Blood, spit and vomit

Kävin kahvilla sosialisoimassa. Oli ihanan syksyinen tunnelma. Villapaita, kaulaliina, putoilevat lehdet ja sateinen sää. Syksy on ehkä paras vuodenaika kaikista. Jonkun aikaa oli ihan hyvä ja nostalginen olo, sitten iski taas pieni ahdistus kun kuulin että parillakin kaverilla menee kotona huonosti. Mutta kyllä tää tästä, poltan suitsukkeita ja askartelen niin kaikki on taas kunnossa hetken aikaa.

Söin pullakin siellä kahvilassa. Oli tosi hyvää, mutta nyt oon niin ähkytäynnä ettei varmaan tarvitse syödä mitään koko loppupäivänä. :D

Nyt mulla on jostain syystä kumman levoton olo ja tärisen mielettömästi, vaikka tavallaan taas kaikki onkin ihanan rauhallisen ja pysähtyneen tuntuista. Vähän sellainen katkeransuloinen fiilis.

Harmi että menin silloin aamulla vielä takaisin nukkumaan tosiaan, M ehti käydä jo ovikelloa soittamassa mutta lähti kotiin kun en tullut avaamaan. Niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Anteeksi vielä M, jos luet tätä.

Hyvä että otin Korpimaalta noi pari pussia suitsukkeita messiin, ne on tulleet tarpeeseen. Tykkään ihan mielettömästi. <3