Blood, spit and vomit

Teksti eiliseltä toisesta blogistani. Copypastetan nyt tähän...


Tuntuu, etten olisi oikeasti tässä. Katson käsiäni, en tunnista niitä omikseni. Koko vartaloni tuntuu vieraalta, olen erilläni siitä. Kukaan ei kiinnitä kadulla minuun mitään huomiota. Ei vilkaisekaan. Olenko tässä
vai pelkkä aave?


Jokainen liike
jokainen askel eteenpäin
vaatii valtavan henkisen ponnistuksen
Joudun pakottamaan itseni liikkeelle
Tajuntani tuntuu olevan täysin erillään fyysisestä maailmasta
En voi hallita enää mitään




Kaikki näyttää kumman värittömältä
ympäristön äänet
kuulostavat siltä kuin ne tulisivat seinän takaa
En meinaa huomata rekkaa, joka melkein ajoi päälleni




Katson peiliin ja irvistän tytölle siellä
"Kuka vittu säkin luulet olevasi, saatanan ruma lehmä?"


(Kuvat eivät ole omaa käsialaa kuten ehkä huomaa. Löysin vaan taiteilijan joka onnistuu kuvaamaan tätä fiilistä niin hemmetin täydellisesti.)