Blood, spit and vomit

Ei se syöminen mennytkään niin paskasti kuin olin pelännyt. Vielä vissiin alle 2000kcal... Plus että oon liikkunut tänään kuitenkin jonkin verran... Peli ei ole siis menetetty. Ehkä.
En silti tahdo katsoa peiliin, alkaisin varmaan oikeasti itkeä. Tää on ihan käsittämätöntä. Jotenkin se ruokamäärä vaan tuntui niin kamalalta...
Edelleen kaikki yli 700kcal tuntuu aika isolta kun ehdin jo tottua siihen rutiiniin yhdessä vaiheessa... En vaan pysty pitämään sitä yllä äidin luona... Inhottavaa tavallaan mutta ehkä tää tästä.

Ai niin, söinhän mä jugurtinkin.
VITTUSAATANA.

EI VITTUUUUUUUUUU.

En ees muista syömisiäni, oon ollut koko ajan jossain ihme kontrollittomassa horroksessa. Hyi saatana, tätä ei saa tapahtua enää.
Hyi hyi hyi.

Tajuaisikohan äiti jos sanoisin etten tahdo syödä enää tänään kun mua ahdistaa ja että taatusti oksennan jos syön...? Kun sekin on tietääkseni käsittänyt että syömättömyys on loppupeleissä kuitenkin terveellisempää kuin oksentaminen jossa menee hampaat JA sisuskalut... -.-'