Blog Archive
-
▼
2010
(658)
- ► joulukuuta (2)
- ► marraskuuta (8)
- ► heinäkuuta (12)
- ► toukokuuta (55)
- ► huhtikuuta (103)
- ► maaliskuuta (156)
-
▼
helmikuuta
(157)
- No pakko se oli vittu oksentaa. Ehkä 1/4 tai puole...
- Ei helvetti mua oksettaa. Vedin äsken ison palan p...
- The horrors of human life
- Please, somebody save me
- The glass is not half full, not even half empty - ...
- Ehkä mun pitäisi vaan kuolla. En voisi syödä kuin ...
- Vittu. Mä en jaksa yhtään vitun mitään. Antakaa m...
- Laura Käding
- Laragh McCann
- Worthless piece of shit
- Don't wanna be the fat one no more
- Eilen oli superkiva päivä. ^^ Söin ihan kevyesti j...
- Hipbones like razors
- Ei otsikkoa
- Jos ottaa kurkun, kovertaa sen ontoksi ja tunkee s...
- C'est la vie Näytän siltä kun mulla ois varhaisdar...
- Ungh. Kirsikkarahkaa ja maksalaatikkoa. Oksentaako...
- Nonniin, nyt on uus webkamera. <3 Kiitos isi, vihd...
- Warm n' cold
- Self destruction
- Right between the eyes
- Bittersweet lullaby
- Darrati darra
- merkintä numero 220.
- Drown, bitch, drown
- Nowhere to be seen
- Omatunto
- Miun söpö pikku MNF Juri event-pääkky. <3<3 On jon...
- Storm in a teacup
- Rip me open, pierce me shut
- "Hmm, koskakohan minunkin vatsalaukustani kuoriutu...
- I want to walk as silently and lightly as a spider
- derp.
- Being "normal" is overrated
- I'm so tired of this bullshit.
- The cursed
- In the end, music is your only friend
- Tehdään kanavihanneswokkijuttua Pasin kanssa. :) R...
- I want my collarbones and hips to be as sharp as m...
- Holy smokes!
- I H A V E to do this.
- Food is good but thin is better
- paras peli I K I N Ä !!!!!!!!!1111oneone!
- "I had a hole in my heartso I threw away my plateF...
- It's just the way the cookie crumbles
- It's black and it's white
- Gooletin "bulimia consequences" ja tällaistakin se...
- I want a body like this.
- I feel like dying.
- Itsetuhovietti tarttuu. :DMmm. Vittu kun tekis taa...
- I'm so gay I fart pixie dust
- Plastic surgery slumber party
- Happiness.
- Hengitä.Sisään, ulos, sisään, ulos...Luoja, en jak...
- Äsh. Pitäs jaksaa mennä suihkuun ja sitten terapia...
- Väsy.
- Tää on niin vitun tyypillistä.En saa koskaan olla ...
- Oksensin sit kuitenkin. Ja sotkin crosstrainerilla...
- Niin joo. Söin aamulla raejuustoakin. Eli 160 kalo...
- Tatuointisuunnitelma
- Helpotuksen huokaus
- Fat, fat, fat.
- Amigurumiiii~~
- Fuck this shit
- Downward spiral
- Healthy day
- Tuomiopäivän mursu
- Body image
- What a day!
- Curves ≠ balloons of fat. Despite knowing the answ...
- There's blood on the dancefloor
- A kingdom for emotions
- Will I ever be worthy enough for myself?
- Feels like i'm drowning...
- Why is it so beautiful
- ...
- pwnage
- Feelin pretty gud. :3
- almost home, scars and all life's delicate yet so ...
- Pornoa.
- Ei otsikkoa
- Good old days
- Näiden jälkeen maistui mätileipä yllättävän hyvin.
- "Those who are afraid to fall, never learn to fly."
- ^_^
- Ölölö.
- Loistava tatuointi.
- Ei perkele.
- Death whispered a lullaby
- Mä oon taas niin vitun sekaisin.En jaksa tätä pask...
- A battlefield called soul
- Tihihii
- Milk
- Löysin ihan mahtavan sivun. Virtual shoe museum <3
- Vittu mä en halua olla läski.
- Tired
- Hmmh...
- Nnnnnghhh
- Mä en enää _IKINÄ_ mene ulos.
- Ylivoimasta liikkua yhtään vitun mihinkään.Vittu j...
- Vittu kun en osaa olla ajattelematta ruokaa. Saata...
- ... :)
- Nättejä biisejä.
- Wake up, little princess
- Mä en oikeasti tiedä...
