maanantai 5. huhtikuuta 2010
Tähän olotilaan mun tulisi selkeästi pyrkiä. Tässä mun on niin hyvä olla. Tämän olotilan avulla mä pysyin elossa koko yläasteen ajan vaikka mulla meni niin päin helvettiä välillä.
Tämä tietynlainen flow.
Sitä on tosi vaikeaa kuvailla muille...
Mutta jotenkin... Uppoutuu ihan täysin omiin maailmoihinsa, antaa kaiken vaan pyöriä radallaan ja selvittyä ajan kanssa, olla onnellisesti ajattelematta ja keskittyä luomaan uusia maailmoja, ihmisiä ja olentoja. Antamaan muille jotain omasta maailmanpakoilustaan.
Seiskaluokan Niina ja nykyinen Niina ovat ihan kuin kaksi eri ihmistä. Nyt ihan oikeasti tunnen itseni taas joksikin 13-vuotiaaksi enkä yhtään siksi Niinaksi joka pelkää aikuistumista. Nyt mä olen se mielessään vahva, mielikuvituksen siivin lentävä Niina.
Tää näköjään pukkaa päälle kuin joku selviytymisvietti.
Kun pahaa oloa on jatkunut tarpeeksi kauan, mä palaan aina tähän olotilaan.
Ja musta se on ehdottoman mukavaa.
Nyt mä vaan haluan lukea Potterficcejä ja hihittää pikkutunneille asti miten Remus ja Sirius on niin vitun täydellinen pari... Mä haluan vänistä miten mun tekee mieli suklaata, ja päätyä sitten shellille ostamaan sitä. Mä haluan ihan oikeasti elää vaihteeksi.
Ui, Pasi toi pitsaaaaaaa!!! <3<3<3
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kävijälaskuri
2 kommenttia:
<3
So, looks like through the past, both of us have found a gate to the future.
Good luck.