan ninja)... Mä nyt toisaalta olen menkkojen aikaan ihan vitun uninen muutenkin, että syytänpä niitä. Ja sitä että valvoin ehkä johonkin yhteen-kahteen asti... Mutta toisaalta, en mä nyt silti normaalisti noin pitkään nuku vaikka miten paljon valvoisin. :O
Miksi yö on niin paljon kivempi kuin päivä? Miksi mun ei tee iltaisin mieli mennä nukkumaan, ja päivällä haluaisin nukkua valoisan ajan ohi? Oonko mä joku saatanan vampyyri häh?

Latasin äsken Dir en Greyn koko diskografian koneelle. <3 Mahtavaa.
Kickass on loistoleffa, kahtellaan sitä nyt Pasin kanssa.

Vähän jumittaa ja sellainen mitäänsanomaton olo.

Vähän hupsu olo. 8)

Psykologisessio tänään oli hemmetin mielenkiintoinen, sain kotiläksyksi puida sitä näkymätön ninni-tunnetta jos semmoinen iskee, miettiä mistä se johtuu jajaja. Joo, monisteita luettavaksi tietty.

Sit mä kävin kaupassa ostamassa hunajapaahdettuja pähkinöitä, vaniljarinkeleitä ja nuudeleita. Kroppa huutaa hiilareita, menkkamussutus painaa päälle mut se on ihan okei, mä tykkään ruoasta nykyisin. <3 En mä ees tajua miksi vitussa mä yritin välillä olla syömättä, vittu ruokahan on paras asia maailmassa ja pitää meidät hengissä! :D Öhöhö. Eli terveellinen aamupala, unohdin kaikessa aamukoomauksessani syödä niin vedän nyt sitten kamalan kasan rinkeleitä ja pähkylöitä. <3<3<3 Mut ainakin on pirun hyvää ja täyttävää jos ei muuta. >u<

Tsädädädä. En oikein osaa kuvailla tätä tunnetta, "menkkahöperyys" ois ehkä passeli sana. Kauhia halipula ja himo lukea huumorisarjiksia. Ja googlettaa kuvia söpöistä ketuista ja susista. Ihihihi. <3 Koiraeläimet vaan on niin yksinkertasen parhaita. :D Deviantartista löysin taas yhden mahtavan taiteilijan (joka muuten on piirtänyt tuon yläpuolella olevan kuvan) joka tekee tosi mahtavia kettuaiheisia töitä, ihan mielettömän suloinen ja ilmeikäs tyyli! <3

Netti sanoo poks vähän väliä mut koitan nyt tulla toimeen sen kanssa. Tää uus mokkula toimii ihan jees nopeudella ja tälleennäin, eikä yhdistämisessä kestä puoliksikaan niin kauan kuin edellisen kanssa, mutta pätkii kyllä senkin edestä. Toisaalta, yhdistää tosi nopeasti uudestaan että mikäs siinä. Pari kertaa painaa äfvitosta niin johan pelittää.

Nyt mä kyl söin liikaa rinkelipinkeleitä (onko se ees mahdollista?) ja oon ihan ähkyssä. Taidanpa pötkähtää sohvalle makaamaan äksänä siihen asti että Pasi kotiutuu. Ja koittaa parhaani mukaan olla vuotamatta verta sohvalle. XD

Ihan omin pikku kätösin tein tämän ulkoasun artisteerilla. <3 Kivaa puuhaa mokoma räpeltäminen. Eipähän tarvii enää ettiä netistä nättejä teemoja kun tajusi että voi itsekin tehdä... :O Eikä tarvii minkään html:n kanssa tapella... Onhan toi pirun simppeli ohjelma ja tälleen, mut kyllä sillä ainakin alkuun pääsee oikein mainiosti. ;)

Niin joo, mistä ihmeestä mulle on jo 11 lukijaa putkahtanut? :O

Joku ulkoulutti aamukuudelta koiraansa punasissa korkkareissa. PUNASISSA KORKKAREISSA.
Radiosta huutaa yle suoli
ja mulla alkoi menkat.

Mikä vittu tätä päivää vaivaa?!

Hyvää äitienpäivää mamma(t)! <3
Sori äippä kun en jaksanut raahautua sinne Korpimaalle, ihan oikeasti, mutta mä en nyt vaan kestä espoota. :D

Ja Päidille kanssa paljon haleja ja terkkuja!

Tuntuu taas että pää leviää käsiin. Häiritsee ja ahdistaa ihan kaikki, melkein pyörryttää!

Menkat on taas ties miten kauan myöhässä... okei, ne on vähän aina, vittu mulla ei ole kuukautiset vaan puolivuotiset.. -_-' Mutta jostain syystä se hämmentää edelleen, nyt kun oon syönyt ihan normaalisti (vähän enemmänkin), liikkunut jonkun verran ja kaikkea... Eli ruumiillisesti mun pitäisi olla ihan kuosissa. En mä usko että oon paksuksikaan päässyt pamahtamaan, joten jäljelle jää stressiperäiset syyt... En mä tiedä, en oikein jaksa uskoa että ne mun hormonit noin pahasti pistäisi sekaisin... Päässä koputtaa joku pieni ääni, että parempi olisi tarkistaa ettei oo päässyt käymään mitään yllätyksiä, mutta... Äh. Perkeleessons.

Ja sitten koulu ja vanhemmat ja kaverien säädöt ja ongelmat ja voi vittu musta tuntuu välillä ettei mulla ole aihetta valittaa, ja sitten kuitenkin vittu on jajaja.. ei saatana oikeasti.
En vaan vittu jaksa tätä.. Kun tuntuu että pää on ihan vitun täynnä paskaa ja ihan vitun tyhjä samaan aikaan...

Ahdistaa taas jotenkin ihan omituisesti.
Tosi tyhjä olo, en osaa edes piirtää nyt, tuntuu ettei mistään tuu mitään kun en pysty keskittymään ja voi vitun vitun vittu.
Pakko päästä käveleen jonnekin, keskustaan tai jotain perkele. Ois kiva lähteä nyt porukalla kahville tms. Mut en mä tiedä innostuuko muut ajatuksesta. Mulla on vaan kauhee pakko liikkua jonnekin ihmisten ilmoille, mulle alkaa riittää tää painostava ilmapiiri joka liiasta sisällä kököttämisestä ja angstaamisesta pikkuhiljaa kasautuu...  Side käteen ja liikkeelle sanon minä.
Joo. Jos kukaan muu ei lähde niin meen yksin sitten jumalauta. Mut mun on pakko päästä keskustaan.

Mä en ihan oikeasti kestä. Kaikki läheiset tuntuu olevan laihiksella ja valittaa siitä että ne on läskejä... juuri kun mä yritän päästä siitä helvetistä irti. Mulla tulee niin valtava halu vajota takaisin siihen syömättömyyden ja päivittäisen oksentelun kuoppaan, ihan vaan että olisin jotenkin "parempi" kuin muut, että mä voisin jotenkin todistaa itselleni ja muille että mäkin pystyn edelleen laihtumaan.. Syömishäiriöiden pahin puoli on ehkä se helvetillinen kilpailuhenki - mun on pakko olla sairaampi ja hardcorempi kuin muut.


Mulle tulee niin lihava ja oksettava olo kun paljon mua laihemmat tytöt valittaa olevansa läskejä, liikkuu mielettömästi ja on jatkuvalla laihiksella... Ihan oikeasti, mä en kestä! Mä pelkään olla normaali, mä pelkään olla lihava, ja mä pelkään että nämäkin tytöt vajoaa siihen samaan helvettiin jossa mä jonkun aikaa vietin. ...siihen sairaan houkuttelevaan helvettiin.

Eilinen meni ihan mainiosti, mitä nyt pienestä käden silpomisesta illalla kun iski läskivitutus yms yms yms... Mut siis, hemmetin kivaa oli.
SPIDERMAAAAAANNN. <3

Tekee perhanasti mieli jäätelöä. :D Ja mansikoita. Ja kirsikoita. Ja jäisiä mustikoita. Ja kaikkea. OMNOMNOM. <3<3

Hihityttää.

Ainii pitäs ottaa lääkkeet. Ja aamukahveeta. Ja vaikka vähän porkkanakakkua jos sitä vielä on.

Mut siis, mamma, jos luet tätä ja saat hepuleita tosta silpomisesta... no, älä vaan saa hepuleita. Koska sitä vaan tapahtuu välillä, ja ne hetket tulee ja menee.

Nii revi siitä heta. <3

Kaiku on samaan aikaan tyhmin ja fiksuin kissa ikinä. Paras pörröotus jonka oon nähnyt. <3 Se on kyllä kasvanut näistä kuvista ihan perkeleesti mutta ihan mahtava elukka se on edelleen. <3