- v a n i s h
- This must be what happiness feels like
- Olen: Herkkä taiteilijasielu, omituinen höpöttäjä,...
- Hämärästä aamunkoittoon
- Elämä jatkuu
- Hmmh.
- You can't make me stop dreaming
- Tulin, söin, oksensin.
- Mähän olen saatana kutistunut. :D
- Stn.
- ...
- Hohhoijaa.
- Hihhihii
- Hihii
- luv
- Humhumhum
- Argh.
- Rakastan unia.
- "I hunt, therefore I am"
- A recipe to anorexia
- RRRAAAHH
- Le hahmosuunnittelua
- Ei perhana.
- ► tammikuuta (69)
Sisällön tarjoaa Blogger.
sunnuntai 7. helmikuuta 2010
Hmmh.

Hyvä olo edelleen, joskin jokseenkin... jumittunut, raukea... Ihan kuin aika olisi pysähtynyt tai jotain.
Joskus toivon että ihmiset osaisivat sanoa minulle enemmän. Kuten "Ymmärrän. Ole niin sairas kuin haluat kunhan et käytä sitä tekosyynä." Tiedän että näitä sanoja piilee jollain jossain mutta kukaan ei koskaan sano niitä.
Huomionkipeyksissäni haluaisin jonkun kaverin joka oikeasti hyväksyisi ja ymmärtäisi syömishäiriöt ja viiltelyn, kenties itsekin olisi näiden kummien pakkomielteiten, outojen tapojen riepoteltavana. Tai sitten ei. Kunhan vain joku tsemppaisi mua että "hyvä hyvä, vielä pari kiloa. Sä olet upea ja vahva, sä pystyt siihen".
Kunpa ihmiset osaisi ajatella laatikon ulkopuolella.
En ole alipainoinen, joten mulla pitäisi olla ihan samanlainen oikeus laihduttaa ja tulla kannustetuksi kuin normaalilla ihmisellä, vaikka minulla onkin jo kaikkein groteskeimmat ja epätoivoisimmatkin keinot käytössäni? Haluaisin vaan kuulla että joku hyväksyy mut sellaisena kuin juuri nyt olen, ei sellaisena mitä tulen olemaan sitten kun tervehdyn. Toivon että joku hyväksyisi mun sairaudetkin, ymmärtäisi että ne on juuri nyt osa mua ja muhun sattuu ihan uskomattomasti jos joku on rankasti niitä vastaan.
Oireet kyllä helpottavat kun itse ongelmat saadaan käsiteltyä.
Ei muurahaisia voi tappaa yksitellen, jos haluaa niistä eroon, pitää tuhota koko pesä.
Mä haluan niin epätoivoisesti saada luvan sairastaa sen aikaa mitä sitä kestää. Että ei ole kiire parantua. Ei flunssapotilastakaan voi sänkyyn sitoa ja juottaa letkulla mustaherukkamehua.
Tää on ehkä tosi lapsellista teidän mielestä, mutta mä vain tahdon tietää että voiko näin vitun sekaisin olevaa ihmistä rakastaa ja oppia elämään niiden vikojen kanssa? Koska mä olen jo oppinut. Joskus se tietty kirpaisee, aika useinkin, mutta olen todennut että turha se on alkaa syömään "normaalisti" kun siitä tulee vain paskempi olo, turha se on olla viiltämättä kun silloin patoumat kasvaa ja saatan alkaa hyppimään silloilta. Nää on molemmat mulle hyvin, hyvin tärkeitä puolustusmekanismeja, jopa luonteenpiirteitä, mulle nyt.
Ymmärtäisin jos olisin ihan tosi alipainoinen, sairastanut jo ikuisuuden enkä vieläkään päässyt yli. Mä saatana tiedän että pääsen ennemmin tai myöhemmin. En toivo, tiedän. Pistän itseni pääsemään. Sitten kun sen aika tulee.
Ja mä en kestä miten ihmiset pitää mua vaan sairaana idioottina.
Sanokaa nyt ihan oikeasti että "sulla ei ole kiire, sun ei tarvitse esittää, sä saat näyttää tunteesi - itkit sitten suolaisia tai verikyyneleitä."
Tästä mulle tulee se henkisesti yksinäinen olo.
Mulla on edelleen tarve pitää maskia yllä koska kaikki olettaa että pystyisin jo nyt parantumaan, naps tuosta vaan. "Lakkaa vinkumasta, huomenna on jo parempi olla."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

1 kommenttia:
As stated, a fake smile won't fool anyone.