Blood, spit and vomit

Tosiaan. Näin jotain ihan ihme unta... Ensin me katsottiin Pasin, Hetan ja Markuksen kanssa jotain paskoja piirrettyjä jossain kämäsellä haisevalla sohvalla... Sitten sinne tuli joku muija jossain univormutakissa (oli muuten helvetin siisti takki) selittämään että vaatehuoneen kautta pääsi johonkin ihme pahojen makujen keittiöön. Mulla tuli heti ovella semmoinen olo että mun pitäisi tosiaan pysyä poissa sieltä. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa ja hoin vaan "ei ei ei" kuin jotain sairasta mantraa. Sitten me mentiin sinne ja se paha olo vain yltyi. Siellä haisi nimittäin ihan vitun kamalalta. Tää muija tempaisee jääkaapista suunnilleen sen pään kokoisen, vähän vihertävän kananmunan. Kuori oli mennyt ihan ihmeellisen näköiseksi, joistain kohdista se oli paljon paksumpi kuin toisista. Meinasin oksentaa heti kun näin sen. "Arvaa kuinka vanha tää muna on?", se akka selitti ihan innoissaan. "Mä en tiedä haluunko mä tietää", vastasin mutta tiesin että se sanoo sen kuitenkin. "200 vuotta!" Ja sitten se läsäytti sen semmoiseen beigeen muovikulhoon millainen meillä on korpimaalla... Se kupli, haisi ja oli vihreä sisältä. Ylläri.
Tähän väliin tuli joku ihme timeskip tai jotain, ja paikkakin vaihtui.

Sitten me oltiin jonkun kunnon lihaksikkaan blondin seilorimiehen kanssa jossain pikku purjeveneessä. Nousi ihan järjetön myrsky, ja paatti taisi mennä ympärikin pari kertaa (en tiedä miten, unilogiikka). Äijä vaan huusi mulle että "Voi vittu, älä nyt päästä tätä kaatumaan!" Mä en tiennyt mitä ihmettä mun olisi pitänyt tehdä, mä vain tahdoin pois sieltä. Sitten mä mumisin vissiin jonkun ihan ihme loitsun ja meri tyyntyi. Pikkuisia kilttejä aaltoja ja vesikin oli taas turkoosia eikä mustaa. Taivaasta puhumattakaan. Oikein semmoinen karibialainen idylli. Me noustiin sitten satamaan ja tälleen, ja chillailtiin siinä hetken ja lähdettiin sinne samaan paikkaan missä istuttiin silloin Hetan, Pasin ja Markuksen kanssa unen aikaisemmassa vaiheessa. Mä piirtelin siellä sitten jotain ja se seiloriäijä katosi kuin pieru saharaan jossain välissä.

Jotenkin kävi sitten ilmi että ne natsipukuiset pellet oli raahaamassa meitä jonnekin helvetin isoon paattiin miehistöksi, purjehtimaan jonnekin aivan hevonperseeseen ihan paskaan paikkaan... Ne oli piirittäneet koko paikan satamaa ja pusikkoa myöten.
Loput unesta oli sitten jotain sekavaa juoksemista ja itkemistä ja paniikkia. Jossain vaiheessa mä kuitenkin alistuin niiden mukaan ja pakkailin vaatteitani kun joku osoitti pyssyllä takaraivoon. Ja sit kuitenkin pääsin karkuun. Ja toisaalta en. En oo ihan varma miten se uni päättyi kun heräsin sitten. :P