keskiviikko 1. syyskuuta 2010
Otan tavoitteeksi lukea tän blogin alusta loppuun, vanhimmasta merkinnästä alkaen. :D Ihan helvetin ihanaa touhua. Postauksia on kertynyt jo 616 (tämä on numero 617), ja ajattelin että kun luku on 666 niin pidän bileet. :DDDDD
Mutta siis, lainaus vanhasta blogimerkinnästä kun tuntui tähän tilanteeseen niin osuvalta jotenkin.
"Rauhalliset illat sotkuisessa kämpässä tietokoneen äärellä, kahvin ja tupakan kera. Talviaurinko ikkunassa. Pikkuruiset veripisarat käsivarrellani. Kaikki tämä kauneus.
Silti tunnen olevani mätä sisältä. Kuin jokin kalvaisi minua tyhjäksi, kuin olisin henkisesti vuotanut kuiviin. En kykene enää itkemään, en niin millään. Vaikka tahtoisinkin. Haluaisin niin itkeä ja huutaa keuhkojeni pohjasta, antaa tämän helvetillisen tuskan tulla ulos, mutta en vain kykene siihen.
Kaikki tuntuu niin ylivoimaiselta."
Tupakkaa ei tosin ole tällä hetkellä, eikä käsi ole auki (oho), mutta siis... silleen fiiliksellisesti natsaa ihan 100% tämänhetkiseen. Juuri sellainen katkeransuloinen tunne.
Mutta siis, lainaus vanhasta blogimerkinnästä kun tuntui tähän tilanteeseen niin osuvalta jotenkin.
"Rauhalliset illat sotkuisessa kämpässä tietokoneen äärellä, kahvin ja tupakan kera. Talviaurinko ikkunassa. Pikkuruiset veripisarat käsivarrellani. Kaikki tämä kauneus.
Silti tunnen olevani mätä sisältä. Kuin jokin kalvaisi minua tyhjäksi, kuin olisin henkisesti vuotanut kuiviin. En kykene enää itkemään, en niin millään. Vaikka tahtoisinkin. Haluaisin niin itkeä ja huutaa keuhkojeni pohjasta, antaa tämän helvetillisen tuskan tulla ulos, mutta en vain kykene siihen.
Kaikki tuntuu niin ylivoimaiselta."
Tupakkaa ei tosin ole tällä hetkellä, eikä käsi ole auki (oho), mutta siis... silleen fiiliksellisesti natsaa ihan 100% tämänhetkiseen. Juuri sellainen katkeransuloinen tunne.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kävijälaskuri
0 kommenttia: