Blog Archive
-
▼
2010
(658)
- ► joulukuuta (2)
- ► marraskuuta (8)
-
▼
syyskuuta
(46)
- Dear daddy...
- Paino pysynyt jo monta päivää 71 kilossa, kai se s...
- Ikävä. Arvatkaa vittu ketä. Pari postsecret-lapp...
- Jotenkin tosi kykenemätön olo. En jaksa siivota, ...
- Okei, perus tilanteenkartoitusposti taas vaihteek...
- Vittu vittu vittu. Miksi mä oon tällainen vammanen...
- Kaikilla meillä on oma todellisuutemme oma ajattel...
- Dissosiaatioksiko tätä virallisesti nimitettiin? T...
- Vittu en saa unta. Se vaan nyt menee niin että hal...
- Teksti eiliseltä toisesta blogistani. Copypastetan...
- No NYT mä olen tyytyväinen tohon ulkoasuun. Jestas...
- Äh, vitut, vaihdoin synkempään ja oldschoolimpaan,...
- Uusi ulkoasu, iski taas tommonen kawaiianimekausi ...
- Joo, tein TAAS tän Beckin masennustestin. Tän sama...
- Se on nyt hyvät naiset ja herrat sillä tavalla ett...
- Crystal Renn, plussakoon malli, on mun uusi idoli....
- Tällaisissa tunnelmissa tänään. <3
- Vituttaa koko syömisvamma niin saatanasti ettei m...
- Vihaan itseäni. Olen syönyt niin hevonvitunsaatan...
- Tämmöistä muuten pohdittiin viime torstaina taidet...
- Äiti, sä oot ihana. Älä pliis vihaa mua kun kerro...
- Mä en laihdu vaikka tekisin mitä. En vaan vittu l...
- Vitun hieno ilta med Jenna. Härrain klubi kokoont...
- Aikamoinen piirtämisputki päällä meikäläisellä. T...
- Piirsin taas perkele. :D
- Tein pari vanhahkoa piirustusta loppuun. Skanneri...
- Lueskelin taas juttuja dissosiaatiohäiriöistä ja p...
- Okei, pitkästä aikaa ajattelin kirjoittaa kunnon i...
- Jee, uusi ulkoasu! <3 Ihan vaan koska RAKASTAN syk...
- Puutostilatesti lol PROTEIINI Lihasmassan vähenem...
- Otin pitkästä aikaa nukkekuvia. Tinka on niin sie...
- Harmaita ajatuksiaviipyileviä partaterän kosketuk...
- Kävin kahvilla sosialisoimassa. Oli ihanan syksyi...
- Tiedossa rauhallinen koti-ilta Hannan ja parin si...
- Ihanan motivoitunut olo laihduttamisen suhteen. E...
- Indican biisi Noita sopii aika hyvin fiilikseen j...
- Tunnen kun ne katsovat mun seinillä on silmiä mil...
- http://nininseikkailut.blogspot.com/ Sarjisblogi...
- So stand in the rain Stand your ground Stand up w...
- Äiti kävi kylässä.Pani minut syömään liikaa, ja ...
- Ei otsikkoa
- Kuva lookbookkia varten. :3 http://lookbook.nu/loo...
- Stella: korkokengät Korkokengissään Yli sillan ku...
- Otan tavoitteeksi lukea tän blogin alusta loppuun,...
- Kuuntelen youtubesta japanilaista rockia.Niin kui...
- Voisin itkeä tulvan tuhanteen kaupunkiin *** Kuul...
- ► heinäkuuta (12)
- ► toukokuuta (55)
- ► huhtikuuta (103)
- ► maaliskuuta (156)
- ► helmikuuta (157)
- ► tammikuuta (69)
Sisällön tarjoaa Blogger.
keskiviikko 29. syyskuuta 2010
Paino pysynyt jo monta päivää 71 kilossa, kai se sitten on se missä on hyvä olla. :) Kelpaa mulle.
Edelleen on välillä läskiahdistanut, erityisesti eilisen ahmimiskohtauksen jälkeen teki mieli oksentaa mutta en kuitenkaan tehnyt sitä.
Outoa, että vaikka mun ei ole tehnyt YHTÄÄN mieli viillellä, koko ajatuskin lähinnä etoo... ja silti on taas käsi naarmuilla eilisestä ja tästä aamusta... En käsitä. Tästä on tullut mulle taas niin täysin automaattinen reaktio että teen sitä tahtomattanikin. Eikä se nykyisin auta oloon ollenkaan. Vituttaa tämmönen.
Jaksoin tänään olla koulussakin, ja vaikka en paljon saanut aikaiseksi niin jotain kuitenkin. Kirjoitin Olaville, onko mahdollista saada tuo kyseinen kurssi vielä läpi tekemällä jotain lisätehtäviä kotona kun olen ollut niin paljon poissa... Ei ole tullut vastausta, mutta sainkin koulussa kuulla että hän on sairaana, niin ei ihmekään ettei työajan ulkopuolella ole jaksanut vastailla. :)
Huomenna kai taas terapia, pitää vielä aamulla soittaa terapeutille että eihän se ole tää viikko kun meillä on se tauko... En meinaan muistanyt tänään soitella kun on ollut reippaasti muutakin ajateltavaa (kuten Jenna, House ja koulu).
Kai tässä on ihan semihyvin mennyt, ainakin pahin itsetuhovietti on taas ohi, mutta silti tuntuu joku raskas paino rinnassa ja on vaikea hengittää. Ihan kuin pelkäisin jotain. Mutta mitä?
Edelleen on välillä läskiahdistanut, erityisesti eilisen ahmimiskohtauksen jälkeen teki mieli oksentaa mutta en kuitenkaan tehnyt sitä.
Outoa, että vaikka mun ei ole tehnyt YHTÄÄN mieli viillellä, koko ajatuskin lähinnä etoo... ja silti on taas käsi naarmuilla eilisestä ja tästä aamusta... En käsitä. Tästä on tullut mulle taas niin täysin automaattinen reaktio että teen sitä tahtomattanikin. Eikä se nykyisin auta oloon ollenkaan. Vituttaa tämmönen.
Jaksoin tänään olla koulussakin, ja vaikka en paljon saanut aikaiseksi niin jotain kuitenkin. Kirjoitin Olaville, onko mahdollista saada tuo kyseinen kurssi vielä läpi tekemällä jotain lisätehtäviä kotona kun olen ollut niin paljon poissa... Ei ole tullut vastausta, mutta sainkin koulussa kuulla että hän on sairaana, niin ei ihmekään ettei työajan ulkopuolella ole jaksanut vastailla. :)
Huomenna kai taas terapia, pitää vielä aamulla soittaa terapeutille että eihän se ole tää viikko kun meillä on se tauko... En meinaan muistanyt tänään soitella kun on ollut reippaasti muutakin ajateltavaa (kuten Jenna, House ja koulu).
Kai tässä on ihan semihyvin mennyt, ainakin pahin itsetuhovietti on taas ohi, mutta silti tuntuu joku raskas paino rinnassa ja on vaikea hengittää. Ihan kuin pelkäisin jotain. Mutta mitä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

0 kommenttia: