sunnuntai 14. maaliskuuta 2010
All artists share something..
Samaa väriä
ei voi sekoittaa kahdesti
ei täysin samanlaiseksi
Yhtä kauniiksi, kenties
mutta tismalleen samaa
syvää purppuraa
violetinharmaata
edes mustaa
et saa aikaan uudelleen
Se väri
sen tuoma tunne
elää vain mielessäsi
maalauksessa
Muistona hetkestä
***
Katsotiin Parfyymi Pasin kanssa. Helvetin ahdistava elokuva omalla tavallaan.
Mutta samaistuin päähenkilöön jollain tasolla, minun suhteeni väreihin on hyvin samankaltainen kuin hänen suhteensa tuoksuihin. Jotenkin oli luonteeltaankin hiukan tutun oloinen, hirveän suloinen hahmo kaikkine virheineen ja kieroutuneisuuksineen.
Samanlaista erillisyydenja tyhjyyden tunnetta koen joskus itsekin. Sitä kun on yksin huoneessa täynnä ihmisiä. Olen vain minä, ajatukseni, tavoitteeni, pakkomielteeni.
Mutta ei aina. Aina en ole tällainen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kävijälaskuri
1 kommenttia:
Itselläni on kyseinen kirja, hieno tekele kyllä!