Blood, spit and vomit

Tunnen kun ne katsovat
mun seinillä on silmiä miljoonia

Kuva otettu just ennen osastoreissua, älkää huoliko. <3 Nyt oon ihan kunnossa, ei enää vuoda verta mistään, ei ahdistakaan ihmeemmin. Vähän tekis mieli ryypätä mut en voi, enkä ryyppäis vaikka voisinkin koska en vaan yksinkertaisesti saa. Nyt on pakko rajoittaa tota juomista ihan oikeesti.

Mutta siis.

Junassa matkalla takas Hyvinkäälle iski kauhee ahdistus, mutta se meni ohi kun aloin vaan tekeen jotain muuta. Askartelin itelleni uudet vampyyrihampaat, meikkasin naamani nätisti ja räpsin kuvia ja kaikkee. Ja soitin Marikalle ja Jennalle ihan vaan huvikseni ja kyselin ehtiikö nähdä. Jenna kävi toisen Marikan kanssa tossa pihalla pyörähtämässä pikaseen, moikkaamassa ja kyselemässä kuulumisia.

Rehellisesti sanoen, mulla on jo aika paljon parempi fiilis kuin mitä silloin päivällä, mitä nyt pikkasen alkaa nälkä kurnia masussa ja tietää että pitäs ihan just mennä nukkumaan. Mutta ei vaan tuu uni kun nukuin ne pari päivää osastolla niin paljon että ei nyt vaan onnistu. :D No, ei kai siihen kuole, kunhan saan ensi viikkoon mennessä tasattua rytmini taas kuntoon enkä ihan överiksi vedä.

Tämmöstä kuvaa otin tänään: