maanantai 24. toukokuuta 2010
Masentaa, ahdistaa, ei jaksa tehdä mitään. Väsyttää aivan saatanasti ja toisaalta olisi kamala tarve puhua jonkun kanssa kaikesta, keskustella oikein kunnolla. Joku painaa sisällä enkä saa kiinni mikä... Vähän kaikki varmaan, kuten yleensä... Alkaa vaan ottamaan tosi pahasti voimille kun tätä ei saa nyt pois ilman lääkkeitä ei niin millään... Helvetti. Osastotarvetta ois periaatteessa taas mut en tiedä miten sitten ton terapian yms kanssa menisi se järjestely yksiin... Vieläkin sellainen itsemurhafiilis, en osaa olla ajattelematta sitä.
Helvetin helvetin helvetti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kävijälaskuri
2 kommenttia:
Sitten otat jonkun, ja puhut sen kanssa. Loppujen lopuksi, kun se oikea ihminen istuu siinä edessä tai vastaa puhelimeen, niin se voi olla helppoakin. Pitää vaan kokeilla, se voi olla vaikeempaa.
No, mulla on vapaa päivä, jos tahdot puhua voin kuunnella.
Ehkä neuvoakin jos osaan.