Blood, spit and vomit

Voi vittu. Nyt multa varastettiin viimeisetkin unelmat.

Mä vihaan tätä maailmaa.

Yhteiskunta ei anna mun tehdä sitä ainoaa asiaa missä olen hyvä ja mitä haluan tehdä - omatoimista taidetta. 

Kun ei sillä elätä itseään. Tässä maailmassa ei vittu elä ilman papereita ja rahaa. Ei voi elää nuoleskelematta muiden perseitä. Ei voi elää joutumatta jossain vaiheessa jonkun tossun alle ja käskytettäväksi.

Vittu mä olen väsynyt.

En jaksa yhtään mitään.

Tulevaisuudella ei ole mulle yhtään mitään.

Sossun luukku, ehkä. Jos sitäkään.

Mä en vaan voi elättää itseäni tällä. EN VOI.

Mä haluaisin niin uskoa että voisin, mä niin haluaisin uskoa siihen ihmeeseen että musta tulisi joku seuraava legendaarinen taiteilija jolle rahaa vaan sataa. Mutta ei se niin mene. Ei vaan vittu mene.

Piirtäminen ja muu taide on ainoa missä olen hyvä. Ja silloinkin vain jos saan itse tasan tarkkaan päättää mitä teen.

Musta ei koskaan tule mitään.

Mä en vaan voi elää omillani, mä olen aina riippuvainen muista. Oli se sitten vanhemmista, Pasista tai sossusta.

Parempi olisi kuin en eläisi ollenkaan.

Musta on vaan haittaa.

Mä haluan vaan rakastaa. Taidetta, luontoa, Pasia, ystäviä, perhettä...

Mutta en mä sillä elä. Ei kukaan halua ylimääräistä suuta ruokittavaksi. Ei kukaan halua ihmistä jolla ei ole toivoa, ei kukaan halua ihmistä joka ei osaa mitään.